Aamupäivästä treenasin molemmilla agilitya. Lykyllä teetin kontaktit ja hyppytekniikkaa. Lystillä menin myös hyppytekniikkaa, mutta lisäksi kertasin asioita, mitkä ovat vaivanneet eli:
- Lukeeko se nykyään pakkovalssin, jos se on radan toisen esteen ohjauksena? Nyt luki, sehän on joskus tullut läpi. Imatralla meni aloitus päin perstaskuja, kun oli keksittävä vaihtoehtoinen ohjaus.
- Tarkastin persjätöt, tuntui niillä ohjautuvan hyvin.
- Lähetin pujottelemaan, keppien aloitus oli U-putken sisällä. Kepit löytyivät.
- Kertasin kontaktit.
Sitten Lykkyyn:
En arvannut kuinka oikeaan osuin, kun kiitin kaveriani Lykyn kisavideoista: "Nämä videot ovat arvokkaita." Nyt on konsultoitu sekä hyppykouluttajaa että käyty eläinfysioterapeutilla.
Ensin helpotuksen huokaus: Koira saa/sen kuuluu isossa ja vauhdikkaassa hypyssä ojentaa takajalkansa taakse hypyn päällä ja laskeutuessaan. Kaikki koirat vaan eivät uskalla tehdä tai kykene tekemään niin.
Lykky ajautuu kovassa vauhdissa hyppäämään liian läheltä rimaa. Siihen liittyy oman ohjaukseni puutteet, pahimpana myöhässä oleminen ja se, että koira on ohjauksellisesti nuori. Saimme hyppytekniikkaohjeita.
Fysioterapeutin mielestä Lykyllä on hyvän harrastuskoiran rakenne: hyvä selän pituus, etu- ja takakulmaukset. Mutta se on edelleen keskenkasvuisen näköinen ja ft yhtyi näkemykseeni hirvenvasamaisuudesta. :) Vaikka Lykky on jo iso, se kasvaa vielä ja on joka aamu eri kropassa. Periaatteessa se on vasta 3-vuotiaana rakenteeltaan valmis! Kokoon ja pitkiin raajoihin liittyen takaosan hallintaa kannattaa parantaa ja saimme sitä varten harjoituksia, yhtenä niistä hidas "ryteikössä rämpiminen".
Itse käsittelyssä Lykky pötkötti kyljellään ja torkahteli. Sillä oli hyvin pientä jumia, mutta ei mitään sellaista mitä tarvitsisi hoitaa. Hierontani riittää, hyvä niin. :) Kontrolli on 2 kk päästä.
Käynnin jälkeen olin helpottunut. Parasta on se, että koiran rakenne on hyvä eikä siinä käytännössä ollut jumeja eikä mitään muutakaan ongelmaa. Lykyn kanssa teen talven kuukaudet rauhassa jumppaa, hyppytekniikkaa ja suunniteltua rämpimistä. Ei minulla ole mikään kiire kisata koiran kanssa, joka ei siihen ole valmis. En halua edelleenkään rimoja räiskivää koiraa, joka pahimmillaan hajottaa itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti