maanantai 5. marraskuuta 2012

Kisoissa

Lauantaina oli tarkoitus kisata, mutta selkä oli perjantaina tosi hankala, poltti jalkoihin enkä voinut olla mitenkään päin. Aluksi yritin säästää kipulääkkeissä, jotta olisin lauantaiaamuna ollut ajokykyinen ja jotenkin virkku kisoissa, mutta luovutin valvottuani muutaman tunnin, popsin kiltisti pillerit ja peruin osallistumiseni tekstarilla. Ketutti lauantaina edelleen särkevien kinttujen kanssa. Maailma tuntui mustalta ja epäreilulta, mutta minkäs mahtoi. 

Säännöllisesti ilmaantuvassa kisailmo-angstissani olin klikannut kisat myös sunnuntaille ja vieläpä molemmille koirille. Kun toinen on ykkösissa ja toinen kolmosissa, tietää päivälle pituutta, kun ekat lähdöt on aamulla ja toiset iltapäivällä. Mutta tuntuu niin kurjalta kisata vain toisella, kuten toistaiseksi olen tehnyt. Kisapäivän ajan toinen on vähällä aktiviteetilla ja kotiin palattua on kalvanut huono omatunto, kun en jaksa järjestää leikkejä tai kunnon lenkkiä toisellekin.

Ei mennyt yö putkeen sunnuntaitakaan vasten. Lysti hyppäsi keskellä yötä sänkyyni poikastensa kanssa. Sillä on valeraskaus ja poikasina 2 omaa tossuansa. Sen verran tosissaan se emon roolin ottaa, että pimeässä  raivasin sänkyäni murinan säestämänä.

Lykyllä oli elämänsä toiset agilitykisat. Ne olivat hyvin upottavassa heppamaneesissa. Ensimmäisellä agilityradalla oli kivoja kiekuroita, A ja keinu. Pääsin merkkaamaan valssilla ponnistuspaikkoja. Rimat olivat 60 cm:ssä ja niitä tipui peräti 3 kpl. 15 vp, aika -14.47, sijoitus 9. Nollaratoja ei tullut.

Toisella agilityradalla oli myös ihan kivoja kiekuroita, ei mikään M-kirjaimen mallinen rata. Rimat oli laskettu 55 cm:iin. Sain radalle ujutettua persjätön ja mielestäni Lykky irtoili kivasti. Keinu oli kahdesti, A kerran. Keinulle tultiin u-putkesta ja eka kerralla Lykyn vauhti oli luja. Se keinun päällä jarrutti minkä kykeni neljällä tassullaan, kynnet pintaa raapien. Tuomarin käsi heilahti myöhässä, ylösmenolta kait sitten, koska koira ei alastulolta varastanut. Lopulta virhepisteitä kertyi 10. En tiedä mistä toinen virhe tuli, ei oltu merkattu tuloslappuseen. Aika jälleen nopein, -16.04. Nollia ei tullut, me sijoituttiin kolmansiksi. Palkinnoksi ruusuke ja littana pehmolelu, joka on osoittautunut mieleiseksi. Lykyn ekat palkinnot. :)

Jos olisi satanut, olisin kisannut vain yhdellä koiralla. Nyt otin kisareissun perhematkan kannalta - eipä missään olla aikoihin käytykään ajan kanssa. Ratojen välissä läksin pitkälle metsäkävelylle koirien kanssa. Etukäteen selvitin sopivat seudut. Molemmat saivat kivasti liikuntaa autohäkeissä makoilun sijaan ja Lystiltä oletin saavani pahimman kiihkon pois, lisäksi kävely oli selälleni paras vaihtoehto.

Päivänsäde ja menninkäinen

Parin tunnin luontosamoilun ja ravitsevan Hesburgerin kerrosaterian jälkeen kävin katsomassa yhden kosken, kunnes palasimme kisapaikalle.


Lysti hilasi ekassa lähdössä persaustaan taas eteenpäin. Tössin aloituksessa: Toinen hyppy olisi kannattanut ottaa pakkovalssilla, mutten uskaltanut, koska Lysti tulee joskus ohjauksesta läpi. Tein normaalin takaakierron, päällejuoksupersjätön ja olin suloisesti myöhässä ohjaten koiran A:n ohi, mistä kielto. Sen jälkeen olisi ollut U-putki, mutta Lysti hyppäsi renkaan eli hylkäys. Loppuradalla yritin olla kisamainen. Yksi hyppy jäi silti välistä. Loppusuoran keinu oli kuitenkin hyvä.

Toisella radalla keinu oli jo toinen este, kolmantena u-putken jälkimmäinen pää. Kävi kuten joskus aiemminkin. Lysti hyppäsi keinulta vähän ajoissa miedosti säikähtäneenä minuun päin ja koska olin u-putken puolella, se ampaisi ensimmäiseen tarjoutuvaan päähän. Näissä tilanteissa minun pitäisi jäädä aina ulkopuolelle Lystin kanssa, jotta se hyppäisi poispäin ensimmäiseltä putken suulta. Eli hylkäys tuli jo tässä vaiheessa. Loppuradan vedin taas kisamaisesti. Slalom-kuviossa oli ensimmäisenä esteenä pituus. Yrittäessäni saada kurveja pieneksi ohjasin kait turhan ahtaaksi, koska yksi sivukeppi kaatui. Muuten rata olisi ollut puhdas. 

Jonkinlainen yhteenveto: 

Lykyn kanssa radat tuntuivat sujuvilta ja se tuntuu nopealta. Yhteistyö oli parempaa kuin ensimmäisissä kisoissa, mutta onhan se vielä nuoren koiran menoa. :) Parannettavaa on rimavarmuudessa ja kontakteissa. Hyvä mieli jäi silti!

Lystin kanssa ekalla radalla mokasin itse. Toisella radalla keinun epävarmuus kostautui - itsekään en muistanut varoa juuri tätä kuviota. Ei ole eka kerta, kun tuosta otetaan hylkäys. Hyvää on, että ei menty rataa miinaharavan lailla, vaan noita kohtia lukuun ottamatta oli ihan hyvät radat.

Omiksi ohjeiksi: Älä enää kisaa molemmilla, jos välissä on joku toinen luokka! Selkä ei pitkästä päivästä ilahtunut. Olisi pitänyt olla retkipatja mukana.

Kisoista palatessa näytti tältä muutama viikko sitten:



Nyt näky oli tällainen selkeillä alueilla, mutta useasti oli sakean sumun vuoksi hiljennettävä mateluvauhtiin. Tähystä siinä sitten hirviä, joita tuolla kuhisee varoitusmerkkien ja uutisten perusteella. Lämpötila keikkui virkistävästi +1:n molemmin puolin. Eikä kisakirjoissa yhtään uutta nollaa. [katsoo kisakalenteria]


4 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Onnea vielä palkintosijoituksesta! :) Kivoja kuvia postauksessa. Viikonloppu oli meilläkin ihan tosi sankka sumu!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

No kiitos. :) Olihan se joku lohdutus, kun ei onnistuttu nollailemaan.

Satu kirjoitti...

Pimeässä ajaminen (varsinkin jos sataa tai on liukasta) on kyllä inhottavaa. Yhden päivän kisoissa pitäisi kisata vain kakkosissa, ykköset on liian aikaisin ja kolmoset liian myöhään ;)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Joskus pimeässä ajaminen oli sopivan jännää, mutta ilmeisesti itsesuojeluvaistoni on kehittynyt.

Olet oikeassa kakkosissa kisaamisesta. Siellä on vielä sopivan kokoiset starttimäärätkin.