Treenit jatkukoon

Lykky avasi tänään agilitykisauransa. Melkoranta ei ollut paikalla. Saavutimme 2 hylkäyksen arvoista suoritusta. Kisapaikka meni jo eilen suosikkilistalle: kisa-alusta on pitävä, kahvi on halpaa (0.50 euroa kuppi), vessat ovat oikeat sisävessat käsienpesumahdollisuuksineen ja henkilökunta on ystävällistä ja nopeaa eli mm. hylkykisakirjan saa heti luokan loputtua.

Miestuomari varmisti kilpailukirjan. Hän ehti juuri sanoa, että pöydälle ei tartte hypätä, kun Lykky jo ponnisti. Tuomari pitkään siveli Lykkyä ja koirani vain heilutti häntää haistellen samalla toimitsijan hiuksia. Heleppoo.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Alku oli varsin kiemurainen ja meni kivasti, valsseilla hoituivat käännökset. Kepit oli minusta hienot, sisäänmeno varma ja sain sivuttaisetäisyyttä kivasti. Perällä oli U-putki, jonka väärään päähän Lykky sujahti selkäni takaa tehden "lystit". Mikä koirieni yhteinen tekijä mahtaa olla? :S Siitä siis hylky. Edessä oli noin viiden hypyn loppusuora, jossa kirin (turhaan) ja Lykky tiputti siinä ainakin 2 rimaa. 

Maalissa se kääntyi minua päin ja sai palkaksi narupallon, mihin puri hanakasti kiinni. Laitoin kaulapannan ja juostiin koiran kanssa hallista ulos.  

(c) Terhi

Agilityradalla tein yhteen 180 asteen käännökseen valssin, minkä jälkeen rintamasuuntani näytti vähän yli. Kun sanoin "keinu", koira juoksi kepeille, minne kroppani osoitti. Hylky siis. Keinulle uudelleen ja loppurata piirroksen mukaan. Ylösmenokontaktit eivät ole vielä kunnossa. Yhtään rimaa ei nyt tipahtanut. Taas maalissa sama juttu kuin edellisellä radalla. Koira käännähti minua vastaan ja kiitti narupallosta. 

Hyvät jutut:

• Lähtöjonossa laitoin Lykyn maihin lepo-käskyn alle ja syötin siinä nakkeja. Kesti hyvin. 
• Lähdössä pysyi paikoillaan. 
• Ohjaukseen reagoi herkästi, minkä vuoksi jälkimmäinen rata sai minut epävarmaksi. Tästä Lykyn ominaisuudesta jokainen eri kouluttaja on maininnut minulle. Se on siis hyvä juttu, mutta itse en osaa sen kanssa vielä pelata.
• Vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ei ollut mitään ongelmaa.
• Rimat pysyivät, jos ei lasketa eka radan turhaa vedätystä.
• Maalissa minuun keskittyminen.
• Kisa-alueella mutkaton koira. Paitsi vetää ja hinkuu halliin joka kerta alue ohitettaessa.

Huonoa:

• Ylösmenokontaktit, voi möhkö. Ei yllätys, mutta toivoin niiden viime treenien perusteella loksahtaneen kohdalleen.
• Koira tuntuu vielä keskeneräiseltä. Tai siis yhteistyömme. Lykky on ihan erilainen ohjattava kuin Lysti.

Treenit jatkuvat eikä vähään aikaan kisailmoja klikkailla minnekään. Tätä kirjoittaessani ihmettelen miksi olin paluumatkalla niin varma tästä, mutta yleisvarmuutta pitää saada lisää ohjaukseen. Ja ne kontaktit kuntoon. Pelkän yhden hyppärin takia en matkusta minnekään. On treenattava helppoja ykkösluokan ratoja, jotta saisimme niihin tuntumaa. Muutaman esteen tekniikkatreeni ei luo sellaista rutiinia.

Odotellessa oli oivasti koiria häiriöksi. Treenasin muutamaan kertaan kontaktia ja seuraamista. Kivasti meni.

Jokaisissa kisoissa toistuu pari ilmiötä, joita jaksan aina ihmetellä:

• Lapsi: Kisoissa on mukana vaahtosammuttimen kokoinen lapsi, joka on haparoivista askelista päätellen oppinut juuri kävelemään ja ottamaan pari juoksuaskelta. Mikäs sen parempi paikka treenata uutta taitoa kuin hiekkatekonurmi ja maalialue, johon on jätetty tyhjää tilaa! Ei vanhempien päätä äly pakota tai ainakin tieto lisäisi tuskaa. Jos innokas saalisviettinen maksikoira ryntää radan hyppysuoran jälkeen maaliin vaikka palkankin perään, muksuun osuu, hän lentää ja laskeutuu epämukavasti. Joskus puutun asiaan vaikkei mulle kuuluisikaan.
• Pieni seurakoira: Omistaja seuraa kisoja koiransa kanssa hallissa sisääntulosta 2 metrin päässä. Koiralla on omistajansa mielestä ihastuttava tapa olla koko ajan takajaloillaan, rähistä ja tuijottaa jokaista koiraa, joka sen ohi kulkee. Jos tämä "vähän adhd-vilpertti" pääsee lähietäisyydelle, se lyö etutassullaan uutta koiratuttavuutta otsaan tai lapojen väliin, tai syöksähtää jalkoihin. Tapa aiheuttaa lukuisia vastarähähdyksiä. Mutta ei se tämän omistajan toimintaa muuta, korkeintaan hän naurahtaa "noh". Koska agilityyn ei saa tuoda aggressiivia koiria, he ovat turvassa.