Ensinnäkin päivällä Lysti sai ajaa elämänsä pisimmän eli 80 metrin jäljen. Lyhyt oikealla mittapuulla, mutta silti. Kivasti se minun silmiini haisteli. Tämän jälkeen pesin tassut huolella, jottei märkä ruoho niissä muhisi. Tossuja en laittanut, koska ne olisivat kastuneet pellon isoissa vesilätäköissä.
Illalla ajoin Lykyn kanssa pk-ryhmätreeniin. Häiriössä seuruutin. Nyt se kesti hyvin Maijan aiheuttaman häiriön ja toisen koiran yllättävän hyvin. Maija opetti myös jälkikepin ilmaisua. Lykky kiitti kepistä ja rouskutti sitä mielellään. Illallakin nauratti, kun Maija sanoi, että ei auta, jos se kepit löytää, jos pureskelee ne tunnistamattomiksi. Muutaman toiston aikana saatiin pureksinta vähemmäksi. Tänään jatkoin kotona harjoituksia, idea selvästi koirassa itää.
Tänään tavattiin uudelleen häiriötreenin merkeissä. Lykky oli yhä parempi koirahäiriössä. Seuruussa kontakti piti, vaikka toinen koira tuli 2 metrin päässä suoralla tai ympyrässä. Teetin sillä myös jääviä, ihan ok ne. Paikkamakuussa kyynärät nousivat toisen koiran leikkiessä, huomautuksen jälkeen pysyi hyvin.
Olen seuruun painamiseen kokeillut tähän mennessä vasemmalle kääntymisiä, jotka auttavat vain juuri kääntymisten jälkeen, mutta systeemi ei kanna pidemmälle. Palkkaamista olen yrittänyt vasemmalle kolmella eri tyylillä, ei auta. Kokeilin tänään sellaista, että kiljahdin kimeästi "Aih!" aina kun koira painoi polvea. Tämä tuntui auttavan ja Lykky loittoni just sopivasti. Jatkan sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti