Yöllä oli 10 astetta pakkasta ja nyt sataa lunta. Lysti on linkuttanut tassujensa takia ja pitää taas lenkkareita.
Eilen kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. Maa oli jäässä varjoisista paikoista ja niin myös A:n pinta, siksi vain puomilla kokeilin kontakteja. Ylösmeno on edelleen arpapeliä ja alkaa oikeasti risoa, kun en saa koiraa tajuamaan. Keppikulmaa halusin ohjata tuosta kulmasta ja ekalla kerralla varmistin kepeille menemättömyyden pysähtymällä. :S
Sujui se sitten, mutta on selvästi treenattava kulma. Hienoksi suheroksi meni tämäkin video, jotakin tapahtuu välillä kamera-Youtube vaikken tekisi mitään.
Irtoamista:
Lopuksi tottisteltiin. Sattui pieni välikohtaus. Aluksi Lykky painoi, se oikeasti puskee niin, että polveni kolisevat toistensa lomitse. Kompastuin jalkoihini, osuin ilmeisesti Lykkyyn ja kirosin mehevästi. Tämän jälkeen koira päätti, että voin ihan hyvin seurata keskenäni, kunnes pysyn pystyssä. Sivulle-käskyllä se tuli eteeni, uudella käskyllä kävi kenkieni päälle makuulle ja lopulta kiersi sivulleni jääden 10 cm normaalia taaemmas, kuikuillen käteni alta, että älä ihmeessä liiku. Seuruussa se jätätti jalkani takana ja istahteli ihan omaan tahtiinsa. Koira johon ei mikään vaikuta, oli ottanut itseensä. Ehdin jo miettiä pilanneeni sen lopullisesti, mutta leikitin sitä kunnolla, mistä se kiitti puremalla (vahingossa(?)) peukaloni tyveen. Reikää ei tullut ihoon, mutta johonkin suoneen osui, koska alue turposi tuplaksi. En voinut jättää "Lykky nousuun" -projektia kesken, joten jatkoin leikitystä ja tottistelua. Lopulta minulle palautui koira, joka seurasi oikeassa paikassa painamatta yhtään. Vähän vire oli vaisumpi kuin normaalisti, mutta kelpo kuitenkin.
Jatkoin treeniä. Ensimmäistä kertaa (!) ketjutin välillä palkkaamatta seuraamisen, liikkeestä seisahtumisen, maahanmenon ja luoksetulon. Koira tuijotti liikkeiden välit, että mikä unohtui, muttei haukkunut tai haahuillut. Otan nämä ketjutukset kuvioihin. Luoksetulossa Lykky tulee huusin mitä tahansa. :D On harjoiteltava kuuntelua ihan kunnolla. Nyt vain hymyilytti innokas luoksetulo.
Kotona olen jatkanut keppi-ilmaisuja molemmilla koirilla. Lysti näppäränä likkana siirtää kepin tassullaan tai suullaan oikeaan kohtaan etujalkojensa väliin, jos maihinmeno sattuu vähän sinnepäin. Lykky ottaa reippaasti uuden makuun joka kerta.
Aamulla ulkoilutin Lykyn pellolla. Siellä tottisteltiin samat seuruut, maahanmenot, seisahdukset, istumiset ja luoksetulot. En nyt ketjuttanut. Vire oli vahva eikä koira painanut yhtään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti