Treenasin molemmat. Oli halkoja kyydissä, joten kävin yhden koiran kanssa kerrallaan kentällä. Ei siinä hirveästi järkeä ollut, mutten voinut molempia samaan häkin puoliskoon survoa eikä pojan nostoapu ollut käytettävissä.
Tein periaatteellisen muutoksen Lykyn kanssa. Ennen se on saanut vetää kentälle ja halliinkin on rysäytetty sisään suunnilleen karmit kaulassa. Päätin lisätä hallintaa, koska Lykyn vietti ei riehumislisiä tarvitse. Kokeilin miten onnistuu seuruutus kentälle. Toimihan se! Jihuu.
Molemmilla tein keskiviikkoiset tehtävät. Ensin pujoteltiin itsenäisesti. Molemmat kestivät hyvin etäisyyttä, jo keskiviikon treeni oli työstänyt pujottelua eteenpäin.
Toisena oli alastulokontaktit. Lähtötilanteessa molemmat lähtivät liikkeestäni, mitä jo keskiviikkona selvennettiin. Tänään Lykky irtosi kerran liian aikaisin ja peruutti ihan itse kontaktille, joten olen jossakin vaiheessa ollut johdonmukainen. Muuten se ei mennyt vipuun eikä Lysti kertaakaan, joten tässä pitää itseni muistaa olla tarkka.
Lykyllä tarkistin slalomit ja välistävedot, nekin ovat kypsyneet sitten heinäkuisten (!) treenien.
Agilityn jälkeen paikkamakuutin Lykyn kaverin treenatessa. Heidän leikistään Lykky nousi, palautin maihin. Uusinnalla jätin Lykyn eteen leikkipatukan. Koira piti kontaktin minuun koko ajan ja noin 2 minuutin kohdalla vapautin sen lelulle ja leikkiin.
Lykyn ylösmenokontakti vaivaavat edelleen. A:lle ja keinulle se rytmittää hyvin, mutta nyt on ongelma puomin ylösmenolla. Siinä se tuntuu arpovan eikä hoksaa mikä on juju. Ensi kerraksi taidan ottaa taas avuksi kosketusalustan. Joku alun perin fiksu olisi varmaan aina pysäyttänyt ylösmenolle, mutta minua käy koiran kroppa sen verran sääliksi, että olen valinnut tällaisen (pitkän ja polveilevan ja ympyrää kiertävän jne.) tien.
2 kommenttia:
En minäkään ole ikinä raaskinut pysäyttää ylösmenoille. Etenkin aan ylösmenoille pysäytettävien koirien nousu näyttää aina niin hurjalta ja sutivalta! Aksulle on toiminut ihan hyvin se, etten vedätä puomille. Laukkoo sinne paremmin silloin. Huonoa siinä on sitten se, etten tosiaankaan voi ikinä vedättää (jollen halua tuurilla kokeilla), vaikka rata sitä vaatisikin.
Lystin taisin puomin ja A:n ylösmenolla ihan aluksi pysäyttää (silloin opetettiin niin), sitten kokeilin juoksukontaktia (ilman mitään metodia), sitten suhinaa ja omaa jarrutusta ja nykyään se näyttää ottavan ne (kopkopkop), jos en vedätä. Se ravaa puomin, joten ehdin juosta edelle ohjaamaan.
Lykky taasen: Jos jään taakse, loikkaa. Jos juoksen vierellä, ehkä ottaa. :S
Lähetä kommentti