Viimeisintä lomapäivää viedään

Voi kurjuus, niin se kesä(loma) loppui ja huomenna on työt aloitettava.

Lykky unohti pentunsa. Maanantaina oli lämmin päivä. Koirat loikoilivat, pojan kanssa tehtiin rästiin jääneitä pihahommia ja venkslasin autohäkin väliseinää vähän eri kohtaan, jotta Lykky saa enemmän tilaa. Kyseisen häkin kokoaminen oli aikoinaan päivän homma ja niin oli väliseinän siirtokin. Vaikka se on mainoksen mukaan helppoa, tehtaalla on jäänyt poraamatta metalliin reikä, joten hakkasin vasaralla ja ruuvimeisselillä sellaisen ihan itse. Koska sopivan kokoisia ruuveja puuttui myös, ajelin ruuviliikkeen ja kodin väliä koko iltapäivän. Ihan pikkuisen risoi homma. Varsinkin kun häkki on uudesta saakka vielä rämissyt vaikkei pitänyt. 

Tiistaina oli päivä uus ja päivällä Lykyn kanssa tottista. Maija ja Reino olivat apuna. Ensin Reino oli paikkamakuussa. Lykky seurasi ja teki jäävät. Painoi vähän edelleen, mikä oikeni käännöksillä. Jäävissä pysähtyminen on edelleen heikoin, treeniä lisää. Kontakti piti hyvin.

Paikkamakuussa Lykky oli ensimmäistä kertaa niin, että vieras koira liikkui. Varmuudeksi se oli 10 m liinalla tolpassa kiinni. Palkkasin aluksi tiuhempaan, sitten harvemmin. Lopulta seisoin noin 20 m päässä. Lykky makasi luottavaisesti, piti hyvin kontaktin. Kerran se oli sitä mieltä, että tästä voisi varmaan jo nousta vaikka venyttelemään. Kyynärien noususta toistin käskyn matkan päästä, koira laskeutui ja pysyi siinä sitten. Näitä lisää.

Agilitykentälle pääsi Lystikin, koska tassut ovat pysyneet ok:na. Tein niitä juttuja, jotka kisoissa ovat kosahtaneet. Sitä listaa on pakko yrittää lyhentää, silti kasvaa jatkuvasti. Keskityin hankaliin keppikulmiin. Toinen pätkä oli Sisko Pulkkisen radalla toukokuussa, missä hypyltä oli hankala reitti kepeille klo 9:stä ja toinen kuvio oli lauantain kisoissa, missä koira piti pyöräyttää klo 4:stä kepeille. Lystin kanssa näissä oli vähän hakemista. Lykky yllätti, haki kepit paremmin.

Toisena juoksutin molemmille puomin niin, että sivuttaisetäisyyttä oli reippahasti. Ylösmenon Lykky loikkasi pari kertaa (argh, harmittaa, etten saa tätä kunnolla opetettua), Lysti oli erehtymätön. Noin muuten kahden koiran treenisysteemi on järkevä. Saan Lystin kuumumaan kisavireeseen. :)

Tänään hain Lykyn kanssa ulkopaikkakuntalaista oppia a'la Tiia Vitikainen. Radalla oli varmaan "kaikki" ohjauskuviot, vähintään eri vaihtoehdoissa. Muille ryhmäläisille ohjauskuviot olivat vieraampia, minulle vihdoin tuttuja. Sain erinomaista kertausta kuinka ne suoritetaan oikeaoppisesti ja totta pyy, korjattavaa löytyi askelluksistani. Lykky sai kehut kuulolla olemisestaan ja herkästä ohjautuvuudestaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ohjaukseni pitää olla tarkkaa. Se myös irtosi hyvin. Rima tipahti vain kerran - sekin on niin ohjaamisestani kiinni. Viskileikkaus tuli Lykylle uutena, oppi yhdestä apupalkkakerrasta. A mentiin eka kerran tällaisella radalla ja koira suoritti kuten kuuluu. Tuntui niin hyvältä!

Lystin tassutaistoon olemme saaneet apuvoimia lenkkaritehtaasta, tarkoituksena on vähentää allergeenialtistusta ja sitä kautta tassujen lehahtelua. Ruohoa ja hometta maassa riittää. Tässä on mannekiinikuvat edestä ja takaa:

Ja vielä Lystin huumoria: "Pitää pohjatkin saada kuvaan."

Mannekiini itse ei tervulta näytä, on vuosittainen Iso Karvanlähtö lopuillaan. Kaula on aika ruipelo. :)