Ensin työ, sitten huvi

Lykyn kanssa kävin agilitykentällä. Aluksi otin hyppytekniikkaa. Lykkyä kiinnosti palkka niin paljon, että sivulletulo alkoi olla vaikeaa. Jatkossa saa napsahtaa kerrasta kohdalleen, muuten se on voivoi ja huilaustauko. Alla on video, ei siinä juuri ole katsottavaa ja kuvanlaatukin on romahtanut tiedostojen yhdistelyn jälkeen. (Sivuhuom. En todellakaan tienaisi elantoani mainosalalla.)

Toisena kertasimme sylkkäriä, palkka odotti hyppyjen takana. Vaikea oli Lykyn aluksi keskittyä, kun huvi odotti töiden jälkeen, mutta skarppasi ja hienosti onnistui lopulta toistetusti. Tämä se on just kivaa: viikko sitten sylkkäri ei onnistunut millään kummaltakaan ja nyt toimii.

Kontakteja kokeilin ilman kosketusalustaa, mutta tällöin Lykky loikkaa ylösmenon yli. Alustalle se täppää nätisti. Miljoona toistoa on vielä edessä A:lla ja puomilla. Kait alusta täytyy sittenkin pieniä ja häivyttää sillä tavalla. Keinu sujuu toistaiseksi. En uskalla sitä hehkuttaa, jottei epäonnimagiikka iske. ;)

Tänään kävin tottistelemassa pitkästä aikaa ryhmässä pk-kentällä. Lykyn seuruutin elämänsä ensimmäisen kerran sille täysin tuntemattoman 4 ihmisen henkilöryhmän läpi. Toisella kerralla kävelin kahdeksikon ja pysäytin keskelle. Ei se kuulemma nähnyt muita kuin minut ja siltä se tuntuikin. Sai myös kehut viettitasostaan. Että se on upea koira! Jos negatiivista täytyy kaivaa, niin seuruussa painoi aluksi jalkaani.

Paikkamakuu oli toisena. Siinä on pientä askaretta vielä. Kotona se kestää häiriöt ja kevyet huijausyritykset, mutta kentälle tilanne on ihan toista. Koira luulee, että se voi nousta istumaan tai seisomaan silloin kun siltä tuntuu. On fiksattava siis asento ja kesto. :)