Agilitya ja tottista

Tämä on ollut vähän nysvä viikko. Lystin ruokavalio on huolestuttanut. Nyt on vain proteiini hakusessa.

Maanantaina tottistelin iltamyöhään Lykyn kanssa. Paikkamakuu, seuruutus ja jäävät olivat ohjelmassa. Paikkamakuussa saatiin koira kestämään jopa läheltä juossut koira. Juhuu! Kiitos Maijalle ja belgialaiselle Reinolle. :)

Keskiviikkona oli Lykyn kanssa agilitya ryhmässä. Radalla oli hyppyjen ja putkien lisäksi keinu ja kepit.  Pimeän putkikulman se haki tosi hyvin. Nyt se irtosi ja alkoi lukea rataa omilla nuoteillaan. Missä lie vika, kun molemmat koirani tekevät samaa? Oli varsinainen nopsakinttu myös, hyvä niin. :)

Tänään aksasin Luksin ja Lystin kanssa peräkkäisissä ryhmätreenissä. Luksin kanssa takaakierrot menee hyvin, valsseissa venähti (peilin eteen, mars). Nyt koira kokeili onko pakko pysähtyä A:n alastulolle, kyllä oli. Kepeillä se kestää vedätystä ja viskileikkaus & sylkkäri kuuluvat myös sen taitovalikoimaan.

Lysti palasi tauoltaan myös ryhmään. Näkyi intona, millä koira röyhkeästi olisi varastanut lähdöstä. Ohjauksen läpi tuli monesta kohtaa ja meni ihan omaa rataansa. Tällä kertaa ei auttanut oma jämäköitymisenikään. Kontaktit ok, kun sanoin oikean käskyn. Luksilla on eri käsky ja menin käskyissä sekaisin. Poispäinkääntö kepeille toimi hyvin ja lopun rytmitys (hidastus) oli tehokas kääntäjä. Liikutti kyllä Lystin into. :)

N-L Linnan koulutuksessa

Eilen olin katsomassa ja kuvaamassa käyttäytymiskoetta. Suorituksia katsellessani aloin miettiä Lykyn tasoa. 

Tottisosuutta ajatellen pitäisi varmistaa, että vietti riittää koko seuraamiskuvion. Henkilöryhmä ainakin viime viikolla oli helppo, se tuskin huomasi vieraita ihmisiä. En ole ketjuttanut vielä liikkeitä, olisiko korkea aika? Seuraamisesta istuminen on vähän hassu liike, ihmisen pitää pysähtyä ensin ja sanoa vasta sitten istu - koiralle jonka pitäisi jo istua. Maahanmeno pitää BH:ta varten treenata vähän eri lailla, en usko että on ongelma. Luoksetulo on ok jo nyt. Paikkamakuu vaatii treeniä. 

Kaupunkiosuudella Lykky haistelee ja vetää hihnassa. En ole opettanut sille "nätisti"-käskyä, millä Lysti kävelee nätisti rinnalla puolen metrin säteellä ilman katsekontaktia. Ehkä pitäisi opettaa, se on ollut yksi Lystin käyttökelpoisimmista käskyistä. Läheltä juoksevia lenkkeilijöitä pitää treenata ja paikkamakuuta yksin kaupan edessä. Sivulla istuminen on saatava niin varmaksi, että ei hypi tervehtimään ihmisiä henkilöryhmässä tai auton ovea vasten. 

Katsoin jo syksyn kokeita, lokakuulle voisi ehtiäkin. Toisaalta hommalla ei ole mikään kiire, haluan mahdollisimman luottavaisen fiiliksen ennen koetta. Sen verran kokeen seuraaminen stimuloi, että hain Lykyn kotoa kaupungille kanssani. Puistossa palloa pelaavat pojat herättivät kiinnostusta. Muutenhan tuo kulkee kaupungilla kuin olisi katuja kulkenut koko ikänsä.

Tänään oli Niinun koulutus. Pidän hänen tyylistään opettaa, on ystävällinen ja tarkka. 

Lykky sai kehut makeista käännöksistään ja esteiden hakemisesta. Jos en jätä sitä suorittamaan esteitä, kerro minne mennään ja LIIKU, sen esteiden hakeminen, nopeat pitkät kintut ja nopeat käännökset menevät hukkaan. On varmaan turha edes mainita kenen valssit(kin) olivat myöhässä? 

Lykyn treenilistalle meni kepit nurjasta kulmasta, minun piti auttaa sitä hartioilla aika paljon. Olen varmaan auttanut treenatessakin. 

Treeni on videolla, mutta nyt on niin veltto olo, etten jaksa vielä purkaa.

Lysti-parka näyttää oireilevan myös broileririisipuurosta sekä tilalle valmistetusta hirvitattaripuurosta. Pelkkä homesiedätys ei tule sitä auttamaan. Vetää mielen kovin matalaksi. :( Kananmunat se näyttää kestävän toistaiseksi. Raa'an valkuaisen avidiini sitoo biotiinia, mutta voin munat jatkossa kypsentää. Nyt mössykkä on saanut leikkiä ja herkutella raaoilla kananmunilla. Katsotaan siihen kyytipoikaa, kunhan tilanne rauhoittuu. 

Minä ja Lysti pari kesää sitten

Syvällisiä?

Koska blogi on päiväkirja, laitan tänne ihan ajatuksia tällä kertaa.

Selkä on mietteissäni, koska kaksi toisistaan tietämätöntä ihmistä on tällä viikolla kysynyt minulta: "Eikö sille tosiaankaan voi tehdä mitään?" Olin juuri selittänyt näistä toiselle, työkaverilleni, että hermoille on tilaa 30 % siitä mitä pitäisi, etten voi istua tai seisoa paikallani pitkään, koska muuten tulee hermosärky. Työkaverini ihmetteli kävelenkö aina kotonani. Vastasin "en", ja jatkoin "yleensä makaan mahallani olohuoneen matolla". Parissa vuodessa siihen tottuu. Olen esimerkiksi viimeksi syönyt kotonani ruokapöydän ääressä toissajouluna, silloinkin satulatuolissa, mikä sittemmin osoittautui epäsopivaksi. Onneksi voin ajaa autolla, siinä asennon saan passeliksi. Tuskin saan päähäni polkaista Lappiin, mutta tuollaiset pari tuntia käy.

Mutta tilanne etenee. Parina yönä olen herännyt oikean alaraajani tunnottomuuteen. Se ei ole tavallista puutumista. Liikkumalla menee ohi. Tämän päivän on kiskonut vasemman pakaran läpi takareiteen. Mutta huomenna on paremmin. On N-L Linnan agikoulutus ja menen sinne Lykyn kanssa.

Pointtini tähän kirjoitukseen: Töissä joudun miettimään ajoittain aika syvällisiä. Siihen liittyen ostin kesällä kaksi Eckhart Tollen kirjaa. Kaikki tietävät elä hetkessä -kliseen. Nuo kirjat lukemalla oivalsin jotakin. Näin Tollen tekstit päässäni muotoilin: 

Ensinnäkin olen osa maailmankaikkeutta. Kokeilin kirjan yllyttämänä ajatusleikkiä. Ajattelin maapallon ja itseni avaruudessa. Sitä tuumiessani näin itseni mahallani pallon pinnalla. Mietin seuraavaksi missä maapallo on. Mitä on planeettojen, tähtien välissä? - Avaruutta. Heti tuli ihan erilainen näkemys ja olo, tyhjyys muuttui aineeksi. Oma osuuteni sai mukavasti perspektiiviä.

Toisena aikakäsitykseen: Historia on mennyttä enkä sille mahda mitään. Tulevaisuudesta en tiedä. Se hetki mitä elän on tämä hetki, juuri tämä sadasosasekunti. Kun iskee ahdistus, todennäköisesti mietin jotakin menneisyyden menetystä tai tulevaisuutta, joka ei ruusuiselta näytä. Nimim. Epäonnistunutta selkäleikkausta sairaalabakteereineen odotellessa 

Mutta juuri tämä hetki, mitä nyt hengitän. Onko just nyt hätä? - Ei ole. Onko just nyt hyvä? - No on. Minuun ei just nyt koske paljon ja koirat ovat vieressäni tyytyväisinä. Jos haluan nauttia olemisestani ja elää tietoisena joka hetken, keskityn tähän sadasosasekuntiin. Yhdessä tutkimuksessa saattohoitopotilailta kysyttiin mitä he kaipaavat eniten. He kaipasivat tavallista arkea. Ja se tavallinen arki menee ohi, jos miettii aina menneisyyttä tai ennustamattoman tulevaisuuden asioita.

Tämä Tollen ajatus kolahti: Saan päättää haluanko pitää nykyhetkeä ystävänä vai vihollisena. Voin myrkyttää oloni pitämällä häntä vihollisena. Mutta koska aion pitää häntä ystävänä, olen tyytyväisempi ja luottavaisempi. Saan hänestä muotoiltua henkilön, jolla on piirteitä edesmenneistä läheisistäni. Nyt makaan matolla, ei paljon koske, koirat nukkuvat, kuuntelen selkäni takana olevaa televisiota hajamielisesti ja kirjoitan tätä. Luotettava uusi ystäväni valvoo vierelläni. 

Ryhmäagi

Lykyn kanssa olin agilityn ryhmätreenissä. Radalla olimme kahdesti. Ensimmäisen Tuija videoi, kiitos!

En alkuun laittanut kosketusalustaa ylösmenokontakteille, olisi kannattanut. Lisäksi ohjasin surkeasti, olikin höselö olo. Käskytän riman päällä, jolloin rimat tippuu enkä vie ohjausta loppuun, jolloin herkästi ohjautuva Lykky Lykkensdorf jättää hyppäämättä. Näyttää minulla olevan tiukka etukenokin. Videolla näkyvä epämääräinen pyöriminen on joko sitä, etten ohjaa koiraa esteen yli, jolloin se kieltäytyy tai muuten ohjaan väärin ja sama kohta otetaan uusiksi heti perään. Sivuprofiilini näyttää tällä kertaa erikoiselta siksi, että selässäni on purutyyny, joka ei mahdu kunnolla taskuun. Tai saa sen taskuun, mutta pois ottaminen kestäääää. :)

Lopuksi otatin erikseen A:ta alustan kera. Vaati toistoja, jotta tassu osui kontaktille. Alustaa on alettavaa oikeasti pienentää ja jos sillä systeemillä ei ylösmenot onnistu, kait kehikko on seuraava projekti. Käy kuten kepeillä, ajan kaikki tiet kohti Roomaa.

Ensin työ, sitten huvi

Lykyn kanssa kävin agilitykentällä. Aluksi otin hyppytekniikkaa. Lykkyä kiinnosti palkka niin paljon, että sivulletulo alkoi olla vaikeaa. Jatkossa saa napsahtaa kerrasta kohdalleen, muuten se on voivoi ja huilaustauko. Alla on video, ei siinä juuri ole katsottavaa ja kuvanlaatukin on romahtanut tiedostojen yhdistelyn jälkeen. (Sivuhuom. En todellakaan tienaisi elantoani mainosalalla.)

Toisena kertasimme sylkkäriä, palkka odotti hyppyjen takana. Vaikea oli Lykyn aluksi keskittyä, kun huvi odotti töiden jälkeen, mutta skarppasi ja hienosti onnistui lopulta toistetusti. Tämä se on just kivaa: viikko sitten sylkkäri ei onnistunut millään kummaltakaan ja nyt toimii.

Kontakteja kokeilin ilman kosketusalustaa, mutta tällöin Lykky loikkaa ylösmenon yli. Alustalle se täppää nätisti. Miljoona toistoa on vielä edessä A:lla ja puomilla. Kait alusta täytyy sittenkin pieniä ja häivyttää sillä tavalla. Keinu sujuu toistaiseksi. En uskalla sitä hehkuttaa, jottei epäonnimagiikka iske. ;)

Tänään kävin tottistelemassa pitkästä aikaa ryhmässä pk-kentällä. Lykyn seuruutin elämänsä ensimmäisen kerran sille täysin tuntemattoman 4 ihmisen henkilöryhmän läpi. Toisella kerralla kävelin kahdeksikon ja pysäytin keskelle. Ei se kuulemma nähnyt muita kuin minut ja siltä se tuntuikin. Sai myös kehut viettitasostaan. Että se on upea koira! Jos negatiivista täytyy kaivaa, niin seuruussa painoi aluksi jalkaani.

Paikkamakuu oli toisena. Siinä on pientä askaretta vielä. Kotona se kestää häiriöt ja kevyet huijausyritykset, mutta kentälle tilanne on ihan toista. Koira luulee, että se voi nousta istumaan tai seisomaan silloin kun siltä tuntuu. On fiksattava siis asento ja kesto. :)

Kuvissa

Lykky torkkuu jatkouniaan tuossa vieressäni kuvausten jäljiltä, autossa oli virkku, mutta nukkumatti tuli jälleen. Selässä ja koko rangassa ei ole mitään poikkeavuuksia. Kyynär- ja lonkkakuvat lähtivät Kennelliittoon, mutta ei niissäkään pitäisi olla yllätyksiä kuvanneen lääkärin mukaan. Luulin saavani virallisen lausunnon myös selästä, mutta alaikäraja on 2 vuotta. Helpotus on joka tapauksessa suuri, vaikka lopullista arviota vielä odotankin. 

Rauhoituksessa käytettyjen molempien aineiden varoaika on vain 7 vrk. Olin varautunut 28 vrk:een, mutta Kennelliitto on lyhentänyt butorfanolin varoajan viikkoon. Lykyn agilityn kisaikä tulee täyteen tämän kuun lopulla, joten tässä voisi alkaa kisoja katsella aiemmin kuin kuvittelin. Hui! Harjoitellaan silti vielä ennen virallista ensiesiintymistä.

Ja vielä, eläinlääkärin puntari näytti 24.9 kg. Pari kiloa enemmän kuin kesäkuussa!

Kisakuulumisia Melkorannalta

"Aurinkoiselta kentältä hyvää aamupäivää kaikille. Täällä vietetään suurta koiraurheilun juhlaa,  kolmosluokkalaiset kisaavat paremmuudestaan. Meitä tietenkin kiinnostaa Lystin ohjaajan kuulumiset. Ohjaajan oli tarkoitus kisata kahdella koiralla, mutta Lysti ei osallistu, jottei houkuttelisi kaikkia kisapaikan uroita luokseen. Luksi sen sijaan on kisakuntoinen ja pari starttaa neljäntenä. Ja siinä ensimmäinen koira starttaakin, kaksi on jäänyt pois, ja ohoh, Luksi onkin jo toisena koirakkona. Laura kiirehtii, ohjaaja juoksee lähtöön ja heti pilli soi."

"Luksi istuu lähdössä ja toisesta käskystä hyppää, siitä pakkovalssilla takaakiertoon, pyöräytys U-putkeen, hyppy ja kepeille. Mutta voi sentään, Luksi on päättänyt toisin, se hyppää ylimääräisen hypyn ja vasta nyt tulee kepeille. Se on hylkäys jo tässä vaiheessa. Luksi pujottelee nätisti loppuun ja siitä pituudelle, mistä heti takaisin puomille. Pitkä kaarros tulee pituuden jälkeen, puomin kontaktit nätit ja ohjaaja selvästi niihin koiran rauhoittaa. Siitä hyppy, päällejuoksu ja koira suoraan putkeen. Mutta putki onkin katveessa eikä Luksi siihen heti löydä. Toisella yrittämällä onnistuu, siitä hyppy, hyppy ja taas olisi päällejuoksu, mutta ohjaaja kiirehtii ja koiralta jää hyppy väliin. Siitä muurille, takanaleikkaus, ei kovin sujuva. A:lle kontakti ok, putkeen ja maaliin. Se oli tavallaan yksi kielto ja kaksi hylkäystä. Ensimmäinen yhteinen rata tälle parille, ei aivan katastrofi, mutta kysytään ohjaajan tunnelmat tuoreeltaan.

- "Miltä tuntuu?"

- "No moninkertainen hylkäyshän tuo oli. Olen kuitenkin tyytyväinen että suht koht radalla pysyttiin. Olin Lauran puheista osannut ennakoida, että koira on kovempi kisoissa, mutta pääsi se silti yllättämään. Kepeistä ja kontakteista olen iloinen, ne se teki hyvin. Pituudella en uskaltanut ennakkoon kovasti kääntää, jottei Luksi olisi hypännyt sivusta ulos. Putki kyllä yllätti. En rataantutustumisessa arvannut, että koirat eivät näe sitä ollenkaan. Välillä Luksi haukkui minua, mutta siihen olen Lystin kanssa tottunut. Pitää ohjata napakammin ja tarkemmin, loppuun asti. Olin nyt liian löperö, mutta en halunnut ekalla yhteisellä radalla heti alkuun olla Luksille liian kova, jotta sen olisi kiva tehdä kanssani töitä. "

"Tässä on minit ja medit välissä pyörähtäneet hyppyradan ja nyt on maksien vuoro. Laura on Luksin riehuttanut ja pikaiseen starttiin on selvästi valmistauduttu. Koira lähtöön, eka hyppy, takaakierto, takaakierto ja edestä hyppy, koira miltei menee ansaputkeen, mutta ottautuu ohjaukseen ja muurille. Siitä pimeään kulmaan suoraan putkeen ja nyt on rähinä päällä molemmilla. Koira otetaan kahden käden ohjaukseen, sillä rinkula, missä rengaskin, yksi hyppy vastakäännöksellä, jottei koira ole putkessa uudelleen. Niin se kääntyy nätisti, muurille valssi, ja siitä pituudelle. Pituudelle ohjaaja kiihdyttää, jotta ehtii valssilla kääntää koiran kepeille ja pääsee itse paremmalle puolelle. Koira vähän hakee aloitusta, mutta sinne sujahtaa. Keppien lopussa jälleen valssi, millä koira saadaan ohjattua putkeen eikä hypylle, mikä on tyrkyllä. Putkesta eka hyppy, toinen ja kolmas ja maalissa nnnäinnn! Nollarata! Iloinen ohjaaja ja iloinen koira ja iloinen koiran omistaja! Olipas huikeaa!"

- "Miltä nyt tuntuu?"

- "Super-Töpsö! Hehhee! Uskomatonta. Enpä olis uskonut. Tai siis kun treeneissä kokeilin, niin tämä tuntui niin kivan tuntuiselta. Ekalla radalla huomasin miten erilainen koira on kisoissa kuin treeneissä ja tajusin toiselle radalle kokeilla samaa, mitä on kokeiltu Lystin treeneissä. Ärisen takaisin. En silleen vihaisesti, että himputin koira, vaan ohjaan matalammalla äänellä "nyt rähinä päälle, nyt perskule mennään eikä meinata, mä määrään suunnan, sä vauhdin" -tyylisesti. Se tepsi ainakin nyt Luksiin. Lauran kanssa käytiin molemmat radat läpi ennen rataantutustumista, kyselin miten Luksi kannattaa ohjata, ei siitä muuten olisi tullut mitään. Rataantutustumisen jälkeen en ehtinytkään muuta kuin hakea koiran. Alun takaakierrot moni ohjasi toiselta puolelta, mutta itselleni oli luontevampi työntää koira taakse. Muurille tuli vähän tiukka paikka, mutta sain ohjattua sinne. Valssit muistin tehdä ajoissa. Ennen keppejä oli vähän hakemista, mutta oikeaan väliin se Luksi sujahti, malttoi pujotella loppuun. Kun olin saanut sen oikeaan putkenpäähän, tajusin että nyt tulee  nolla, että älä nyt ihmeessä mokaa tätä loppua. Siinä se sitten oli. Tekee kyllä hyvää."

- "Mitä jatkossa?"

- "Agi-treeniä ja kisoja on jo katsottu. Sovitellaan aikatauluja."

Ja agia ja tokoa

Eilen oli lepopäivä. Nämä kuvat ovat lenkiltä. Oli lämmin. :)

Tänään treffasin Lauraa koirineen hallilla, lämmin ja hautova ilma yllätti. Luksin kanssa vahvistelin kontaktit, kepit ja pimeän putkikulman. Hyvän mielen onnistunutta treeniä. :)

Lykyn kanssa harjoittelin keskiviikkoista sylkkäriä ja jotenkin sen nyt oivalsin, mikä näkyi heti Lykyn suorituksessa. Vielä pitäisi toinenkin puoli harjoitella. Kepit juoksutin kahdesti, sitten pimeä putkikulma ja keinu. Nämä menivät minusta siististi.

Seuraavaksi oli paikkamakuu Sienen kanssa, Lykyn kiinnitin A-esteeseen varmuuden vuoksi. Siinä se makasi reilun minuutin, kunnes aloin pölöttää Lauran kanssa ja koira nousi seisomaan minua tuijottaen. Käskin maihin ja kohta palkkasin. Sientä Lykky ei edes vilkaissut. Paikkamakuuta en ole alo-tyyliin tehnyt varsinkaan niin että olisin jutellut, kait se koiraa sotki. En viritellytkään mitenkään suoritukseen. 

Häiriöseuruussa Laura tokoili Sienen kanssa, mutta Lykky ei heistä välittänyt. Vinkuleluhäiriö otettiin erikseen. Aluksi se oli paha, mutta koira yritti ja sai lopulta kontaktin kestämään vaikka menin vain vajaan 10 m päästä vinkuja soittelevasta Laurasta. Tämä on iso edistysaskel! 

Vielä otettiin uusi paikkamakuu, Luksi oli nyt kaverina, Lykky edelleen A:ssa kiinni. Lykky ei taaskaan toisesta koirasta välittänyt, tuijotti minua koko ajan, nyt pysyimme sovitusti koemaisesti hiljaa. Vajaan minuutin kohdalla kehu & palkka ja siinä kaikki.

Viikonloppuna talkoilen agi-kisoissa ja kisaan Luksilla. Jännää.

Tokoa ja agia

Tiistaina olin seuraamassa kameran kera tottelevaisuuskurssin aloitusta. Lykky sai tuta mukaani tarttuneen toko-innon, joten iltakävely vei hiekkakentälle:

• Maahanmeno: Piti ihan auttaa aluksi alas saakka. Parin auttamisen jälkeen asia oli jälleen Lykyn tuoreessa muistissa, minkä jälkeen seuraamisestakin teki moitteettoman suorituksen. Päätin edetä, joten käskyn jälkeen jatkoin matkaani usean metrin, palasin 3 metriä koiran taakse ja palkkasin vasta sivulleni makuuasentoon. Ei liikahdusta - hieno suoritus.
• Seisahtuminen: Minusta tuntui, että koira pysähtyi heti. Jatkoin matkaani useita metrejä ja palasin koiran taakse ja sivulle, palkka. Vain pää kääntyi ohitettuani. Tämä kerrasta kelpo.
• Istumiseen sama juttu ja sama tulos. Uskomaton Pössykkä. :D
• Luoksetulossa pitkästä matkasta Lykky hyytyi raville lopussa, voihan kurjuus. Oli kyllä kuumakin, mutta silti. Loppuasento oli epävarma, jäi vajaan metrin päähän. Lähempää paikka oli varmempi ja varmistuksen jälkeen jälleen matkan pidennys, nyt oli hyvä.
• Paikkamakuu: Hyppelehdin pajukon taakse, missä oli savolaisten itikoiden kokoontumisajot. Aika meni läiskiessä, 1 min 40 sek kohdalla koira vielä makasi, mutta 1 min 50 sek kohdalla istui "näin näen paremmin mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu". Käskin etäältä maihin, koira laskeutui, jatkoin itikoiden kanssa tappelua vielä 10 sek ja palasin palkkaamaan koiran. Harmittaa istumaannousu - minusta koira ei vaan vieläkään tiedä mikä on homman nimi.

Eilen olin vaihteeksi Sannan yksityisryhmäkoulutuksessa agilityssa Lykyn kanssa. Radalla oli hypyt ja putkia. Uutena oivalluksena oli persjättö, mikä esti koiran valumisen väliin jääneen esteen ohi. Joku ulkopuolinen ihan kehaisi, miten hienon näköinen se oli. Omasta mielestänikin myös käteni ja silmäni liikkuivat. :D Hampaankoloon jäi sen sijaan sylkkäri. En ole sitä juuri harrastanut ja Lykyn kanssa ei onnistunut sitten millään. Huidoin koiran joka kerta takaakiertoon. Lisää treeniä, koska himputin sylkkärin paikka voi tulla milloin vaan. Olipa harvinaisen vaikeaa.

Lysti on ollut "sen" oloinen viikon päivät. Luksi on vihjaillut toistuvasti. Toissapäivänä Lystillä alkoi "haluan kiihdyttää, sua viihdyttää" -viikot. Heihei viikonlopun agikisat, seuraavan viikonlopun agikisat ja sitä seuraavan viikon agikisat ja molempien toisen päivän agivalmennukset. No, onneksi Luksi korvaa ainakin osan. :)

Kesä palasi

Luksin ja Lauran kanssa oli sovittu tapaaminen. Testattavia juttuja on useita. Mentiin tällaista rataa, missä oli ansoja: 

Luksin sujautin eka kerralla 2. esteen jälkeen putkeen. Sitten se tuli 2. esteen ohi, kun lähdin liian aikaisin kolmosta kohti. A:lle ei ekalla osuttu, mutta valssaamalla sain sinne. Kolmannella kerralla päästiin 9:lle saakka, missä en käskyttänyt kepeillä kunnolla loppuun ja koira tuli välistä pois. Ne uusiksi, tässä pitää muistaa olla tarkkana! Hypylle 12 tuli kiire. A:n alla olevan putken unohdin kokonaan. :D Lopuksi kokeiltiin leijeröintiä putken takana olevalla hypyllä. Hyvin Luksi hoksasi mitä haetaan, ehkä hyvässä vauhdissa uskaltaisin kisoissa kokeillakin.

Minulla oli myös Lykky ja Lysti matkassa. Lysti sujahti myös putkeen ennen 3. estettä eikä malttanut pujotella loppuun, pyöri, haukkui ja räyhäsi. Ehkä sillä keitti yli tai sitten en vaan osannut. A:ta se ei hakenut millään putkensuiden välistä. Tähän oli keskityttävä ja melkein nostin sen A:n ylösmenolle. Tämän jälkeen osasi kauempaakin kiivetä, mistä superpalkka.

Lykkyä seuruutin häiriössä. Laura häiriköi Luksin kanssa. Eka oli levoton, Lykky nojasi ja itse kävelin levottomasti, hyvä huomio Lauralta. Kun kävelin tyynemmin, koirakin paransi. Muutaman kerran se siirsi katsekontaktin häiriöön, mutta lopulta kesti vilkuilematta. 

Koska rata oli vielä pystyssä, Lykynkin kanssa sitä menin. Taisin senkin saada ensin putkeen, en ohjannut kunnolla. Kun tämän korjasin, 1-7 ok, mutta ei se A:ta hakenut yhtään. A:ta ei olla kyllä tehtykään, ettei ihme. Keskityin treenaamaan pelkkää A:ta kosketusalusta ylösmenolla. Putki sai pysyä ympärillä, koska koira ei siitä enää välittänyt - tulipa hyvää erottelutreeniä ja lisäksi hyviä toistoja. A:lta lähetin vielä kepeille, ansaputki ei vetänytkään puoleensa ja tyytyväisenä palkkasin tyytyväisen oloisen koiran.

Lämmin tuli. Tummat pitkät ja paksut housut ja musta fleecetakki tekivät tehtävänsä. Ihanaa että kesä palasi!

Lystin kanssa olen tehnyt päätöksen, joka pysyy toistaiseksi. Siihen vaikuttaa sekä ajankäyttöni että koirasuojelulliset syyt. Lysti tänään agilityradalle mennessään pöhisi taas, kuten lauantainakin, muovituolille, joka oli eri paikassa kuin yleensä. Niitä tuoleja on ollut aidan vieressä aina. Eilen ja tänään se räjäytti haukut ulkona kuivumassa olleelle naapurin päiväpeitolle. Ääniherkkyyskään ei ole laimentunut yhtään. Yhden ukkosen aikaan olin kotona. Lysti oli levoton, kaivoi itselleen poteroa sänkyni alle. Kutsuin sen luokseni. Tuli se luimuna lopulta. Takajalkojen vapina oli jotenkin järkyttävää. Pahinta on se, etten pystynyt sitä auttamaan. Lisäksi Lykyn kanssa treenatessani huomaan joka kerta eron mitä on treenata koiraa, jonka kanssa harjoitellaan oikeita asioita verrattuna Lystiin, jonka kanssa treenaamisesta 95 % menee siedätykseen ja turvallisen mielentilan luomisen yrittämiseen, mikä on yhtä kuin pään hakkaamista seinään. En kiusaa sitä enää tottelevaisuuskokeilla. Pitkä treenitauko ja iän lisääntyminen ei ole sitä vahvistanut. Treeniä se saa jatkossakin, mutta kokeisiin ei tähdätä.

Trion agilityt

Mainitsen ensin, että tottistelin eilen Lykyn kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen, siitä pysähdykset, jäävät, eteenmeno ja paikkamakuu. Hankaluuksia tuli eteenmenon uusinnassa, koira oli niin palkkapatukkansa lumoissa, että joko edisti, jätätti tai tuli sivu-käskyllä istumaan oikealle puolelleni takapuoli eteenpäin. Vaatii jatkossa paneutumista. Paikkamakuussa oli patukka takapalkkana. Juoksin ympäri kenttää ja lopulta hölkkäsin pusikon taakse piiloon, pitää ihmisillä jotakin ihmeteltävää olla. Koira pysyi hyvin. 

Tänään harjoittelin agilitykentällä Lystin ja Lykyn kanssa ensin hyppytekniikkaa, sitten torstaista Harrin rataa kahdella eri tavalla. Alla on videot. Kamera olisi saanut olla lähempänä ja suorassa :D, mutta onpa jotakin todistetta. Takana on 3 hyppyä rinnakkain, niistä keskimmäinen ohitettiin ensin, palatessa hypättiin kaikki - molempiin suuntiin sama. Vaihtelin taas koiria keskenänsä.

Lystin kanssa keskityin uusintaradalla ohjaamaan ajoissa ja sain lenkit pienemmiksi. Lystin haukkumisesta huomaa, että neiti kiihtyi kuullessaan treenini Lykyn kanssa.

Lykky kääntyy pienemmässä tilassa, mutta kolisutteli rimoja aluksi. Jos ohjaan maltillisemmin, rimat pysyvät. Sattumalta alla oleva video on 3. otos, missä ne eivät saaneet osumia. ;) Rimakorkeus oli 50-55 cm.

  

Sitten tulivat Luksi ja Laura. Luksin kanssa suoritin saman radan. Tarkistin myös välistävedot vetämällä ja työntämällä molempiin suuntiin. Pujottelun avo- ja umpikulmat tsekattiin myös, Luksi osaa kyllä. Hallissa vielä vahvistin puomin kontaktia broilerilla, hyvin määrätietoisesti koira eteni lihapalalle ja sen jälkeen paikka oli taas varma myös ilman ruokaa. Näppärältä se tuntuu edelleen. :)

Kolmen Ällän agilityt

Eilen Lykky sai ryhmäoppia Harrin opettamana. Aluksi suoritimme 26 esteen jouhevan radan. Ideana oli, että koirat oppivat menemään muutakin kuin 5 esteen pätkää. Radalla oli muutama päällejuoksu, takaakiertoja, valsseja, niistonkin paikka. Varsinkin eka veto oli hyvä. :) Toisella herpaannuin vähän itse ja koira kolisutti esteitä, hivottelee aika tarkasti, koska rimat yleensä pysyvät ylhäällä. Viettikova kuulemma. Kolmas ja neljäs hallikerta otettiin hyppytekniikkaa etupalkalla ja sain sovelluksia mitä käyttää agilityn opetuksessa. Oikein hyvä tunti oli, ihanan yksilöllinen.

Tänään tottistelin Lykyn kanssa päivällä. Seuraamisessa kävelin hitaasti pidemmän pätkän ja yritän keksiä tähän jotakin jippoa, jotta koira tietäisi milloin on pysähtyminen luvassa ja milloin on vain hidasta kävelyä. Nyt se niiaa joka askeleella. Juoksentelin myös. Täyskäännöksessä se yhtäkkiä päättikin pysyä sivullani eikä kiertänytkään takaani. Palkalla sain tämän entisenlaiseksi, mutta mietin tartteeko koiraa takaa kierrättää, jos se luontaisesti haluaisi pysyä sivullani. Seisahdutin koiran, ok. Otin eteenmenon palkalle. Paikkamakuutin tokon alokasluokan systeemillä 2 min. Patukka oli koiran takana. Pari kertaa vilkaisi onko se tallessa, ei muita huomioita. 

Sitten tulee yllätysmomentti. Lystin tassujen takia on peruttu miljoonat kisat tänä vuonna. Kisahinkua on minulla ollut, muttei koiraa. Tilanteen on pelastanut Laura ja Luksi. Luksi, siis Töppönen, on minulle tuttu koira kolmen vuoden takaa, jolloin näimme agilityn alkeistreeneissä. Sen jälkeen ollaan tavattu harvakseltaan.

Lykky, Luksi ja Sieni syykuussa 2011

Töppösen kanssa käytiin kerran heinäkuussa testaamassa yhteistyötä, tiistaina kokeiltiin myös pätkä ja tänään ohjasin Töpsöä heidän ryhmäpaikallaan. Miten voikaan koira olla niin hyvän tuntuinen kuin sopivan kokoinen nahkahanska! Se on kuuliainen, osaava, reagoi ohjaukseen nätisti ja on näppärä pyöriteltävä. :) Ryhmätreeni onnistui tänään hyvin, harvoin olen ryhmätreenissä nollia saanut, mutta tämän koiran kanssa sekin oli mahdollista. Laura oli radan laidalla, mutta ei se Luksiin vaikuttanut.  Käskyt ovat Lauralla aika samat kuin minulla, onneksi ei mitään ruotsalaisia erikoisuuksia. :D Pujottelussa on keskityttävä. Lystille se on pujo, Lykylle gou ja Luksille kepit. Reilun viikon päästä on kisat. Olen Lauraa varoitellut kokemattomuudestani, jottei liikoja odota. Jännittää se positiivinen kutka mikä kytee.

Luksi, Lykky ja Sieni syyskuussa 2011

Töppösen treenin jälkeen oli Lystin vuoro. Lysti oli kohottanut energiatasonsa korkealle käytyäni vieraissa - ohjaamassa toista koiraa. Omaa koutsia sijaistanut Harri (eri kuin edellinen) on pätevä tyyppi ja saatiin hyviä vinkkejä. Radalla oli esteen ohitusta (treeniin), pyöritystä jaakotuksen kera ja slalomia. Koira pysyi käsissä ensimmäistä yritystä lukuun ottamatta, jolloin se suurin piirtein juoksi itse suunnittelemansa radan. Kiva olo jäi näistäkin treeneistä. 

Etätyösysteemit ovat vihdoin toiminnassa ja olen erittäin tyytyväinen. Työpäivän jälkeen ei pakota jalkoja, kun voin valita työasentoni vapaasti. Alkaa sopivasti keulia koiraharrastukset. Tänään olin kentällä muutaman tunnin ja siinä tihkusateessa seisoessani mietin, että minä oikeasti nautin tällaisesta elämästä.

"But we're never gonna survive unless 

We get a little crazy

... 

In a world full of people only some want to fly

Isn't that crazy"

...

Seal: Crazy (*KLIK*)

Indiana Jones -elokuvan keittoa

Olin Lystin kanssa pari vuotta sitten Vappu Alatalon hyppykoulutuksessa. Nyt oli Lykyn aika osallistua jatkokurssille. Halusin tsekkauttaa tekniikan ja apua ilmiöön, mikä onneksi on jo hälvenemässä: kun juoksen Lykyn rinnalla, koira alkaa kisata kanssani, rimat lentää ja tekniikka hajoaa. Jokainen agilitykisoja seurannut on nähnyt kiihtyneiden koirien suorituksia, missä rimat lentelee, enkä Lykyn kanssa halua siihen kerhoon. Rakas Lystikki on ollut varma rimojen kanssa, koska on niin varovainen, mutta Lykky on eri maata. Ei mikään roiskija, mutta yksi tai kaksi rimaa tipahtaa yleensä treeneissä. Ei se paljon ole - mutta saman vitosen niistä rimoista saa kuin kontakti- ja keppivirheistäkin. Joka tapauksessa Lykky on nuori koira, joten halusin tietää miten se hyppää ulkopuolisen silmin, noin rakenteellisessakin mielessä, ja vinkkejä jatkoon. 

Ensin katsottiin perussarja ja kasvava sarja, mistä ei tullut moitteita. :) Tähän otettiin oma kävelyni mukaan eikä se vaikuttanut koiraan yhtään. Vappu halusi tsekata myös vauhtikokoamisen, missä koira kulki kuten kuuluu. Kolmannella kerralla hyppyytettiin set point ja laskeutumisharjoitus. Jälkimmäisessä katsottiin kuinka koira etenee ja kokoaa systeemiä varioimalla. Pari kertaa keskittyminen herpaantui, tällöin Lykyn hyppy "hajosi", mutta uusinnalla aina korjasi. Palkkana käytin purupatukkaa.

Yhteenvetona käsitin, että Lykyn hyppääminen näyttää hyvältä. Se on valmiin oloinen hyppäämään. Tarkoittaa sitä, että voin ja minun kuuluu miksailla erilaisia saamiani harjoituksia, jotta sille on haastetta ja syytä keskittyä. Ison hypyn rimoja voin nostaa kisakorkeuksiin tekniikkaa seuraten. Häiriötä kannattaa lisätä hiljalleen. Se on "kuuliainen ja tekee aina parhaansa". 

Tänään Lykky on huilannut. Lystin kanssa kävin kentällä. Sen kanssa yritin pienentää kaarroksia valsseissa ja käännöksissä - lähinnä mittailin paljonko voin ennakoida, jotta koira vielä hyppää. Nämä testaukset ovat yhtä tyhjän kanssa kisatilanteessa, mutta sainpa palkattua pienistä kaarroksista.

Pitää vielä kertoa, että sain eilen jäisiä broilerinsydämiä kokeiltavaksi koiraherkuiksi. Keitin niitä ohjeiden mukaan kattilassa. Tiputin kattilaan jäisen kuution, muutaman minuutin päästä avasin kannen - ja Indiana Jonesista tuttu silmäsoppahan se siellä kupli. Voi yökky. Siis siltä se näytti ensimmäisellä vilkaisulla kunnes silmät sydämistyivät. ;) Onneksi tuoksu oli hyvä ja koirista suorastaan huumaava. Tuli aika nopeat maahanmenot molemmilla.

Enimmäkseen agilitya

Onneksi kesä ei loppunut vaikka työt alkoivatkin.

Torstaina treenasin Lystin kanssa ryhmässä. Rata oli täynnä takaakierto-persjättöjä ja pyöritystä. Lysti kuumui taas muista koirista, pääsin treenaamaan kisamaista tilannetta. Koutsikin jälleen näki, miten se menee "yli", bongaa satunnaisia esteitä impulsiivisesti milloin minkäkin ärsykkeen laukaisemana. Osaa kuumista koirista ohjataan tyynesti, mutta Lystin kanssa näytti toimivan parhaiten napakka komentaminen matalalla äänellä yhdistettynä kunnolliseen liikkumiseen. Pääsin näin orkesterinjohtajaksi ja touhu alkoi jälleen muistuttaa agilitya. Jaakotus meni treeniin, koira ohjauksestani vähät välitti, hyppi ennakkoon valitsemiaan esteitä.

Perjantaina keskityimme uimiseen. 

Tänään harjoittelin molempien kanssa hautumaan jääneitä juttuja. Lykyn kanssa pakkovalssia ja jaakotusta, kepeillä takanaleikkaamista ja persjättöjä. Persjätöistä löytyikin heikko kohta, täytyy treenata niitä lisää. Lystin kanssa harjoittelin jaakotukset varmemmiksi. Laitoin houkutukseksi putket, mutta koira silti totteli ohjaustani, ei tosin ollutkaan niin hullu kuin torstaina. Lämmintä ja hautovaa oli, joten pitkään ei viihdytty kentällä.

Vähän kaipasin jo näitä ilmoja:

Lätäkköagilitya heinäkuun kisoissa pahimman sateen hellitettyä (!), kuva kepeataival.fi

Selästäni: Kipulääkkeitä menee vain 1. Ahtauma silti etenee, sillä oikeaan jalkaterään ja pohkeen ulkosyrjälle on tullut tuntohäiriöitä. Pahimmat pakotukset ovat olleet vähissä, koska (työ)istuminen on ollut poissa. Istun oikeastaan vain autossa, tätäkin kirjoitan matolla mahallani. Lysti tulee edelleen usein kainalokoiraksi. Lykky parkkeeraa itsensä jalkojeni tai kylkeni viereen.

Kainalokoira Lysti

Viimeisintä lomapäivää viedään

Voi kurjuus, niin se kesä(loma) loppui ja huomenna on työt aloitettava.

Lykky unohti pentunsa. Maanantaina oli lämmin päivä. Koirat loikoilivat, pojan kanssa tehtiin rästiin jääneitä pihahommia ja venkslasin autohäkin väliseinää vähän eri kohtaan, jotta Lykky saa enemmän tilaa. Kyseisen häkin kokoaminen oli aikoinaan päivän homma ja niin oli väliseinän siirtokin. Vaikka se on mainoksen mukaan helppoa, tehtaalla on jäänyt poraamatta metalliin reikä, joten hakkasin vasaralla ja ruuvimeisselillä sellaisen ihan itse. Koska sopivan kokoisia ruuveja puuttui myös, ajelin ruuviliikkeen ja kodin väliä koko iltapäivän. Ihan pikkuisen risoi homma. Varsinkin kun häkki on uudesta saakka vielä rämissyt vaikkei pitänyt. 

Tiistaina oli päivä uus ja päivällä Lykyn kanssa tottista. Maija ja Reino olivat apuna. Ensin Reino oli paikkamakuussa. Lykky seurasi ja teki jäävät. Painoi vähän edelleen, mikä oikeni käännöksillä. Jäävissä pysähtyminen on edelleen heikoin, treeniä lisää. Kontakti piti hyvin.

Paikkamakuussa Lykky oli ensimmäistä kertaa niin, että vieras koira liikkui. Varmuudeksi se oli 10 m liinalla tolpassa kiinni. Palkkasin aluksi tiuhempaan, sitten harvemmin. Lopulta seisoin noin 20 m päässä. Lykky makasi luottavaisesti, piti hyvin kontaktin. Kerran se oli sitä mieltä, että tästä voisi varmaan jo nousta vaikka venyttelemään. Kyynärien noususta toistin käskyn matkan päästä, koira laskeutui ja pysyi siinä sitten. Näitä lisää.

Agilitykentälle pääsi Lystikin, koska tassut ovat pysyneet ok:na. Tein niitä juttuja, jotka kisoissa ovat kosahtaneet. Sitä listaa on pakko yrittää lyhentää, silti kasvaa jatkuvasti. Keskityin hankaliin keppikulmiin. Toinen pätkä oli Sisko Pulkkisen radalla toukokuussa, missä hypyltä oli hankala reitti kepeille klo 9:stä ja toinen kuvio oli lauantain kisoissa, missä koira piti pyöräyttää klo 4:stä kepeille. Lystin kanssa näissä oli vähän hakemista. Lykky yllätti, haki kepit paremmin.

Toisena juoksutin molemmille puomin niin, että sivuttaisetäisyyttä oli reippahasti. Ylösmenon Lykky loikkasi pari kertaa (argh, harmittaa, etten saa tätä kunnolla opetettua), Lysti oli erehtymätön. Noin muuten kahden koiran treenisysteemi on järkevä. Saan Lystin kuumumaan kisavireeseen. :)

Tänään hain Lykyn kanssa ulkopaikkakuntalaista oppia a'la Tiia Vitikainen. Radalla oli varmaan "kaikki" ohjauskuviot, vähintään eri vaihtoehdoissa. Muille ryhmäläisille ohjauskuviot olivat vieraampia, minulle vihdoin tuttuja. Sain erinomaista kertausta kuinka ne suoritetaan oikeaoppisesti ja totta pyy, korjattavaa löytyi askelluksistani. Lykky sai kehut kuulolla olemisestaan ja herkästä ohjautuvuudestaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ohjaukseni pitää olla tarkkaa. Se myös irtosi hyvin. Rima tipahti vain kerran - sekin on niin ohjaamisestani kiinni. Viskileikkaus tuli Lykylle uutena, oppi yhdestä apupalkkakerrasta. A mentiin eka kerran tällaisella radalla ja koira suoritti kuten kuuluu. Tuntui niin hyvältä!

Lystin tassutaistoon olemme saaneet apuvoimia lenkkaritehtaasta, tarkoituksena on vähentää allergeenialtistusta ja sitä kautta tassujen lehahtelua. Ruohoa ja hometta maassa riittää. Tässä on mannekiinikuvat edestä ja takaa:

Ja vielä Lystin huumoria: "Pitää pohjatkin saada kuvaan."

Mannekiini itse ei tervulta näytä, on vuosittainen Iso Karvanlähtö lopuillaan. Kaula on aika ruipelo. :)