Wish I Had an Angel

Lykky on jatkanut vietikästä tottista. Nyt painopiste on ollut jäävissä ja noudossa. Yhtenä päivänä ehdin säikähtää kentällä, kun noutokapula oli veressä ja Lykyn suusta valui sitä lisää. Katsoin suuhun onko siellä hampaita ollenkaan. Niissä ei ollut vikaa, mutta koira oli ylähuuleensa saanut vekin. Sitä itseään ei moinen haitannut ja vuotokin tyrehtyi ilman poppaskonsteja. Haukutus alkaa olla käyttökelpoinen. Agilitya on harjoiteltu kerran, sisällä lankun kanssa alastulon 2o2offia, koska kentälle ei vielä päästä. 

Lystin kanssa kävin torstain ryhmä-agilityssa, liki kolme viikkoa kertyikin taukoa. Harmaita hiuksia nostatti puomin ylösmeno, jonka yli koira hyppäsi toistuvasti. Siinähän meillä on ollut rytmitysmenetelmä, joka  on toistaiseksi toiminut. Muuten rata sujui hyvin. Perjantaina kävin kentällä katsomassa miten kontaktit menivätkään ja hyvät olivat taas. Varmuuden vuoksi muistuttelin sille kosketusalustaa ja hyvin oli mielessä. Siirrän sen ylösmenolle tarvittaessa.

Lysti kisasi tänään. Ensimmäinen rata olisi ollut nolla ellei koira olisi tehnyt kiemuraa hakiessaan pujottelukeppejä, jotka olivat vaaleat, ja vielä aurinko paistoi ikkunasta suoraan kohti - liekö hämännyt? Mutta siitä 5 vp ja kohta tuomari hylkäsi myöhästyttyäni jaakotuksesta ja koiran sujahdettua putkeen.

Toiselta radalta löysin useammankin ansapaikan. Heti alkuun oli putken jälkeen tarjolla hyppy, mitä ei pitänyt hypätä. Putkijarru ei tepsinyt, joten Lysti hypyn loiskautti ja hylky. Siitä jatkoin niin kisamaisesti kuin ikinä ja koira toimi kuin unelma, kontaktit, kepit ja kaikki ohjaukset sujuivat. Hyvä hylky siis.

Sitten alkaa pahaenteinen osuus, joten piristystä halajavat lukijat voivat klikata itsensä muualle. Toisaalta taas elämäänsä toisten murheista iloa ja puhuttavaa saavien kannattaa ottaa ihan etunoja. Hihnaa nostaessani huomasin, että Lysti ei varannut oikeaan takajalkaan. Linkutettiin seuraavan edestä muutama metri pihalle. Kopeloin koiran takajalan läpi ja kirosin mielessäni ristisidevammaa ja sitä miten pitkä toipumisaika on leikkauksesta, mikä menee tietenkin pieleen ja miten Lystin agilityura on ohi  ja mitäs sitten. Vika löytyi taas anturasta, mutta eri tassusta kuin viimeksi. Terävä palkeenkieli ja tassu vereslihalla siitä kohtaa. Onneksi kotonamme on tassutarviketavaratalo.

Tähdet ovat siis jääneet väärään asentoon kohdallamme. Peruttuja agilitykisoja on hirmuinen lista.  Pahaa näyttää ennustavan, jos teen jotakin suunnitelmaa ja ilmoittaudun useihin kisoihin kerrallaan. Tällaisen ilmoitusryppään (max kolmet kisat) jälkeen olen mm. sairastuttanut selkäni, koirat ovat sairastuneet kennelyskään, itse hometautiin ja Lysti rikkonut tassunsa. Kopiointiliike rikastuu kopioidessani lääkärintodistuksia kisajärjestäjille. Tänään jäi kolmas lähtö väliin, huomiset kisat peruin (ihana kisajärjestäjä siirsi maksut seuraaviin kisoihin), ensi viikon agilityvalmennus ja kisat ovat kysymysmerkki.

Homejutuista vielä, että olin tiistaina tosiaan tukehtua työpaikalleni ja keskiviikon vietin siksi keuhkopoliklinikalla. Keuhkoissa ei mitään pahempaa näy, mutta seuranta ja selvitykset jatkuvat. Tänään hengästyin normaalia herkemmin, mutta tukkoisuus on muuten hellittämässä. Töihin ei ole asiaa ennen kuin evakkotilat löytyy ja sellaiset on käytössä tiistaista alkaen. Minulle olisi selkäni riittänyt, ammattitauti tähän päälle tuntuu kohtuuttomalta.

Tuli vielä mieleeni, että sunnuntaina joutsen lensi ylitseni todella matalalta, muutaman metrin päästä. Tokaisin vieressä seisoneelle kaverilleni, että vanhan kansan mukaan tuo ei tiedä hyvää. Hänelle asia oli tuntematon. Kerroin sen tulkitun viestiksi kuolemasta.

Tähän sopii musiikki, lauseen lopusta klikkaamalla Nightwishin Wish I Had an Angel.