Jos

Jos elämä menisi kuten olen suunnitellut, tähän tulisi selostus agilitykisoista. Valitettavasti kirjoitan muusta, argh. 

Flunssa ei hellitä. Työterveyslääkäri jatkoi sairauslomaa eikä turhaan. Olen tukossa ja uuvahdan pienestäkin rasituksesta. Selkäni puolestaan tykkää: Särkylääkeannos on tipahtanut neljäsosaan. Muutokset eivät olekaan edenneet niin paljon kuin luulin. 

Lysti on hengessä mukana ja tiputti jonnekin siivun anturastaan. Kait sen lasinsiru vei, joten ei sillä olisi muutenkaan kisattu. Onneksi komeroni on pullollaan erilaisia tassunhoitoaineita ja talo täynnä parittomia sukkia, joista teipata tassulle suojaa. Lisäksi vereslihan tilalla on jo uutta pintaa. 

Molemmille koirille turasin punkkimömmöt niskaan. Keittiön lattialla suoritetun toimituksen jälkeen lyhytkarvainen ravisteli itsensä roiskien ympäriinsä punkkimyrkyn pienenpieniä pisaroita. Nyt meillä on hyvin luututtu keittiö.

En ole pystynyt lenkkeilemään, joten koirien aktivaatio on pitänyt keksiä vaikka mistä. Uusi aluevaltaus on kotimme ainoaan karvalankamattoon piilotetut tulitikut, joista vain yksi on se oikea eli tulitikkutunnari. Paikkamakuun Lykky suoritti takapihan aitaan sidottuna, itse seisoin piilossa nurkan takana. Olisi sujunut paremmin ilman kimalaista, joka oli liian kova häiriö. Uusinta sujui pörriäisen lennettyä pois. Harjanvarsikavaletit on ylitetty muutamaan otteeseen. Poika keksi takkaan nojaaville harjanvarsisysteemeille muutakin käyttöä: "Oletko äiti menossa larppaamaan?" - "Maalaan ne hopeanvärisiksi ja ajan paikalle valkoisella potkupyörälläni", vastasin. :D

Tänään ajoin auton metsän laitaan ja vedin talutushihnalla perässäni mustikanvarvulta toiselle talouspaperia, johon olin imeyttänyt broilerin paistinrasvat. Lykky jäljesti (1.) innoissaan noin 60 metriä saaden palkakseen samassa rasvassa pyöritetyt juustokuutiot. 

Se on "lenkin" lomassa tottistellut pyörätiellä ja kotikadullamme, kontaktia perusasennossa ja seuruuta eri nopeuksilla. Ilo on omakotitaloalue, jossa on lapsiperheitä. Aurinkoisena päivänä häiriötä riittää. Yksi pieni lapsi huusi tohkeissaan henkeään haukkoen: "Se osaa... osaa... kuin... ihminen!"