Joko loistavia tai hirveitä

Viikkoraporttia pukkaa.

Aloitan Lystillä. Sen viikkoa on leimannut tassuvaivan parantelu. Vahvaksi epäilyksi jää toissalauantaisten kisojen suolattu alusta. Lystin tassut eivät tiesuolasta pidä, joten halli menee boikottiin. Tassurikot onneksi kuivuivat nopeasti, mutta jos vaiva vielä uusii, vien allergikkokoirani tarkempiin selvityksiin. Peruutuslistalle lisättiin torstain ryhmätreenit ja eilinen agilityvalmennus, ja jännäsin tähän aamuun saakka kestääkö uudistunut iho agilitya.

Rohkenin kisoihin, tassut tarkastin keskeytysvalmiudessa ennen ja jälkeen startteja ja ne kestivät. Otsikko tulee siitä, että joku joskus sanoi, että belgin kanssa kisaradat ovat joko loistavia tai hirveitä. Noudatamme sääntöä. ;) Ensimmäisellä radalla napattiin 5 virhepistettä jo suorasta kepeille menosta, koiralla oli niin paljon asiaa ja energiaa, ettei luultavasti kuullut käskyäni. Mustan putken katveessa ollut sisäänmeno etsitytti, väärä löytyi, mistä hyl, minkä jälkeen jatkoimme ihan hyvää rataa. Puomin alastulolla horjahdus, mutta sitten taas loppurata ok.

Toisella agilityradalla napattiin eka kolmosten nolla, -7.73 sekuntia, etenemä 4.30 m/s, voittajalle 4.0 sek hävinneinä. Juu, ei kannata enää kolmosissa koiraa kontakteilla pysäytellä, varsinkin kun annetaan muille etumatkaa jo keinulla ja kepeillä. Idioottia treenata pysäytyskontakteja ja aina kisoissa rikkoa sääntö?!

Kolmas rata oli hyppäri ja se oli haastavin tulosten osalta muillekin kuin meille. Joka tapauksessa hylkäys ei jäänyt pienestä kiinni. Huomaa että kuukauden sisällä on käyty yksissä agilitytreeneissä, tuntuma oli sen verran kadoksissa. Kiva fiilis jäi kisoista silti, saatiin se nollarata, mikä piristi!

Lykyn kanssa on metsälenkkeilty ja tottisteltu. Olemme jatkaneet noudon ja jäävien opettelua, lisäksi seuraamisen vaihtelevia osioita on harjoiteltu. Sivulta maahanmeno oli jotenkin unohtunut, mutta näyttää muistuvan koirulin mieleen. Maanantaina ammuttiin kentällä. Ensimmäisellä Lykky vilkaisi mistä ääni kuului, seuraavaan kahteen tai kolmeen laukaukseen ei reagoinut mitenkään, joko puri leluun koko ajan yhtä hyvin tai seurasi kontaktin tipahtamatta. Syksyllä ammuttiin viimeksi eikä koira silloinkaan välittänyt. Helpottaa. 

Töissä vaihtui työtilat ja hengityselimeni pitävät muutoksesta. Selkä taas ei pidä, koska työasento ei ole niin optimaalinen kuin ex-työhuoneessani. Yllättäen kesä tulla tupsahti viime viikolla - täällä kaksi vesipetoa odotteleekin jo polskuttelua.

Valko

Olen luvannut perheemme uudesta jäsenestä kuvia. Ne ovat tässä:

Valko sivusta

Valko tuntuu hyväpäiseltä. Olen sosiaalistanut sitä eikä se säiky mitään. Koirien kanssa se käyttäytyy kiltisti, on ehkä tottunut niihin aiemmin, ja koirat kunnioittavat sitä sopivasti. Valko on herkkä ohjaukselle ja pidätteille, onneksi, koska kiihtyy välillä aika lujaan menoon. Ylämäissä joudun potkimaan, mihin se vastaa lisäämällä vauhtiaan koulutuksensa mukaisesti. Peruutus on helppoa. Etuosa on aika roteva. Lonkkakulma on vaakalinjainen, mutta se on tälle lajille tyypillinen ja kestävä tukien melko notkoa selkää, mikä myös on lajiominaisuus. 

Vaaleanpunainen panta pitää sen paikoillaan, kun en ole vahtimassa. Ei ole järkevää opettaa tuntien piilopaikkamakuuta. Yllättävän pienellä ruualla se tulee toimeen. Talvisin on oltava suoja, nämä ovat vaihtolämpöisiä, mutta muuten pito on helppoa. Lisäys: Hiljainen se on myös, ei ole vahtiviettiä, ei hirnu eikä hauku.

Valko edestä Lysti vierellään

Wish I Had an Angel

Lykky on jatkanut vietikästä tottista. Nyt painopiste on ollut jäävissä ja noudossa. Yhtenä päivänä ehdin säikähtää kentällä, kun noutokapula oli veressä ja Lykyn suusta valui sitä lisää. Katsoin suuhun onko siellä hampaita ollenkaan. Niissä ei ollut vikaa, mutta koira oli ylähuuleensa saanut vekin. Sitä itseään ei moinen haitannut ja vuotokin tyrehtyi ilman poppaskonsteja. Haukutus alkaa olla käyttökelpoinen. Agilitya on harjoiteltu kerran, sisällä lankun kanssa alastulon 2o2offia, koska kentälle ei vielä päästä. 

Lystin kanssa kävin torstain ryhmä-agilityssa, liki kolme viikkoa kertyikin taukoa. Harmaita hiuksia nostatti puomin ylösmeno, jonka yli koira hyppäsi toistuvasti. Siinähän meillä on ollut rytmitysmenetelmä, joka  on toistaiseksi toiminut. Muuten rata sujui hyvin. Perjantaina kävin kentällä katsomassa miten kontaktit menivätkään ja hyvät olivat taas. Varmuuden vuoksi muistuttelin sille kosketusalustaa ja hyvin oli mielessä. Siirrän sen ylösmenolle tarvittaessa.

Lysti kisasi tänään. Ensimmäinen rata olisi ollut nolla ellei koira olisi tehnyt kiemuraa hakiessaan pujottelukeppejä, jotka olivat vaaleat, ja vielä aurinko paistoi ikkunasta suoraan kohti - liekö hämännyt? Mutta siitä 5 vp ja kohta tuomari hylkäsi myöhästyttyäni jaakotuksesta ja koiran sujahdettua putkeen.

Toiselta radalta löysin useammankin ansapaikan. Heti alkuun oli putken jälkeen tarjolla hyppy, mitä ei pitänyt hypätä. Putkijarru ei tepsinyt, joten Lysti hypyn loiskautti ja hylky. Siitä jatkoin niin kisamaisesti kuin ikinä ja koira toimi kuin unelma, kontaktit, kepit ja kaikki ohjaukset sujuivat. Hyvä hylky siis.

Sitten alkaa pahaenteinen osuus, joten piristystä halajavat lukijat voivat klikata itsensä muualle. Toisaalta taas elämäänsä toisten murheista iloa ja puhuttavaa saavien kannattaa ottaa ihan etunoja. Hihnaa nostaessani huomasin, että Lysti ei varannut oikeaan takajalkaan. Linkutettiin seuraavan edestä muutama metri pihalle. Kopeloin koiran takajalan läpi ja kirosin mielessäni ristisidevammaa ja sitä miten pitkä toipumisaika on leikkauksesta, mikä menee tietenkin pieleen ja miten Lystin agilityura on ohi  ja mitäs sitten. Vika löytyi taas anturasta, mutta eri tassusta kuin viimeksi. Terävä palkeenkieli ja tassu vereslihalla siitä kohtaa. Onneksi kotonamme on tassutarviketavaratalo.

Tähdet ovat siis jääneet väärään asentoon kohdallamme. Peruttuja agilitykisoja on hirmuinen lista.  Pahaa näyttää ennustavan, jos teen jotakin suunnitelmaa ja ilmoittaudun useihin kisoihin kerrallaan. Tällaisen ilmoitusryppään (max kolmet kisat) jälkeen olen mm. sairastuttanut selkäni, koirat ovat sairastuneet kennelyskään, itse hometautiin ja Lysti rikkonut tassunsa. Kopiointiliike rikastuu kopioidessani lääkärintodistuksia kisajärjestäjille. Tänään jäi kolmas lähtö väliin, huomiset kisat peruin (ihana kisajärjestäjä siirsi maksut seuraaviin kisoihin), ensi viikon agilityvalmennus ja kisat ovat kysymysmerkki.

Homejutuista vielä, että olin tiistaina tosiaan tukehtua työpaikalleni ja keskiviikon vietin siksi keuhkopoliklinikalla. Keuhkoissa ei mitään pahempaa näy, mutta seuranta ja selvitykset jatkuvat. Tänään hengästyin normaalia herkemmin, mutta tukkoisuus on muuten hellittämässä. Töihin ei ole asiaa ennen kuin evakkotilat löytyy ja sellaiset on käytössä tiistaista alkaen. Minulle olisi selkäni riittänyt, ammattitauti tähän päälle tuntuu kohtuuttomalta.

Tuli vielä mieleeni, että sunnuntaina joutsen lensi ylitseni todella matalalta, muutaman metrin päästä. Tokaisin vieressä seisoneelle kaverilleni, että vanhan kansan mukaan tuo ei tiedä hyvää. Hänelle asia oli tuntematon. Kerroin sen tulkitun viestiksi kuolemasta.

Tähän sopii musiikki, lauseen lopusta klikkaamalla Nightwishin Wish I Had an Angel.

Hauku!

Illalla poika käytti ensin Lystin. Sen jälkeen ulkoilutin Lykyn ajatuksella koiran lenkki, tehkööt mitä haluaa. Se vei minut kuono asfaltin pinnassa yhden lenkkirinkulan. Kotiin tultuamme kysyin pojalta minkälaiset kiemurat tekivät ja menivätkö sen ja sen talon kohdalla ajotietä pitkin. Haisteltu reitti vastasi pojan kertomaa. Tuossa minulla olisi varmaan etsijäkoira, id-koira tai vaikka mitä hyppysissäni.

Lykky on tottistellut pissalenkkien yhteydessä ihan lelupalkan kera kontaktia ja seuraamista. Viikonloppuna koulutti Sari Niiranen. En perunut osallistumistani, koska homma ei ole niin fyysistä kuin agility. Meidän kohdallamme keskityttiin viettiin ja seuraamiseen. Oikein hienoa seuraamista Lykky esitti ja oli uskomattoman upeaa kävellä keskittyneen ja voimakkaasti askeltavan eläimen vierellä. Kuvia odottelen innolla. :) Sarin mukaan koirassa on tavaraa vaikka kuinka paljon. Vahvistuin kannassani, että tähän Lykky on luotu ja tämä on se reitti miten tottelevaisuudessa etenemme. Neuvoksi saimme mm. haukuttamisen opettamisen, mikä on Lykylle todennäköisesti optimaalisin ratkaisu viettiä ja tilaa ajatellen.

Kentällä haukutusyritys tuotti pari iuh:ta, vaikka koirassa on havaintojemme mukaan haukkuominaisuus. Metsässä lelulla taas pari iuhia. Illalla sain haukutushanan aukeamaan! Kokeilin  haukutuksesta "sivu". Sinne loksahti pentu.

Lysti on parannellut tassuaan. Uusi iho näyttää kestävän tavalliset lenkit. Sisällä on sukka luputtamisen varalta ja metsälenkille pujotin myös sukan, jottei joku terävä rikkoisi pintaa.

Minä olin jo toipumaan päin, mutta tänään altistuin uudelleen sisäilmaongelmalle, mikä laukaisi alle 5 minuutissa niin reippaat oireet, että s-loma jatkuu kunnes saan uudet tilat. Hyvää se, että syy-seuraus-suhde selveni, huonoa se, että toipuminen alkaa taas alusta. Etätyösysteemit tilataan tänään, mutta niiden toimitus kestää noin kuukauden. Agikisojen peruminen on siis jatkunut, plääh. Liekö myötätunnosta Lykky sääti  viime viikolla sisäiset asetuksensa niin viehkoon asentoon, että siitäkään ei ole vähään aikaan agikentille. Onneksi se ei haittaa tottistelua. :)

Jos

Jos elämä menisi kuten olen suunnitellut, tähän tulisi selostus agilitykisoista. Valitettavasti kirjoitan muusta, argh. 

Flunssa ei hellitä. Työterveyslääkäri jatkoi sairauslomaa eikä turhaan. Olen tukossa ja uuvahdan pienestäkin rasituksesta. Selkäni puolestaan tykkää: Särkylääkeannos on tipahtanut neljäsosaan. Muutokset eivät olekaan edenneet niin paljon kuin luulin. 

Lysti on hengessä mukana ja tiputti jonnekin siivun anturastaan. Kait sen lasinsiru vei, joten ei sillä olisi muutenkaan kisattu. Onneksi komeroni on pullollaan erilaisia tassunhoitoaineita ja talo täynnä parittomia sukkia, joista teipata tassulle suojaa. Lisäksi vereslihan tilalla on jo uutta pintaa. 

Molemmille koirille turasin punkkimömmöt niskaan. Keittiön lattialla suoritetun toimituksen jälkeen lyhytkarvainen ravisteli itsensä roiskien ympäriinsä punkkimyrkyn pienenpieniä pisaroita. Nyt meillä on hyvin luututtu keittiö.

En ole pystynyt lenkkeilemään, joten koirien aktivaatio on pitänyt keksiä vaikka mistä. Uusi aluevaltaus on kotimme ainoaan karvalankamattoon piilotetut tulitikut, joista vain yksi on se oikea eli tulitikkutunnari. Paikkamakuun Lykky suoritti takapihan aitaan sidottuna, itse seisoin piilossa nurkan takana. Olisi sujunut paremmin ilman kimalaista, joka oli liian kova häiriö. Uusinta sujui pörriäisen lennettyä pois. Harjanvarsikavaletit on ylitetty muutamaan otteeseen. Poika keksi takkaan nojaaville harjanvarsisysteemeille muutakin käyttöä: "Oletko äiti menossa larppaamaan?" - "Maalaan ne hopeanvärisiksi ja ajan paikalle valkoisella potkupyörälläni", vastasin. :D

Tänään ajoin auton metsän laitaan ja vedin talutushihnalla perässäni mustikanvarvulta toiselle talouspaperia, johon olin imeyttänyt broilerin paistinrasvat. Lykky jäljesti (1.) innoissaan noin 60 metriä saaden palkakseen samassa rasvassa pyöritetyt juustokuutiot. 

Se on "lenkin" lomassa tottistellut pyörätiellä ja kotikadullamme, kontaktia perusasennossa ja seuruuta eri nopeuksilla. Ilo on omakotitaloalue, jossa on lapsiperheitä. Aurinkoisena päivänä häiriötä riittää. Yksi pieni lapsi huusi tohkeissaan henkeään haukkoen: "Se osaa... osaa... kuin... ihminen!"

Muutoksia

Muutan bloggaamistani. Jatkossa suunnitelmissani on kirjoittaa tänne yleisluontoisempi raportti noin kerran viikossa ja erikseen isommat kuulumiset, lähinnä kisat. Näin teksti on luettavampaa ja hahmotan täältä isommat linjat paremmin. Saas nähdä toimiiko. :)

Lykky noin vuosi sitten

Perutaan, perutaan

Eilen peruin osallistumiseni agikisoihin lääkärin kanssa keskustelun jälkeen. Tämän päivän perusteella päätös oli oikea. Ottaa niin päähän. 

Onneksi on harjanvarsi-kavaletit, jotka laitoin keittiön lattialle. Molemmat koirat saivat astella ihan perussarjaa. Lysti oli edelleen aluksi epäluuloinen, mutta rohkastui. Muutin rimat siksak-mallisiksi ja siinäkin hyviä toistoja, yhteensä ehkä 6-8. Joo, ja molemmille minuutin paikkaistuminen, olin itse keittiön seinän takana piilossa. Paikoillaan pysyivät.

Menen itse nyt paikkamakuuseen.

Silmäpeili ja kavaletteja

Lysti kävi silmäpeilauksessa ensimmäistä kertaa eläessään, aika oli varattu 2 kk sitten. Miellyttävä uusi tuttavuus oli Pekka Sarkanen. Perinnöllisiä silmäsairauksia ei löytynyt. Oikean alaluomen sisäpinnalla on follikkeleita, joita tulee esim. allergiasta, pölystä tai lumihankeen hinkkaamisesta. Ainakin viimeisintä Lysti harrastaa, ja onhan se ruoka-aineallergikko. Hoitona altistuksen vähennys, silmiä voi huuhtoa tipoilla tai keittosuolalla, jos ne esim. punoittavat. Keittosuola-ampullalla olen joskus sen silmiä huuhtonutkin pölyisen agilitykentän jäljiltä. Jos vaiva on hankala, kortisonitippakuuri. Muuten sitä ei Lystistä huomaa, mutta aamurähmää on oikeassa silmässä joskus enemmän kuin vasemmalla (tästä sanoin ennen silmäpeilausta eläinlääkärille) eikä paljon silloinkaan. Huuhtelen silmää nyt kuitenkin enemmän ja seuraan tilannetta. Lumipesut jäävät pois pian luonnostaan.

Samalla ajolla hain K-raudasta uudet ilmastointilaitteen suodattimet. Onpa yksi flunssan syy pois, kun hengitän puhtaampaa sisäilmaa. Ostin harjanvarsia, harjan kera maksoivat 1.55 euroa, ilman harjaa 2.60 euroa tai jotakin sinne päin. Kävin hakemassa siksi harjaosatkin ja kysyin takana jonottavalta mieheltä tarvitseeko hän niitä. Hän osoittautui hevosmieheksi, joka mielellään tallille uusia harjaksia otti. Kiitteli vuolaasti. Sanoin olevani hänelle oikeastaan velkaa, koska säästin harjojen avulla vähän rahaa. :)

Kotona harjan varret toimivat pienen askartelun jälkeen kavaletteina. Lykky meni heti kuten kuuluu, yllätyin. Se kypsyy jotenkin salaa minulta. (?!) Lystissä oli houkuttelemista. Se halusi varoa tappajapuita. Asteli sekin ne lopulta Lykyn esimerkkiä noudattaen. 

Sain Kickbiken kotiini. Kokeilin pihakadulla Lykyn kanssa ajelua. Se lähtisi heti himona vetämään ja toisaalta vähän vierastaa vehjettä, joten vetää ulospäin. No on tässä aikaa harjoitella. Joka tapauksessa potkulaudan avulla säästän jalkojani ja pääsen kovempaa. Ei se käynyt selkänikään päälle.

Flunssani alkaa vähän asettua. Eilen nousi vielä lämpö eikä ääni kulje, mutta en ole niin reporanka enää. Sunnuntain agi-kisat ovat aivan vaakalaudalla.

Lisäys: Lysti sai nuuskutella nurmikolla noin 50 m pitkän jäljen, jossa oli yksi 160 asteen kulma. Hyvin meni. Lykky halusi omalla lenkillään ajaa saman omasta tahdostaan, annoin niin tehdä.

Koirajuttuja

Tauti jatkuu, iso plääh. Aamulla hoidin Lystin ulkoilutuksen pyöräilemällä, siinä hengästyy vähemmän kuin kävelemällä. Ruoanhakureissulla ostin haaveilemani Kickbiken, joka on toivottavasti selälleni ystävällisempi kuin pyörä, koska siinä ei istuta. Kickbike jäi vielä kauppaan, koska ei mahtunut autoon koirahäkkien takia enkä jaksa sitä tässä kunnossa potkia kotiin. Terveempänä olisin kävellyt liikkeeseen Lystin kanssa ja potkutellut takaisin. Yritän potkulaudallani sulan kelin aikaan ulkoiluttaa koirat, saisivat sopivamman vauhtisia lenkkejä.

Juttelin eilen eläinfysioterapeutin kanssa Lykyn pujottelujen aloituksesta. Jos koira on ollut keskenkasvuisen oloinen ja vartalonhallinnaltaan kesken, asian lykkääminen on ollut järkevää. Päädyttiin siihen, että voin aloittaa treenaamaan 2 x 2-systeemillä. Menetelmä on koiran kropalle varsin ystävällinen: pitkään riittää 2 keppiparia, jolloin 12 kepin pujotteluja ei tule, ja toiseksi, se ei muistuta tiukkaa pujottelua vähään aikaan, koska kepit eivät tule suoraan linjaan. En myöskään hinkkaa keppejä jatkuvasti, 1-2 kertaa viikossa riittää. Sain myös hyviä jumppaohjeita vartalonhallinnan parantamiseksi. Teen Lystille samat, niistä ei ikinä haittaa ole. Tuli hyvä mieli, että olen treeninyt hyppytekniikkaa ja ollut maltillinen myös hyppyjen ja kontaktien suhteen. :)

Keskustelun rohkaisemana tökkäsin ruohikolle 2 keppiparia pystyyn, leveysetäisyyttä niillä oli n. 60 cm. Muutaman lähetyksen otin. Suora linja ja klo 11 on vielä ok, mutta jatkossa kannattaa opettaa kaikki muut kulmat, myös nurja puoli. :) 

Tottistelussa seuruutin ensin vasemmalle pyörähdyksiä nakin kanssa. Sitten kokeilin samaa ilman näkyvää palkkaa vain narupallo oikeassa taskussa. Lykky osasi heti ja oikein innostuu lennättämään takaosaansa! On se ihana. :)

Ristikkäisten jalkojen nostot teetin Lykyllä x muutama, sehän pysyi hyvin tasapainossa.

Nakkikolmion kylvin nurmikolle Lykylle, jotta sai vähän puuhastelua. Muuten onkin päivä mennyt levätessä ja nukkuessa. Eilen nukuin yhteensä peräti 6 tuntia päiväunia, tänään vain 2 tuntia. Toivottavasti ennustaa toipumista.

Haastettu

Sariannelta tuli haaste: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Haaste lähtee Lauralle, Saralle, Eevalle, Sirkulle ja Sadulle.

Sitten asioita jotka tuovat hyvää mieltä:

1. Aamulla herätessäni Lykky havahtuu jaloistani ja sen häntä alkaa hakata täkkiäni. Lysti joko on sänkyni vieressä tuijottamassa tai tepsuttaa olohuoneesta siihen rapsutettavaksi.
2. Hetki jolloin näen koiran hoksaavan jonkun jutun: "Sinä haluat siis että teen näin."
3. Agilityssa ne hetket, kun ajoitus on tismalleen oikea ja yhteistyö sujuu optimaalisesti. Ei sekään huono ole, kun kisoissa viimeinen hyppy ylitetään ja tiedän nollan tulleen.
4. Ottamani valokuva, jonka tarkennus on just.
5. Kun olen tietokoneella matolla mahallani, Lykky tulee seisomaan viereeni, työntää kuononsa olkapääni viereen, rapsutan sitä hiljaa ja se vain on paikoillaan aivan hiljaa pitkän aikaa. Lysti tekee vastaavan tunkemalla kuononsa kainaloni alle. On rauhallista ja vahva toisesta pitämisen tunne.
6. Joku ruokkii minut tai keittää aamukahvit valmiiksi.
7. Keväällä lähden ulos ja huomaan vaatetta olevan liikaa. Leskenlehdet, västäräkit ja pääskyset.
8. Nurmikko varpaiden alla ja välissä.
9. Kauniin kesäpäivän aamu rannalla.
10. Joku sanoo jotakin kivaa minulle.

Tautista menoa

Alkava flunssa ei  kisaamalla korjaantunut. Viime yö oli kammottava, mutta nyt tuntuu suunta vihdoin korjaantuvan. Koirat tarvitsevat liikuntansa, joten tuossa välikössä tottistelin.

Lykky

• Vasemmalle kääntymisiä: paikoillaan pyörimistä 180-360 astetta, kävelyä muutama metri ja taas paikoillaan pyörimistä vasemmalle. Tämä harjoitus on Korrien kirjasta. Kun pidän makupalaa kuonon vasemmalla puolella, Lykky oikein kiihdyttää itsensä pyörimään. :)
• Seuraamisesta istuminen vaatii vielä hidastuksen, seisominen ja maahanmeno onnistuvat tavallisesta vauhdista.
• Lopuksi jätin narupallon takapalkaksi ja vaadin koiran seuraamisen. Aluksi Lykky pälyili palkkaa, kunnon kontaktista vapautin. 
• Leikki narupallolla ja rauhoitus.

Lysti

• Luoksetulon pysäytys, siis pelkkä seisahtuminen. Pari askelta tepsutti koira käskyn jälkeen. Tässä voisin vaihteeksi heittää narupalloa nopeuttamaan pysäytystä.
• Kaukokäskyissä oli takapalkkana nakki, matka 8 metriä. Nyt koira liikahti eteenpäin seisomasta maahanmenossa. Tein noin 4 eri mittaista sarjaa, viimeisimmässä 6 siirtymää. Yksi istumaannousu oli vaikea.
• Seuraamisesta jäävät, heitin välittömästi nakkipalkan oikeasta asennosta. Lysti oli erehtymätön.