- "Hyvää huomenta täältä studiosta. Meillä onkin kiinnostuneille kuulijoillemme tallenne eilisistä iltakisoista, selostajana tuttuun tapaan Melkoranta."
- "Kaunista iltaa hyvät koiraurheilun ystävät. Täällä hallissa ei tuule, mutta ulkona käy kylmä viima. Meillä on nyt rataantutustumisen jälkeen tilaisuus jututtaa Lystin ohjaajaa, sillä radalla kisaavat ensin pienemmät koirat. Mikä radassa kiinnitti huomioitasi? Onko vaikeita paikkoja?"
- "No heti alussa putken jälkeen Lysti tulee lujaa hypyille ja heti olisi 90 asteen käännös vasemmalle puomille ja siinä minun olisi pakko siirtyä puomin oikealle puolelle. En ole varma ehdinkö tehdä ennen puomia persjättöä, tuskin valssia ainakaan, ehkä pitää leikata puomin takana. Niitä ei olla tehty aikoihin, mutta Lystillä on yleensä sellainen imu puomille, joten tuskin sieltä alas tulee. Sitten puomin jälkeen on pakko pyörittää Lystiä, jotta saan kuonon puomin alla menevään putkeen päin enkä takaisin puomille tai vieressä olevalle A:lle. Pussin jälkeisen hypyn jälkeen on kolmas hankala paikka, pitäisi vaihtaa puoli ennen keinua, mutta en ole varma ehdinkö valssaamaan tai tekemään persjättöä, sitten on hyppy ja A, missä on oltava oikealla puolella. Katson vähän nopeita medejä, miten ohjaajat ehtivät mukaan."
- "Onnea radalle!"
- "Sitä tarvitaan."
- "Nyt onkin Lysti lähtöviivalla. Ohjaaja lähtee, käännähtää ja kehuu koiraansa paikallaolosta. Ja näin käy kutsu putkeen, minne Lysti sujahtaa ja onpa se innokas! Ohjaaja tekee kolmosvaihtoehdon puomilla eli leikkaa takana. Nyt jännätään kontaktia - Lysti ottaa sen hienosti! Ohjaaja pyörittää ja koira löytää oikean putkensuun. Siitä pujotteluun, ohjaaja ottaa tarkasti kepit loppuun, Lystihän on harjoituksissa alkanut lopussa oikaista yhden kepin. Nyt se on tunnollinen ja näin ollaan jo pussissa ja hypyllä ja kulmassa ohjaaja ei ehdi vaihtaa puolta, vaan on keinullakin vielä oikealla puolella. Voi hyvänen aika! Lysti ottaa keinun nopeasti ja ohjaaja lähettää sen eteensä hypylle ja saa jotenkin käännettyä koiransa heti vasemmalle takaisin A:lle vaikka edessä houkutteli puomi ja putki. Hän leikkaa aallakin takana ja Lysti pysähtyy taas alastulolle. Nyt loppukiemuraan, kivituhka pöllyää koiran kiitäessä, vielä putkeen ja kaksi hyppyä ja maalissa näin! Ei ratavirheitä! Ohjaaja kiittelee ja leikittää Lystiä iloisena. Juoksen hänet kiinni."
- "Phuuh, huuh, huuh. No miten meni?"
- "Just ne paikat mitä pidin pahana olivat sitä. Jouduin ohjaamaan aika ex tempore, mutta tänään oli onnea matkassa. Lysti pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli varmasti. Nyt jännään aikaa riittääkö se. Mulla tulee kyllä kyyneleet väkisin silmiin, tämä on ollut haaveissa, mutta tuntunut välillä mahdottomalta vastoinkäymisten takia."
- "Tuloslistat tulivat juuri seinälle. Lysti voitti lähtönsä, aika -5.55 sekuntia, seuraava koira jäi siitä noin 7 sekuntia. Nollatuloksia on 4 ja vain Lystillä meni ihanneaikaan. SERT lukee nimen perässä joten se on nousu kolmosiin. Etsitään ohjaaja uudelleen. Miltä tuntuu?"
- "On ihan uskomaton olo. Muistelen just Lystikkiä, miten se on pitänyt siedättää keinuun, eihän se mennyt hyppyjäkään pentuna ennen usean kerran totuttelua, eikä putkiin eikä pujotellut, kun pelkäsi kaikkea. Ja nyt se otti keinunkin noin nopeasti, minun pitää kohta aloittaa pysäyttää sitä sillekin. - Ajattelin tullessa miten saisin itselleni sellaisen fiiliksen, että nyt otetaan se nolla. Juuri kaksi kaveria nousi kolmosiin. Toinen kertoi, kuinka vähän jännitti kun näki että radalta nollan voi saada, mutta päätti sen ottaa. Ja toinen sanoi, että olis nyt jo vähän pakko nousta kolmosiin ja ohjasi sen nollan. Tuumin etten voi aina ajatella, että nyt vaan hömpötellään ja katsotaan mitä tuli. Kontaktit tietysti ajattelin ottaa, mutta pelkästään niihin en voi enää tuijottaa. Välillä pitää olla asenne, että nyt me tehdään se. Sitten muistin pesäpalloajoilta, kuinka joskus olin hyvässä lyöntivireessä ja siksi itsevarmuus oli silloin kerrankin kohdallaan: Ennen lyöntivuoroani seurakaverini sanoi mulle, että "lyö nyt juoksu". Minä nyökkäsin varmana ja löin sen juoksun. Sain sen saman fiiliksen nyt tänne. Lisäksi pidän Siimeksen radoista, ne sopivat meille. Ja viime syksynä täällä samassa paikassa saatiin nousunolla ja lähellä oli toinenkin nolla, joten tähän paikkaankin liittyy positiiviinen tunnelma."
- "Onnea!"
- "Kiitos!"
- "Toisena ratana on hyppyrata, minkä koirakko suorittaa viimeisenä epävirallisesti. Ohjaaja otti tutustumisen kevyesti, näpytteli tekstiviestejä ja kävi juoksemassa radan pariin otteeseen. Mikäs siinä, heillä ei ole mitään hävittävää. Ja nyt he ovatkin lähdössä. Ohjaaja pysähtyy taas kesken Lystistä loittonemisen ja kehuu sitä. Lysti höllää vähän jännittynyttä istuma-asentoaan. Ja näin liikkeelle. Hyppy, hyppy, putki, hyppyjä aina pussille. Sieltä kaarros ja ennen keppejä moni on vaihtanut koiran vasemmalle puolelle. Tätä Lystin ohjaaja ei tee, vaan ohjaaja koiran kepeille klo 3:sta koiran oikealta puolelta. Lysti hakee kepit hienosti. Sieltä u-putkeen, hyppy ja suora putki ja lopun kiemurat, missä monella on ollut ongelmia. Ohjaaja valssaa peruuttaen, Lysti hyppää tarkasti ja nollalla maaliin! Näytti vaivattomalta meno ja yleisö taputtaa kolmosiin nousseelle parille. Aika on niin hyvä, että sillä olisivat olleet ensimmäisiä."
- "Mikä on olo nyt?
- "Tämä on varmaan se flow. Luotan Lystiin ja se meni tällä radalla kuten olin kuvitellut. Oletan ohjanneeni ajoissa, koska ylimääräisiä lenkkejä ei tullut. Ihan uskomatonta tällainen. Miun rakas mössykkäin."
- "Jätetään iloinen ohjaaja jäähdyttelemään koiraansa."
Viime kesän kuva (c) maliraat |
16 kommenttia:
Hienoa Mössykkä ja onnea myös ohjaajalle! Sehän oli tuplavoitto. :D
Agilityssa ja tokossa kisaaminen on vähän erilaista, mutta olen miettinyt tuota asennetta. Jos menee sinne "vain katsomaan miten menee", niin eihän tuo nyt ole kovin hyvä asenne. Toisaalta jos päättää että NYT ME KYLLÄ VOITETAAN!!!1 niin johan sitä on sitten paineissa ja ihan jähmeänä ja kaikki menee todnäk vielä huonommin. (nimim. sm-kisat mielessä)
Kiitos. :)
Olen tosiaan yrittänyt ajatella itselleni optimiasennetta tai -virettä. Aiemmin jännitin, johtui osin tulostavoitteesta, halusin nollia. Siksi oli pakko pilkkoa tavoite ja se on edistänyt osaamistamme muutenkin, tyyliin tänään keskityn pelkästään lähtöön/keppeihin/kontakteihin/ohjaamiseen jne. Mutta sitten asenne tipahti liian lööperiksi, just tyyliin pidetään hauskaa, kun vielä pystyn juoksemaan eikä sillä tyylillä tule sitä viimeistä (hyvää) rutistusta. Eilen oli asenne ja vire hyvä, ei jännittänyt kuin sopivasti ja sain annettua itsestäni tarpeellisen.
Aivan mieletöntä! Onnea!!! :D
Onnea vielä tätäkin kautta!! Harmi, ettei videota ole, vaikka kyllähän Melkorannan selostuksesta sai jo hyvän kuvan! :))
Voi vitsi Eeva mä olen iloinen sun puolesta! ONNEA ja rapsut Mössykälle!!!
Kiitoksia kiitoksia. :)
Onnea! <3
(Mutta MÖSSYKKÄ...?)
Kiitos Laura. :) Vaahteramäen Eemeli sanoo jotenkin tähän tapaan "Miun mössykkäin ja miun pössykkäin." Jostakin syystä kisojen jälkeen kutsun Lystiä Mössykäksi. Ehkä taannun lapsen tasolle. En sentään koiraani julkisesti kutsu rukkasiksi. Mössa on "vain" myssy.
Kisoissa hurjaksi kuumuva ja varastava Lystikki ei vaan millään istu mössykkä-mielikuvaan. :D
Niin joo. :) Se on radan jälkeen jäähdyttyään mössykkä.
Huippu juttu! Onnea Eeva ja Lysti :)
Ah, kiitos! :)
Onnea Eeva ja Lysti! Tuntuu varmaan ihanalta;)
Kiitos! No tuntuu ihanalta. :) On niin kepeä olo.
Miulla on ollut taukoa siun blogin seuraamisessa ja olin vähän yhyy kun ei nähty Kouvolassa kakkosissa vaikka nimet oli listoilla, mutta työ olitte menneet nousemaan, onnea! :)
Niin sitä tauko kostautuu. :D
Oikeasti kiitos onnitteluista! Ei tultu sitten sunnuntaina käväisemään yhden startin verran kolmosissa. Olin vain yhteen ilmoittautunut kakkosiin eikä lähtöjä pystynyt enää lisäämään. Eiköhän me pian nähdä!
Lähetä kommentti