Toko-Lykky

Vihdoin oli tähdet ja kuu siinä asennossa, että pääsin tokoryhmään Lykyn kanssa. Siellä piti aloittaa jo kuukausia sitten. Aikataulu(?) meillä jätättää muutenkin, syksystä hävisi 3 kk nilkkamurtumaa parannellessani, sitten selkä paheni ja viimeisin riesa oli kennelyskä. Oli selvästi nähtävissä, että koiran kanssa on treenitty vain kotona. Toisaalta en ole halunnut mennä ryhmään liian aikaisin, jottei treenaamisesta tulisi koiran huomion kalastusta. Haluan sen olevan aktiivinen minulle. Mutta tuollaisen saalishirmun kanssa on vaan ryhmässäkin treenattava, saatava himot kuriin ja häiriönsieto kohdalleen.  

Halliin astuttuani kaksi muuta koirakkoa treenasi, toisella vinkuva lelu, toisella pallo, molemmat koirat irti. Oli työtä saada toisten leluja havitellut Lykky ruotuun. Omaan narupalloon se puri kuin hullu. Varsinaisessa penturyhmässä oli kolme koirakkoa ja kaksi opettajaa, luksusta. Itse treeni: 

• Luoksepäästävyys: Lykky on lukenut toko-säännöt huolimattomasti ja oli luokse pyrkivä. Hyppi yläpystyä tavoitellen kielellään tuomarina toimineiden naamatauluja. Tämä kaipaa hiomista.
• Toisten koirien ympäri pujottelu, pidin broileripullaa, aluksi koira sitä imutti, sitten muut koirat ja ihmiset voittivat 6-0.
• Vastaantulevan koirakon ohitus, ensin koira ihmisten ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Ensin yritin pelata broileripullalla, sanoin "nätisti" ja toivoin, että Lykky imisi pullaa. Sama kuin olisin pitänyt kädessäni cd-levyä. Joku, jolle olen ikuisesti kiitollinen, ehdotti narupalloa, minkä laitoin  vasemman olkapääni eteen, jolloin koira syttyi minulle, ja sanoin seuraa. Lykky tuijotti seuratessaan intensiivisesti narupalloa, katse herpaantui hetkeksi vastaantulevan koirakon kohdalla, olihan tämä eka kerta tällaista. Muuten koira oli upea, se tuntui voimakkaalta ja intensiiviseltä. Hehee.
• Perusasennon tarkistus. Tein kolmesti. Saimme kehuja.
• Jäävät: Maahanmeno ok, paitsi sivulta ei osannut tuossa häiriössä mennä. Autoin namilla. Istuminen ok. Seisahtuminen selvästi heikoin. Kaipaa lisää treeniä, samoin kaikkien näiden kesto.
• Lopuksi ruoka takapalkkana otin itsenäisesti paikkamakuun ja paikkaistumisen, kestoltaan ehkä 15 sek, pidin hihnasta kiinni. Ok.
• Kaikki väliajat harjoiteltiin huilaamista eli Lykky maihin, lepo ja välillä kylkeen sivelyä "rauhoittuu".  Siinä Lykky saa katsella muita, kunhan makoilee. Tällä ratkaisin ongelman, että olisin vaatinut kontaktia kolme varttia, mikä ei olisi houkutteluitta onnistunut: olisin vain pilannut tavoitteeni, että koira on aktiivinen suhteeni. Joko koira väsähti tai sitten se oikeasti tajusi idean, koska tämä oli helpompaa harjoituskerran loppua kohden. Lykky jopa laski leukansa maahan. Hyvä vinkki oli se, että koiran kuikuillessa viereistä koiraa ja sen palkkaa, en yritä mennä väliin vaan houkuttelen toiseen suuntaan.

Ensi kerralla katsotaan ainakin noutoa. Siihen mennessä treenaan jääviä lisää.

Tänään Lysti sai kennelyskän nenäsumutteen, koska se kattaa yhden pöpön enemmän kuin pistosrokote. Kennelyskä edelleen riehuu ja koska en tiedä mikä virus- tai bakteerilaji/t meillä oli, en riskeeraa ja otin lisäturvaa. Eipä tartte jossitella, jos iskee tauti toistamiseen. Eläinlääkäri kuunteli Lystin ja tunnusteli imusolmukkeet lattialla. Imusolmukkeet olivat pienentyneet normaaleiksi kennelyskäajalta. Tutkimisen jälkeen Lysti päätti kiivetä tutkimuspöydälle, täällä kuuluu olla näin, minkä eläinlääkäri yllättyneenä huomioi. Sumutteenkin anto sujui ongelmitta. Suloinen karhuorava. :}

Eläinlääkärissä oli kassalla edelläni pariskunta iäkkään koiransa kanssa. Kuulin kuinka heiltä kysyttiin, onko koira ollut syömättä. Emäntä siihen vastasi, että on muuten, paitsi sai lenkillä herkkuja. Ajattelin että jopas on rohkeaa. Kiinnitin huomiota kuinka kauniisti se oli harjattu. Pian kävi ilmi, että se oli käynyt juuri viimeisellä lenkillään. :´( Samat ihmiset näin vielä parkkipaikalla hakiessani ja viedessäni Lystin. Osoitin osanottoni ilmeilläni, kun mies haki katsekontaktia, huomattuaan minun hoksattua mistä on kyse. Autossa pyyhin silmiäni, jotta pystyin ajamaan. En kestänyt ajatusta, miltä oman koiran viimeinen eläinlääkärireissu saattaa tuntua. Nyt toivotan hyvää matkaa kauniille koiravanhukselle.