Heräsin aamulla vuosilomapäivääni elämä on luopumista -mentaliteetilla, koska katastrofiajattelin selkäni ja oman tulevaisuuteni aika pitkälle. Sellainen korjaantuu yleensä metsälenkillä, joten lähdin Lystin ja kameran kanssa ulos. Lykky saa edelleen välttää rasituksia, jotta toipuu kunnolla yskästään. Vakioreitillämme on tällainen jokikohta:
Metsässä aurinko paistoi kauniisti puiden lomasta.
Lenkin aikana piti pysähtyä neljästi kuvaushetkien ja muiden pysähdysten (=juoksuinen narttu on kova merkkaamaan) lisäksi, koska jalkojani pakotti. Katkokävely on palannut, ei ole lainkaan hyvä juttu.
Lykky sen sijaan unohti taannoisen mörköilyn kohteen ja jatkaa rohkeaa linjaansa. Olen huojentunut.
Illalla paistoin rasvaisia lihapaloja. Koirat saivat maata ja istua paikoillaan sekä temppuilla pesuvadin päällä niitä saadakseen. Vadin päälle piti istua tai saada sille etujalat tai takajalat. Lysti oli fiksu ja odotti olohuoneessa pesuvadin päällä istuen, kun kävin täydentämässä palkkausvarastoani.
P.S. Ostin Icebugit, jotten kaatuilisi jäisillä teillä. Kommenttilootani on lompakolle vaarallista luettavaa. ;)
3 kommenttia:
Ihania maisemia! Icebugit on kyllä niin hyvät, että en usko sinun katuvan ostostasi (vaikka vähän saatiinkin yllytettyä). :)
Nätti tuo jokikuva! Icebugeista olen kuullut pelkästään kehuja! Toivottavasti pitävät pystyssä maineensa mukaisesti :)
Tuossa lähellä on luonnonsuojelu- ja ulkoilualue, missä silmä lepää. Majavan kaatamiin puihinkin törmään usein - pitääkin ottaa kuva sellaisesta puusta. Vihaiseen majavaan en toivo törmääväni, niiden hammastelu voi olla sääriluulleni turhan kovakouraista.
Icebugit saisivat nyt olla "mainoskampanjansa" arvoiset. :)
Lähetä kommentti