Yhden isohkon lähikentän luisteluratamaisuus on pehmentynyt ja kävelin sinne Lykyn kanssa. Matkaa tulee Googlen mukaan peräti 2.3 km per sivu, joten ei se niin vieressä ole kuin olen luullut.
Pysähdyksiä harjoittelimme ensin eilisten nakkien voimalla. Niillä koira pysähtyy vailla intohimoja. Voin jo lopettaa namipalkkauksen, ei tee kuin hallaa.
Seuraamisessa kävelin ensin tavallisesti, aika nopeasti, koska koira on iso. Narupallo oli oikeassa kädessäni. Koira suora ja innokas, palkka. Sitten seuruutin juosten ensimmäistä kertaa. Odotin jotakin villiä, mutta Lykky seurasi kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä. Voi jumpe sentään! Näitä otin kaksi, tuli niin hyvä mieli. :) Sitten hidasta kävelyä. Tässä Lykky kääntyi eteeni puskemaan ja kun korjaukseksi käännähdin vasemmalle, se pyörähti minun ympäri. Palkkasin, kun löysi paikkansa. Tätä otin uudestaan ja parani. Muistin vielä täyskäännökset, käännyn siis vasemmalle. Koira pyörähti vikkelästi takaani. Lopuksi kävelin tiukkaa käärmeuraa narupallo vasemman kainaloni edessä, Lykky piti paikkansa ja osaa näköjään pohkeenväistön olympiatason kouluratsun lailla.
Luoksetulossa kävelin 20 pitkää harppausta karkuun, ensimmäinen oli just hyvä. Toisella menin vielä kauemmas, jolloin koiran jarrutus luiskahti pitkäksi eli sääriini valui 22 kg belgialaista. Alustaa syytän 80-prosenttisesti. Koska en palkannut, vuffe kiersi sivulleni. Näitä ei olla näin tehty ikinä, mutta Lykky on katsonut salaa isommilta mallia. Kolmannella kerralla se jarrutti täsmällisesti ja sai pallon. Kun palkkaan vasemmasta kädestäni, se tulee suoraan.
Paikkamakuussa jätin ensin pallon maahan, sitten Lykky sivulle ja maihin. Harpoin 20 askeleen päähän. Lykky tuijotti minua intensiivisesti. Noin 30 sek kuluttua vapautin. Sillä on paikkamakuussa täysin eri olemus kuin Lystillä aikoinaan. Lykky näyttää varmalta ja skarpilta - Lysti oli aikoinaan epävarma ja pälyilevä. No, Lykyn kanssa tästä jatketaan ja joskus maaruuvin tai ison männyn plus liinan avulla katsotaan mitä muiden koirien kanssa tapahtuu. Rivistä sinkoava pupun näköinen koira on painajaiseni. Onneksi päästiin aloittamaan tiistairyhmä, sen tarjoama häiriö on erittäin tarpeellista.
Lystiä en laske vielä tänään agilitytreeneihin, jottei umpeutunut tassun iho aukea uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti