Olin töissä pitkästä aikaa. Viikkotyöaika tulee olemaan noin 21 tuntia. Seisoskelin, kävelin ja istuskelin työpöytäni ääressä. Hiljalleen terässukkahousut kiristyivät alaraajojeni ympärille ja lähdettyäni töistä 3½ tunnin kuluttua säteili kipu vasempaan akillekseen saakka. Olen nyt ottanut ylimääräisen Ardinexin ja seuraavaksi virittelen itseni sähköhoitolaitteeseen. Yritän kuitenkin töitä jatkaa ja sovin tapaamisia ensi viikollekin. Kivaa oli kyllä nähdä työkavereita ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Kotiin tultuani koirat tervehtivät iloisesti. Tämän liikuntapurskahduksen seurauksena Lykky sanoi köhiköhi ja huushollimme nykyrutiinin mukaisesti kumartui yrjölle. Kun katsoin pentua vakuutellen itselleni, että tämän täytyy olla vain korvieni välissä ja sillä vain meni sylkeä väärään henkeen, se kajautti kahta pontevammat köhinät ja kakoi vaahtoa lenkkarini viereen.
Positiivinen ihminen minussa toteaa, että on hyvä että se sairastui nyt, jolloin selvitään samalla karanteenilla. Sisälläni vahvistuvan negatiivisen ihmisen kaikki ajatukset ovat painokelvottomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti