Rykäisen heti alkuun faktat pöytään. Jokainen koiranomistaja tietää, että lupaa ikävyyksiä, kun koira upottaa etuosansa kaulaa myöten hankeen ja normaalisti kuuliainen koira kutsun kuultuaan vain käyttää korviaan luimussa ja jatkaa mutustustaan. Tämä ruokailutuokion jälkeen Lystin kuono tuoksui, valitettavasti ei hevosenlannalle vaan huussille. Kotona haju voimistui. Pyyhin kuonon Lumenen Sensitive touch -meikkipyyhkeellä, Neoamisept olisi ollut julmaa. En rakasta karvaturriani suihkuun vienyt, koska turkista puuttui löydökset. Haju ei hälventynyt, joten luulin intensiivisen kakkaröyhtäilyn takaavan tasaisen ilmapitoisuuden. Sänkyyn mennessäni tein löydön. Lysti oli yrjönnyt kakat sänkyyni. Lakana lähti pesuun ja sijauspatjan päällinen pesulaan. Onneksi itse sijauspatja oli säästynyt soossilta. Kohta Lysti oksensi samaa puoliksi sulanutta kakkaa olohuoneen matolle kahdet laikut. Lähti mattokin pesuun. Aamulla odotti olohuoneen lattialla vielä yksi tuotos, joka oli osittain kuivahtanut parkettiin kiinni. Asiaan perehtymättömille voin kertoa, että jos kakka ja oksennus yksinään haisevat epämiellyttävälle, niin mikstuura se vasta on kaiken kruunu. Täytyy nostaa hattua pesulan tädille, joka jaksaa hymyillä tiskinsä takaa, vaikka tietää mitä meidän näkemisemme yleensä tarkoittaa ja mitä mattoihimme kätkeytyy. Ei sitä voi olla kertomatta.
Tämä kuva on yhdeltä toiselta lenkiltä:
Siinä se kakkakuono ahertaa |
Tänään tokoilimme pitkästä aikaa. Otin narupallon mukaan kävelylle ja Lykky sai tokoilla pyörätiellä. Pidin sen hihnassa. Palkkasin oikeasta kädestäni selkäni takaa. Seuraaminen oli mainiota, tein sitä x 4 eri mittaisia pätkiä, pisin 15 metriä. Suoran lisäksi kävelin slalomia ja tiukempia käännöksiä. Unohtui täyskäännökset taasen! Seuraamisesta maahanmeno tuli uutena, ihan pysähtymisistumisen kautta, mutta myös liikkeestä. Nopea oli liike. Leikki oli valtavan intensiivistä tauon jälkeen, hurtta on selvästi luotu taistelijaksi. Kiva oli sen kanssa touhuta!
Lysti sai tehdä kaukokäskyjä. Jätin samaisen narupallon takapalkaksi. Maista seisomaannousu oli unohduksissa, koira tarjosi monesti istumaannousua. Kyllä se sitten muisti mitä piti tehdä.
Selästäni: Töissä oli tänään alustavia neuvotteluja etätyön ja nykytekniikan mahdollisuuksista työnkuvani järkkäämisessä. Vihreää valoa näyttävät esimiehet ja asia menee eteenpäin. Hyvä niin, sillä selkä on kipeä, jalkoihin koskee ja lääkettä menee. Nimim. Pistemäiset mustuaiset
4 kommenttia:
Hyi *elvetti... Ei olisi pitänyt aamupalaa syödessä tulla lukemaan blogiasi... :X
Ole hyvä vaan. :) Autokin haisi jännälle pesulareissun jälkeen.
Hyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyi. Sanat ei riitä kuvaamaan sitä hajua. :Q
Muistan "yhden tutun" ripulieteisen. :)
Kaveri tiesi koirasta, joka oli löytänyt aarteekseen tuntemattoman henkilön ripuliset bokserit. Minua ilahdutti tieto suunnattomasti. :D
Lähetä kommentti