Lystin viimeisimmästä yskäisystä on viikko. Sen kunniaksi uskalsin pidentää kävelylenkkiä. Suvun jatkamisen kannalta narttuni on varmaan otollisimmassa vaiheessaan, koska pissii etujaloillaan seisoen mahdollisimman ylös katujen reunushangille. Tuleepa 2on2off-treeniä ihan ilmaiseksi. ;)
Lykyn yskimisestä alkaa myös olla aikaa, mutta viikkoa ei ole vielä kulunut. Viime yö oli liskojen yö. Pentu oli illalla huoneessani, kun seinää vasten ollut silityslauta kaatui. Päivälläkin sama lauta kaatui, mutta iltainen rämähdys oli liikaa. Olen luullut, että pieni malinois kestää mitä vaan, mutta tämä ylitti sietorajan. Pentu nukkuu normaalisti polvitaipeessani, mutta säikähdyksen jälkeen se ei siihen asettunut. Keskellä yötä heräsin siihen, että se istui. Tuumin onko siihen iskenyt joku kennelyskän jälkitauti. Rauhoittelin ja se nukahti uudelleen. Töissä ajatukseni pyörivät siinä, kuinka olen onnistunut jollakin ihmeen tavalla pilaamaan Lykyn ja se ei toivu hyökkäävästä silityslaudasta ikinä. Töistä tultuani se tepsutti vastaan Lystin kanssa ja kulki makuuhuoneessani normaalisti. Minua väsytti edellisyön valvominen ja kävin päiväunille. Pentu hyppäsi polvitaipeeseeni nukkumaan levollisena. En tiedä mikä mörköreaktio yöllä oikein oli. Toivon ettei uusi.
Selkäni on kipeä edelleen. Olen varmaan jossakin jo kertonut, että se on myös jäykistynyt. Kenkiä en tahdo saada enää jalkaan, sukat ovat vielä vaikeammat. Lystin olen joskus saanut kiskomaan sukat pois, ehkä koirat saa opetettua myös laittamaan ne jalkaan? Äskeisellä Lysti-kävelyllä piti pysähtyä, koska en kerta kaikkiaan pystynyt liikkumaan takareiteen ja pohkeeseen säteilleen kivun takia. Lopulta pääsin kotiini superhissutahtia linkaten. Viikonlopun agi-kisoista ei olisi tullut mitään.
Otsikkoon palaan vielä. Alkuviikosta tiet olivat peilijäässä. Asumme pientaloalueella ja kadut ovat kapeita pihakatuja. Olin Lykyn kanssa pissalenkillä, kun yhtäkkiä makasin maassa selälläni. Lykky tuli luokseni liehittelemään. Siunailin mielessäni, että minulla oli selän tukivyö. Kokeilin heiluuko varpaat ja koskeeko minnekään. Ei koskenut ja aurinko paistoi. Oli aivan hiljaista. Pötkötin siinä jäällä ja tuumin, jos en nousekaan, jään makaamaan ikuisiksi ajoiksi. (Stellan Piste *klik*: "En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa.") Lopulta kellanruskeiden hankien sulamisvesien tuijottelu herätti nousemishaluni. Kävelin kotiin ja tuumin tuurini kääntyneen: ei murtunut mikään osa.
5 kommenttia:
Mitä enempi belgejä näkee, sen enempi huomaa, että niillä kaikilla on joskus aivopierunsa. Toisille ne jää päälle loppuelämäksi/pahenee ja toiset pääsee niistä eroon.
Pentu on täydellinen lupaus, kun se kasvattajalta haetaan. Jokainen ohjaaja sitten pilaa sen oman koiranalkunsa, omalla tavallaan. Jälkiviisaus on aina paras viisaus, mutta ei silti pidä pelätä tekemästä tai toimimasta koiransa kanssa.
Oletko harkinut icebugien hankkimista? Minäkin oon "levyttäny" pari kertaa pielijäisellä parkkipaikalla ennen niiden hankkimista. Mutta eipä tarvi enää horjua, aivan loistavat kapistukset! Voin vain suositella!
Samaa mieltä Minnan kanssa. En usko, että Lykylle jää asia päälle. Ei normaalille koiralle jää asiat päälle. :) Ja Icebugeja suosittelen myös erittäin lämpimästi. Minä käytän niitä aina liukkailla keleillä, siis niin loistavat!
Juuri aamupäivällä pitelin käsissäni Icebugeja, alennuksessa -40 %. Pitänee hakea vielä tänään kotiin. Tuntuivat jaloissakin sopivilta. En kaipaa enää yhtään kaatumisyllätystä.
Lykky on ollut täysin normaali Sen Yön jälkeen, huh.
Vinha ajatustapa, että pentu olisi täydellinen lupaus, kun se kasvattajalta haetaan ja jokainen sen pilaa omalla tavallaan. Minustakin koira on nimen omaan Lupaus. Ja tekee mieli lisätä vielä sekin, että mm. koiran kapasiteetti ja virheiden anteeksiantaminen vaikkapa kova-pehmeä-akselilla "pikkuisen" vaihtelee. ;)
Varmasti melkein kaikilla koirilla tulee joitain pieniä mörköhetkiä elämässään, mutta onneksi valtaosalla ne ovat hetkessä historiaa. Maailmanvaltias Mörkön kammotus ovat pölypallerot, jotka liikkuvat kun se tuijottaa niitä ja tuhisee niitä kohti ;)
Onneksi Lykkensdorf näyttää olevan unohtavaa sorttia.
Voi Mörköä! Jos se on siivousintoilija? ;)
Lähetä kommentti