Agilitya

Ryhmätunti kääntyi yksityistunniksi eikä minua haitannut yhtään. Tärkeää oppia tuli niin radan ohjauksesta kuin koirien palautusjuomista ja saipa Lysti maistiaisiakin, hyvin upposi. Pidettiin kiinni siitä, että koiralle tuli lyhyt harjoitus vaikka aikaa oli ruhtinaallisesti. Ihana oli päästä isoon ja luistamattomaan halliin. Jos meinaan talvikisoissa pärjätä, tällaista harjoittelua pitää olla.

Rataa en tähän piirrä, mutta pointit itselleni:

• Ekalle radalle lähtiessä Lysti nousi seisomaan ja hiipi, peruututin paikoilleen. Myöhemmillä radoilla ei varastanut.
• Pakkovalssi ja huitaisu toimii, ohjaus ajoissa
• Pyörityksissä ole tarkka, mieti mihin suuntaan koiran pitää laskeutua, ohjaa kunnolla, pidä koira lähelläsi, kädet lähelläsi. Hyvä että näitä tuli nyt kolmessa kohtaa. Minulta oli juju näistä kadonnut.
• Lysti osasi ottaa A:n kontaktit leijeröiden ja persjätössä
• Katso ettei valssit valu.
• Persjättöjippo putkeen!
• Lysti kiihdyttää hyvin vedätyksissä, joten itse urku auki aina kun tilaisuus.
• Kepeillä Lysti ei tehnyt virheitä, kesti myös sen, että meni sisään klo 3:sta ja vaihdoin sen takana puoltani. Huh, ehkä se torstainen oli vain joku tilapäinen jumi.
• Lopuksi menin vielä keinun erikseen, koska sitä ei ollut radalla. Tarkoituksenani oli vaan että Lysti sai tuntumaa vieraampaan keinuun. Tuli keskustelussa sellainen ajatus, että innostumattomalla koiralla näin ei oikeastaan kannata tehdä. Sen pitäisi olla siinä tilassa missä haluan sen kontaktit tekevän eli jos keinulle haluan reippautta, niin kunnon hetsaus tai innostavat esteet ja vasta sitten keinu. Hmmm. Niin tietenkin. Eli voisin systemaattisesti alkaa opettaa keinua reippaaksi. Heureka.
• Keskustelujen jälkeen koira oli hoh-hoijaa-mielentilassa, joten innostin sen vielä, suora putki, hyppy ja suora putki, jotta oli reipas ja sitten hallista ulos, jotta jäi oikea mielentila agilitysta päälle.

Mistä on koirapäivä tehty?

Päivällä tottistelin Lykyn kanssa isolla kentällä. Alusta oli sulavaa lunta ja jäätä, pitävä.

Seuraamisessa pidin palloa oikeassa kädessäni. Seuruutin kävellen lyhyen pätkän, juoksua kaksi pidempää pätkää ja yhden vasemmalle kaartavan uran. 3 täyskäännöstä sisältyi juttuun. Minusta Lykky oli hirmu hyvä. 

Liikkeestä seisahtuminen onnistui väljästi vasemmalta puoleltani. Otin kestoakin ja koira oikein keskittyi ettei tassut liikahtaneet. Maahanmenon pyysin ensin leikin lomassa, sitten seuruutuksesta. Pentu tipahtaa nopeasti ja suoraan. Se myös kesti paikoillaan, kun jatkoin kävelyäni ja palasin luo. Tämä on saatava videolle. Liikkeestä istuminen oli sille helppoa.

Paikkamakuussa koira liikahti vasta vapautuksestani vaikka heilutin narupalloa käsissäni ja käveleskelin. Sama paikkaistumisen kanssa. Kesto oli ehkä puolen minuutin luokkaa. Pentu ei pälyile minnekään, tuijottaa vain minua.

Luoksetulot treenittiin kolmesti. Ensimmäisellä matka oli noin 20 metriä, istahti vähän liian kauas, toistin käskyn ja tuli lähemmäs - ok. Toisella samasta matkasta oli tosi hyvä. Sitten lisäsin välimatkan noin 30 metriin. Koira tuli lujaa. Juuri ennen sen saavuttamista mietin otanko askeleen eteenpäin, jotta älyää jarruttaa, en ehtinyt, joten päässäni välähti kuinka polvet paukahtavat pian taaksepäin. Eikä mitä, koira jarrutti kovasta vaudista täydellisesti ja napsahti juuri siihen paikkaan mihin kuuluu. Superkehut ja palkkaus - siis uskomatonta!

Liikkeiden välissä annoin Lykyn juosta palkaksi narupallon kanssa isoa lenkkiä, koska tilaa oli. Yleensä se käy yhden ylpeyslenkin laukkaamassa, sitten luonani taistelemassa ja jos ei jatketa hommia, uusi rinkula. Hyvän mielen treeni oli tämä.

Illalla oli Lystin vuoro. Olen iloinen, että Marianne vetää meidän treenit. Nyt hänellä oli videokamera. Tutustuttiin rataan kuin olisi oltu kisoissa, suoritettiin rata kisamaisesti, videolta katsottiin miltä näytti ja mietittiin ratkaisuja. Kolmesti mentiin sama rata. Lähdössä Lysti nousi aluksi seisomaan, käskin uudelleen istumaan. Eka rata meni parhaiten, Lysti pujotteli hyvin, kesti persjätön, otti kontaktit jne. Uusinnalla se alkoi jättää viimeisen kepin pujottelematta. Sen jälkeen oli pian hyppy pitkittäin, en tiedä ennakoiko sitä vai mitä ihmettä. Tämä viimeisen kepin ongelma toistui ja pujottelua täytyy nyt vahvistaa. Kahdessa jaakotuksessa itse olin pahasti myöhässä ja koiran lenkit sen mukaiset. Pyöritys tuli pitkästä aikaa mukaan ja aluksi oli sen kanssa hakemista, ei olla aikoihin tehty.

Yhdessä pohdittiin hallia. Se on onnettoman pieni ja alusta vielä luistaa. Tuollaisella radalla ohjaaja töpöttää, ei siellä ehdi juoksemaan ja koira varoo, koska liukastelee. Ilmankos hallikisoissa on niin pihalla, kun vauhti ja välimatkat ovat aivan erilaiset. Onneksi pääsen lauantaina isoon halliin treenaamaan, jotta saan tuntumaa.

Tottista kevyen liikenteen väylällä

Lenkillä oli mukana narupallo. Lykky sai seurata, palkkasin narupallolla selkäni takaa. Huomaa ettei olla hetkeen tehty näin, koska katse etsi pari kertaa palloa ennen kuin koira muisti, minne tuijottamalla sen saikaan. Sitten kontakti oli hyvä. Pysähtymiset olivat tuossa välikössä napakoita. 

Tänään oli töissä palaveri korkeimman pomon kanssa työnkuvastani. Vihreää valoa näytetään edelleen ja juttu menee kokoukseen, joka pidetään huhtikuun alussa. Voi mikä helpotus olisi koko etätyöhomman läpimeno. Huomenna on taas vuosiloma, joten ehdin koirailemaan enemmän. Viikonloppuna olisi luvassa agi-valmennusta ja kisat. 

Uuttera tiskikone treenaa

Ryhmä-tokoilua oli jälleen. Laitoin Lykylle suojauksen siihen tassuun, jonka antura paloi viimeksi, alle liukuestein varustetun vauvasukan, päälle kurarukkasen. Juttelin yhden bortsuomistajan kanssa, joka oli joutunut käärimään pinteleihin oman koiransa etutassut, koska sekin repi yläanturansa treeneissä rikki, kunnes ne karaistuivat. Helpotti ettei olla ainoita anturan repijöitä ja että helpotusta voisi olla tulossa. Muuten Lykyn anturoissa ei ole vikaa, ovat tummat ja joustavat.

Koiria taisi nyt olla 5-6 ja ohjaajia 2. Meille uutena treenikaverina oli terrieri, joka haastoi riitaa tosissaan. Lykky aluksi vastasi, välillä katsoi huolestuneena, siksi otin välimatkaa. Onneksi terrieri saatiin suht ruotuun. En kyllä pääse Lykynkään kanssa henkseleitä paukuttelemaan. Sille on pahaa häiriötä kaverini vaalea mitteli, luultavasti luulee sitä jänikseksi ja toinen ongelma on toisten vinkulelut. Häiriötreeni tekee joka tapauksessa hyvää ja viime kertaan verrattuna luulen toivon edistyneemme.

Ensin oli luoksepäästävyys. Tätä ei olla treenattu viime kerran jälkeen. Lykky olisi hypännyt ensimmäistä tuomaria päin. Toista se väisti, koska samaan aikaan teki terrieri hyökkäyksensä samalta puolelta. Tämä kokeiltiin lopuksi uudelleen ja onnistui parhaiten niin, että pidin palloa olkapääni edessä. Tähän pitää keksiä joku käsky ja pojan kaverit hommiin. Tutustutaan?

Toisena oli rinkula, jossa koirat kierrätettiin toisten lomitse yksitellen ensin kävellen, sitten juosten. Lykky ahmi nakkeja sivullani, välillä kontakti herpaantui. Muut ohittaessamme oli narupallo paras. Se vaan on siitä kehno, että palkkaaminen vie aikaa tai on puolinaista, koska koiraa ei voi laskea irti muiden koirien takia. 

Jäävät katsottiin yksitellen. Seisahtumisissa ollaan vähän edistytty. Maahanmenossa Lykky tarjosi seisomista, sitten oikeaa asentoa. Istumiset olivat ok. Tämäkin on vähän kurjaa nakkipalkalla.

Estehyppy oli uutena. Lykkyhän hyppää, mutta nyt kokeiltiin myös sitä, että se pysähtyi esteen taakse ja palkkasin siinä. Se pysyi yllätyksekseni kuin valettu ja oli oikein luonnonlahjakkuus. [ylpeällä äänellä]

Noudosta katsottiin lopun pitäminen. Annoin Lykylle ison noutokapulan ja se oli jonkinlainen yllätys tunnarikapulan jälkeen. Koira ei purrut yhtään ja tuli nätisti eteeni, joten sai ansaitsemansa kehut.

Väliajat harjoittelin taas lepoa eli rentoa paikkamakuuta ilman kontaktia. Päivän hyödyllisin harjoitus taisi tulla, kun Riikka toi mittelinsä noin metrin päähän paikkamakuuseen ("saisi edes hajua sen verran että tajuaisi sen olevan koira") ja lopulta pystyi juoksuttamaan ja hyppyyttämään koiraansa meidän lähellä. Kerran olisi Lykky ampaissut perään, mutta estin ja toruin. Muuten se tyytyi makaamaan, mutta aluksi ei nakkeja kyennyt syömään, takajalat väristen tuijotti mitteliä, sitten sen ohjaajaa ja lopulta pystyi syömään nakkeja etujalkojensa välistä. Viikon päästä jatkuu.

Elävää kuvaa

Sarianne *klik* ystävällisesti kuvasi ja latasi lauantaiset radat, koska joku unohti kameransa - ja hyvän palvelun ansiosta ehkä vahingossa unohtaa ensi kerrallakin. :D Videot ovat tässä:

Aika ikävältähän tuo keskeyttäminen näyttää. :/ Ja tältä näyttää sitten se, kun pakka hajoaa:

Hyl, 0, hyl

Kisaputki jatkui Lystin kanssa Minna Jokisaaren tuomaroimana.

Ihan aluksi sattui hauskasti. Kaverini koira treenasi lämppäriesteillä A:ta, kun astuin Lystin kanssa halliin. Entinen seurakoutsini oli vieressä. Lysti näki koiran ja vonkaisi. Totesin: "Lysti oikein vonkuu, kun näkee A:n." Ex-koutsi: "Joo, että kohta päästään taas hyppimään." Näiden kahden miehen kanssa viimeksi sadateltiin koiriemme kisakontakteja.

Ensimmäisellä agiradalla ohjasin itse putki-puomi-erottelussa hartioillani voimakkaasti, jottei koira olisi sujahtanut putkeen. Ei juossut putkeen, muttei puomillekaan vaan sitä seuraavalle hypylle. Sitten muistin, että se lukee hartialinjaani tosi hyvin. Hylkäys siis siinä vaiheessa. Jatkoimme rataa, puomin kontakti ok. A:n kontakti oli liikaa, joten ulos.

Seuraava rata oli hyppäri, jolle ei ollut minkäänlaisia paineita, koska hyppärinolla löytyy kisakirjasta jo kaksin kappalein. Helppo oli siis luukuttaa menemään. Yhden hypyn ympärillä kierrettiin useampi sekunti, mutta sen mallinen rinkula ettei kieltoa tullut. "Maltoit pyörittää koiran oikein", totesi kisakaveri. En muistaakseni ennen kisoissa ole taiteillut päällejuoksua persjätöllä ja saksalaista, mutta nyt olen. Nolla siis, aika -9.20, nopeus 4.36 m/s ja sijoitus toinen.

Kolmas oli agilityrata. Siinä Lysti irtosi sellaisille esteille, jonne tosissaan oli matkaa. Turha enää rimpuilla, olisi pitänyt ohjata napakammin. Koira otti kaikki kontaktit ja keinukin oli jälleen reipas, jihuu! Mutta nauroin radalla ääneen - mitä siinä voi muutakaan, kun koira ottaa ilon irti. Palkkasin maalissa reippaasti.

Jonkin sortin yhteenveto: Kolme starttia on liikaa, jos väli on 1,5 tuntia. Oman ohjaukseni pitää olla skarpimpaa, jos Lystikillä on meno päällä. Kontakteilla pidän linjani, mutta vaikka Lysti lauantaina toisella radalla kuunteli kontaktit, taika ei kantanut seuraavana päivänä kuin ekalle kontaktille saakka. Lähdössä hiipimistäkin esiintyy. Pitkää ratatreeniä pitää saada. Siitä on ollut pitkä tauko ja sen huomaa. En tiedä miten koira etenee, mikä vaikeuttaa ohjaamisesta.

Äsken kävin Lykyn kanssa ulkona. Pyörätiellä treenattiin pysähtymisiä. Jos ei seisahtunut napakasti, sanoin "hupsis". Koira tosi jämäkästi stoppasin tämän jälkeen. Kestoakin otin jonniin verran. Toisena juttuna sisällä tunnarikapulan haku ja pito. Aika lailla puljaa kapulaa suussaan. Lopettaa heti, kun silitän rauhallisesti kuonoa. Ehkä pitäisi otata oikealla kapulalla välillä. En itsekään imisi neliskanttista puuta.

Lysti liitää

Agilitykisoissa kisasimme kaksi agilityrataa. Ensimmäisellä Lysti seisoi lähdössä, kun käännyin katsomaan. Lähdettiin silti liikkeelle: kuinka koira opetetaan varastamaan Top 3. A:lle kiivetessä tuttu draivi koiralla ja korvat off-asennossa. Tassut osuivat kontaktille, mutta kiitokinkkuni jatkoi matkaansa pysähtymättä. Agility muuttui tokoiluksi, koira sivulle ja radalta pois "Hyi, tuhma!" Videolla näkyy kuinka koira lähtee lähdössä hiipimään perääni heti kun käännyn. Askelten määrää en vaan havaitse esteiden takaa, näen vain että koira seisoo, mikä ei ole niin vaarallista. Vähän mietin kontaktitaktiikkaani, rata olisi A:n jälkeenkin jatkunut virheittä, mutta mennään edelleen näin. Koira on hallitsematon, jos se ei pysähdy kontakteille. Onhan? Täytyy olla.

Toiselle radalle se ei minusta varastanut. Viides este olisi ollut kepit, ohjasin huonosti eli pyöräytin hartioilla liikaa ja koira oli putkessa. Jatkettiin silti koko rata, ainakin yksi hyppykin ohitettiin, mutta se ei haitannut. Keskityin kontakteihin, jotka Lysti otti hyvin ja entiselle keinupelkoiselle keinukin oli reipas. Kohta pitää alkaa pysäyttää siinäkin! Iloisena siis maaliin.

Siimes on kyllä henkilökohtainen tuomarisuosikkini, kivat radat oli taas. 

Huomenna jatkuu kisaaminen Jyväskylässä. Selkä ei ajamisesta pitänyt, mutta menen tällä hetkellä "kisaamisen edut ylittävät haitat" -mentaliteetilla.

Lykky tulilinjalla edelleen

Sisätokoa Lykyn kanssa:

• Seisahtumisia ensin niin, että liikuimme vastatusten, parjaamallani nakkipalkalla. 
• Seisahtumisia niin, että koira tuli vasemmalla puolellani vapaasti. Heilautin aluksi kättä pysähtymisen merkiksi, lopulta riitti sormen heilautus. Mielestäni olemme tässä pisteessä olleet joskus aiemminkin. Luulen, että sormiapu on kohtalaisen heikko häivyttää tai minimoida mikroskooppiseksi.
• Paikallaan seisomista: Hiippailin kuin intiaani saadakseni koiraan jännitettä. En tiedä jännitteestä, mutta kuola sillä valui suusta, kun odotti nakkia. Tassu ei liikahtanut vaikka koiruus sai seisoa noin 10 sekuntia kerrallaan. Hoksasi siis idean. Tämä homma otetaan ulkotreeniin myös. 
• Istahtamisia, vähän hitaahkoja, mutta liike oikea. Olohuoneessa en narupalloa viskele.
• Tunnaripalikan hakua ja pitoa edessäni. Pari kertaa jurskahti hampaat, siitä kuonon silitystä ja sanoin "rauha" korostetun rauhallisesti ja mahdollisimman paineistamatta, seisoin vähän takakenossa. 

Loppuun kuva viime huhtikuulta:

Lykky tottelee lisää

Yhden isohkon lähikentän luisteluratamaisuus on pehmentynyt ja kävelin sinne Lykyn kanssa. Matkaa tulee Googlen mukaan peräti 2.3 km per sivu, joten ei se niin vieressä ole kuin olen luullut.

Pysähdyksiä harjoittelimme ensin eilisten nakkien voimalla. Niillä koira pysähtyy vailla intohimoja. Voin jo lopettaa namipalkkauksen, ei tee kuin hallaa.

Seuraamisessa kävelin ensin tavallisesti, aika nopeasti, koska koira on iso. Narupallo oli oikeassa kädessäni. Koira suora ja innokas, palkka. Sitten seuruutin juosten ensimmäistä kertaa. Odotin jotakin villiä, mutta Lykky seurasi kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä. Voi jumpe sentään! Näitä otin kaksi, tuli niin hyvä mieli. :) Sitten hidasta kävelyä. Tässä Lykky kääntyi eteeni puskemaan ja kun korjaukseksi käännähdin vasemmalle, se pyörähti minun ympäri. Palkkasin, kun löysi paikkansa. Tätä otin uudestaan ja parani. Muistin vielä täyskäännökset, käännyn siis vasemmalle. Koira pyörähti vikkelästi takaani. Lopuksi kävelin tiukkaa käärmeuraa narupallo vasemman kainaloni edessä, Lykky piti paikkansa ja osaa näköjään pohkeenväistön olympiatason kouluratsun lailla.

Luoksetulossa kävelin 20 pitkää harppausta karkuun, ensimmäinen oli just hyvä. Toisella menin vielä kauemmas, jolloin koiran jarrutus luiskahti pitkäksi eli sääriini valui 22 kg belgialaista. Alustaa syytän 80-prosenttisesti. Koska en palkannut, vuffe kiersi sivulleni. Näitä ei olla näin tehty ikinä, mutta Lykky on katsonut salaa isommilta mallia. Kolmannella kerralla se jarrutti täsmällisesti ja sai pallon. Kun palkkaan vasemmasta kädestäni, se tulee suoraan. 

Paikkamakuussa jätin ensin pallon maahan, sitten Lykky sivulle ja maihin. Harpoin 20 askeleen päähän. Lykky tuijotti minua intensiivisesti. Noin 30 sek kuluttua vapautin. Sillä on paikkamakuussa täysin eri olemus kuin Lystillä aikoinaan. Lykky näyttää varmalta ja skarpilta - Lysti oli aikoinaan epävarma ja pälyilevä. No, Lykyn kanssa tästä jatketaan ja joskus maaruuvin tai ison männyn plus liinan avulla katsotaan mitä muiden koirien kanssa tapahtuu. Rivistä sinkoava pupun näköinen koira on painajaiseni. Onneksi päästiin aloittamaan tiistairyhmä, sen tarjoama häiriö on erittäin tarpeellista.

Lystiä en laske vielä tänään agilitytreeneihin, jottei umpeutunut tassun iho aukea uudelleen. 

Lykyn metsätottis

Illemmalla oli Lykyn vuoro. Metsässä on edelleen kuivinta ja vähiten liukasta. Lykky tunnistaa jo tottispaikan ja sen merkiksi alkoi pörrätä ja hyppiä ympärilläni. "Tottistellaanko?" innosti vielä lisää. Vähän sen into lässähti, kun otinkin taskusta viipaloidut nakit - sitä olin uumoillutkin. Teetin silti niillä pysähtymisiä itse peruuttaen, jotta sain monta toistoa nopeasti peräkkäin, mikä ei pallolla onnistu. Ilme kirkastui kaivaessani esiin narupallon ja sillä tuli liikkeeseen kaipaamaani säpäkkyys. Sivulta teetin seisahtumisia myös. Välillä palkkasin muutaman sekunnin seisotuksen jälkeen. 

Toisena seuruutin Lykkyä kerran noin 10 metriä ylämäkeen. Palkka oli oikeassa kädessäni näkymättömissä, palkkasin  takapuoleni takaa. Unohtui taas täyskäännökset. Juoksua ja hidasta kävelyä pitää aloitella myös. :) Ensi kerralla sitten.

Lykyn leikkimoottori on kyltymätön. Se kävi taas välillä laukkaamassa hangessa ihan kuin olisi huokunut mennessään "Jumppaa, jumppaa reisilihaksia!" ja sitten tuli taas luokseni vääntämään. Omanlaisensa, rakas superkoirani.

P.S. Ihmettelin äsken, kun se lipoi huuliaan kovasti. Oli kaivanut matkakassistani dödön ja raikastanut hengityksensä. Hengissä on vielä. 

Lystin agilityt

Kävin hallilla Lystin kanssa. Olen vihdoin oppinut katsomaan treenattavat ennen lähtöä. Ohjelma:

• Putkesta suoraan jatkaminen vs. putkijarru. Suoraan mentäessä jätin pallon putki-hyppy-suoran päähän. Lysti muisti ja teki kuten käskin. Paras jarrutus on suhina yhdistettynä jaakotuksen tapaiseen.
• Odotin putken jälkeisen esteen takana pakkovalssiasennossa. Ensin Lysti tuli läpi, tehostettuani ohjausta tuli takaakiertona.
• Suulliset käskyt oikealle ja vasemmalle: Tässä Lysti on ennen käännähtänyt heti siivekkeen takaa, nyt tuli loivemmin ja hyppäsi viereisen esteen. Jaakotuksen tapaisella kääntyi tiukempaan, mutta se ei ihan ole tämän ohjauksen idea. Täytyy vähän miettiä. Mutta koira siis kääntyy.
• Jaakotukset molempiin suuntiin, koiruus tulee siivekettä nuollen. Hyvä.
• Kepeillä tsekkasin klo 8:n kulman, koira ei erehtynyt.
• A:n integroin muuhun "rataan", 2o2o:ssa ei ongelmaa vaikka Lysti oli selvästi kiihtynyt. Ohi juostessani heitin narupallon sen eteen ja koira odotti vapautuksen ennen kuin lähti. :)

Treenin jälkeen katsoin Lystin aavistuksen keventävän takatassuaan. Tarkastaessani totesin takatassun taaimmaisen anturan taaimmaisen pinnan hioutuneen ohueksi, on puhki yhdestä kohtaa. Onneksi alue on pieni, kolmasosa nuppineulan päästä. Kotiin tullessa huomasin veritiploja oven edessä, ovat tulleet jäljistä päätellen eilen lenkiltä palattua. Muistui mieleeni kuinka Lysti iltalenkillä yhtäkkiä alkoi putsata tassuaan. Eiköhän tuo ole johonkin terävään sepeliin tai jäähän osunut. Tänään rikko ei onneksi ole vuotanut, mutta on vähän kipeä. Putsasin tassun Betadinella. Tehohoitoon menee eli ei nyt revitellä, jotta nahka korjaantuu viikonlopun kisoihin eli huomiset agitreenit peruuntuu. En olisi tällaista vahinkoa nyt meille toivonut. Menee taas pe*siilleen kaikki.

Toko-Lykky

Vihdoin oli tähdet ja kuu siinä asennossa, että pääsin tokoryhmään Lykyn kanssa. Siellä piti aloittaa jo kuukausia sitten. Aikataulu(?) meillä jätättää muutenkin, syksystä hävisi 3 kk nilkkamurtumaa parannellessani, sitten selkä paheni ja viimeisin riesa oli kennelyskä. Oli selvästi nähtävissä, että koiran kanssa on treenitty vain kotona. Toisaalta en ole halunnut mennä ryhmään liian aikaisin, jottei treenaamisesta tulisi koiran huomion kalastusta. Haluan sen olevan aktiivinen minulle. Mutta tuollaisen saalishirmun kanssa on vaan ryhmässäkin treenattava, saatava himot kuriin ja häiriönsieto kohdalleen.  

Halliin astuttuani kaksi muuta koirakkoa treenasi, toisella vinkuva lelu, toisella pallo, molemmat koirat irti. Oli työtä saada toisten leluja havitellut Lykky ruotuun. Omaan narupalloon se puri kuin hullu. Varsinaisessa penturyhmässä oli kolme koirakkoa ja kaksi opettajaa, luksusta. Itse treeni: 

• Luoksepäästävyys: Lykky on lukenut toko-säännöt huolimattomasti ja oli luokse pyrkivä. Hyppi yläpystyä tavoitellen kielellään tuomarina toimineiden naamatauluja. Tämä kaipaa hiomista.
• Toisten koirien ympäri pujottelu, pidin broileripullaa, aluksi koira sitä imutti, sitten muut koirat ja ihmiset voittivat 6-0.
• Vastaantulevan koirakon ohitus, ensin koira ihmisten ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Ensin yritin pelata broileripullalla, sanoin "nätisti" ja toivoin, että Lykky imisi pullaa. Sama kuin olisin pitänyt kädessäni cd-levyä. Joku, jolle olen ikuisesti kiitollinen, ehdotti narupalloa, minkä laitoin  vasemman olkapääni eteen, jolloin koira syttyi minulle, ja sanoin seuraa. Lykky tuijotti seuratessaan intensiivisesti narupalloa, katse herpaantui hetkeksi vastaantulevan koirakon kohdalla, olihan tämä eka kerta tällaista. Muuten koira oli upea, se tuntui voimakkaalta ja intensiiviseltä. Hehee.
• Perusasennon tarkistus. Tein kolmesti. Saimme kehuja.
• Jäävät: Maahanmeno ok, paitsi sivulta ei osannut tuossa häiriössä mennä. Autoin namilla. Istuminen ok. Seisahtuminen selvästi heikoin. Kaipaa lisää treeniä, samoin kaikkien näiden kesto.
• Lopuksi ruoka takapalkkana otin itsenäisesti paikkamakuun ja paikkaistumisen, kestoltaan ehkä 15 sek, pidin hihnasta kiinni. Ok.
• Kaikki väliajat harjoiteltiin huilaamista eli Lykky maihin, lepo ja välillä kylkeen sivelyä "rauhoittuu".  Siinä Lykky saa katsella muita, kunhan makoilee. Tällä ratkaisin ongelman, että olisin vaatinut kontaktia kolme varttia, mikä ei olisi houkutteluitta onnistunut: olisin vain pilannut tavoitteeni, että koira on aktiivinen suhteeni. Joko koira väsähti tai sitten se oikeasti tajusi idean, koska tämä oli helpompaa harjoituskerran loppua kohden. Lykky jopa laski leukansa maahan. Hyvä vinkki oli se, että koiran kuikuillessa viereistä koiraa ja sen palkkaa, en yritä mennä väliin vaan houkuttelen toiseen suuntaan.

Ensi kerralla katsotaan ainakin noutoa. Siihen mennessä treenaan jääviä lisää.

Tänään Lysti sai kennelyskän nenäsumutteen, koska se kattaa yhden pöpön enemmän kuin pistosrokote. Kennelyskä edelleen riehuu ja koska en tiedä mikä virus- tai bakteerilaji/t meillä oli, en riskeeraa ja otin lisäturvaa. Eipä tartte jossitella, jos iskee tauti toistamiseen. Eläinlääkäri kuunteli Lystin ja tunnusteli imusolmukkeet lattialla. Imusolmukkeet olivat pienentyneet normaaleiksi kennelyskäajalta. Tutkimisen jälkeen Lysti päätti kiivetä tutkimuspöydälle, täällä kuuluu olla näin, minkä eläinlääkäri yllättyneenä huomioi. Sumutteenkin anto sujui ongelmitta. Suloinen karhuorava. :}

Eläinlääkärissä oli kassalla edelläni pariskunta iäkkään koiransa kanssa. Kuulin kuinka heiltä kysyttiin, onko koira ollut syömättä. Emäntä siihen vastasi, että on muuten, paitsi sai lenkillä herkkuja. Ajattelin että jopas on rohkeaa. Kiinnitin huomiota kuinka kauniisti se oli harjattu. Pian kävi ilmi, että se oli käynyt juuri viimeisellä lenkillään. :´( Samat ihmiset näin vielä parkkipaikalla hakiessani ja viedessäni Lystin. Osoitin osanottoni ilmeilläni, kun mies haki katsekontaktia, huomattuaan minun hoksattua mistä on kyse. Autossa pyyhin silmiäni, jotta pystyin ajamaan. En kestänyt ajatusta, miltä oman koiran viimeinen eläinlääkärireissu saattaa tuntua. Nyt toivotan hyvää matkaa kauniille koiravanhukselle.

Jäätikkö

Pk-kentälle oli sovittu tottistreffit, mutta olosuhteet olivat hankalat: Eilisen lämmön sulattama pinta yhdistettynä öiseen pakkaseen ja lumisateeseen oli  luonut luistinradan, jonka päällä oli vajaa 10 cm lunta. Auto liukui nastarenkailla itsensä mitan ennen pysähtymistään ja pois piti peruuttaa (!). Pystyssä pysyminen oli vaikeaa.

Reunassa oli lumen alla jarruna vähän ruohotupsua ja siinä sain näytettyä lyhyet pätkät seuraamista koiran suoruuden arvioimiseksi. Helposti Lykyn persaus tulee vähän jalkojeni taakse jo perusasennossa. Itse seuruussa koira aluksi ihmetteli maata ja huomattiin sen muutaman askeleen päästä tiputtavan kontaktin. Olen vissiin treenannut just sen mittaista matkaa. Sitten tuli siistejäkin pätkiä ja koira tulee suorassa. Palkata en voinut kuin broileripullalla, ei ollut mitään saumaa heittää palloa, olisi koira hajonnut liukastellessaan. 

Kentältä ajoin metsän laitaan. Siellä eiliset urat odottivat ja niillä pallo takapalkkana sujui seuraaminen pidemmänkin pätkän. Liikkeestä maahanmeno oli kerrassaan herkullinen. Luoksetulon ekalla koiruus asetti etutassunsa kenkieni päälle, uusinnalla oli nätti.

Jotta kuulisin sinut paremmin

Vedän kohta lämmintä nuttua niskaan, lähden isomman kanssa lenkille. Punnitsin äsken koirat. Painoa on tasan 22.0 kg molemmilla. Tarkat tytöt. :) 

Lykyn vuoro

Lykyn kanssa ajoin metsän laitaan, jotta tassut säästyivät sulamisvesiltä. Mukana matkusti narupallo, joten pian tottistelimme. Täällä oli muutama viikko sitten hiihtosuunnistuskilpailut ja koko lähimetsä on täynnä kolmen moottorikelkan jäljen levyisiä reittejä, jotka eivät upota. Vähänkö luksusta. ;)

Lykky toimi etä- tai takapalkalla hyvin, ei mussuttanutkaan. Seuraamisessa jätin pallon taakse ja vapautin muutaman askeleen tai 2 askelta - seis - 3 askelta - seis tai pidemmän pätkän jälkeen. Tuntemusteni mukaan koira tuli suorassa ja kontakti oli herkeämätön. Kokeilin seuraamisesta maahanmenoa ja vitsit että se oli upea! En uskaltanut ottaa uusintaa, jottei Lykky alkaisi korjata. Luoksetuloissa matka oli max 15 m, ei yhtään törmäystä. Pitää muistaa lisätä välimatkaa. Paikkamakuussa jäin näkyville, takapalkasta huolimatta Lykky katsoi minuun kiinteästi, vapautin noin 30 sek jälkeen. 

Leikki oli ilahduttavaa seurata. Ihan kuin koira olisi päättänyt tehdä 3 hankikierrosta ennen kuin saattoi palata luokseni. Uutterasti se loikki upottavassa hangessa. Liikkumisen riemua!

Korvat leikkiasennossa :)

Agilitya!

Pitkästä aikaa matkasin agilityhallille Lystin kanssa. Lykky The Riehutassu saa kasvattaa anturaansa vahvempaa nahkaa, sitä paitsi se rikkoisi tassunsa uudelleen liukkaalla keinonurmella.

Kopioin radan Lauran blogista *klik*, kiitos vaan Laura. Numeroin esteet, koska muuten olisi ollut muistamista. Lysti osasi takaakierrot sekä ollessani esteen takana että edessä. Väärän putkensuun vältin ajoissa valssaamalla, kahdesti koira painui ohjaukseni läpi  väärään putkeen. Tätä se on tehnyt ennenkin. "Tule" ja lihapulla sai ihmeitä aikaan eli koiran kuuliaisuus palautui. Kontakteissa ei ollut ongelmaa ja pujottelu sujui hyvin, samoin A-putki-erottelu. 

Lopuksi harjoittelin suorasta putkesta etenemistä suoraan "mene-mene" tai putkijarrua. Kerran koira painoi täysillä jarrusta välittämättä, mutta aikaistaessani käskyä se toimi kuten kuuluu.

Pöydälle juoksutin hurttani pitkästäkin matkasta. Sille tepsii sama jarrutus kuin putkeen, jottei liu'u laidan yli. 

Pari kertaa Lysti varasti lähdöstä, eka kerralla peruutuin lähtöpaikkaan, toisella avasin oven ja pistin pihalle. Sieltä palattuaan se osasi olla varastamatta. Agi-kisoihin olen ilmoittautunut, jatkamme kontakteilla keskeytyslinjaa ja lähdöissä pitää muistaa olla tomera.

Mutta - aah, voi että nautin harjoittelusta Lystin kanssa, elämä virtaa taas suonissa. 

Sitä sun tätä älä tekemättä jätä

Perjantai eli eilinen oli nysvö päivä, iski taas negatiivinen realismi. Etätyön ja tietotekniikan hyödyntäminen työnkuvassani eteni jälleen, hyvä, mutta samalla realisoi tilannettani. En haluaisi olla vajaakuntoinen. Työkaverini kysyi miten nuppini kestää. Sanoin, että joskus tekee mieli lopettaa kaikki, mutta sitten lähden koirien kanssa ulos tietäen, että mieli siitä virkistyy. - Jokohan muuten kuulun paragilitylaisiin? 

Koiria aktivoin vaihtokaupalla: ne saivat kongiinsa täytettä eli broileripullan tuomalla minulle joko roskan lattialta (Lysti) tai kongan (Lykky). Koska ne silppuavat jugurttipurkit ym., poimittavaa lattialla ajoittain riittää. Kun Lysti oli hakenut kaikki pahviset palat, se toi minulle Lykyn ulkoilutossun ja kuulakärkikynän, nämä eivät kuulu lattialle. Suloinen ja fiksu Lysti! 

Syytön Lysti sängyllä, mistä petarin päällinen on pesulassa

Lykky harjoitteli tunnaria. Piilotin maton sisälle tunnarikapulaa ja hirmuisesti nuuskutellen se sen löysi. Treenattiin erikseen myös kapulan luovutuksia. Lysti muistaa tunnarin hyvin. 

Lykyn kanssa otin perusasentoa pienin siirtymin sisällä ruokapalkalla. Hyvin se liimautuu vasempaan jalkaani. Peruutusta autoin välillä palkka näkösällä, se auttoi hoksaamaan. Sivulta se laskeutui maihin suoraan, ei enää käänny eteeni. Tässä palkkauksen suunta on ollut tärkeä.

Lykyn tassut punoittavat ja yhden anturan pinnasta on ohentunut nahka. Se onneton revittää paljastuneella asfaltilla ja sepelisellä jäätiköllä, ihmekö tuo. Anturapunoitusta hoidetaan suihkutuksilla ulkoilun jälkeen ja mäntysuopakylvyin. Voisin teillä kuvitella olevan suolaa, mietin myös mausteisten broileripullien osuutta oireiluun. Lysti siirtyi myös suihkuttelukerhoon vastaavan vaivan ehkäisemiseksi, sillä kukki anturat syksyllä.

Madotin eilen molemmat koirat ja varasin ajat silmäpeilaukseen. Kennelyskäkaranteeni loppuu vihdoin huomenna, Lysti pääsee heti tositoimiin, Lykky saa parannella tassuaan.

Tottiksia

Aamupäivän lenkillä harjoittelin Lykyn kanssa täyskäännöksiä. Palkkasin narupallolla. Pentu tuntui hoksaavan idean, koska lopuksi ilmaantui nopeasti sivulle. Se kiertää käännöksissä siis takaani.

Metsäpolulla treenasimme luoksetuloa. Jos pidän palloa leukani alla, pentuun iskee saalismoodi ja se istuu hitaasti. Kun laitan pallon piiloon, luoksetulot paranevat: se pysyy paikoillaan kutsuuni saakka, nostaa heti laukan ja istahtaa eteeni suoraan. Toisena treenasin takapalkalla paikkamakuuta. Kävin piilossa ja koira tuijotti vaan skarppina. Vapautin palkalle ennen sivulletuloani. Paikkaistumisessa otin vähän askelia ja heilutin narupalloa käsissäni, en kovasti provosoinut, joten Lykky pysyi nätisti paikoillaan ja pääsin palkkaamaan.

Kakkaoksennus x 3

Rykäisen heti alkuun faktat pöytään. Jokainen koiranomistaja tietää, että lupaa ikävyyksiä, kun koira upottaa etuosansa kaulaa myöten hankeen ja normaalisti kuuliainen koira kutsun kuultuaan vain käyttää korviaan luimussa ja jatkaa mutustustaan. Tämä ruokailutuokion jälkeen Lystin kuono tuoksui, valitettavasti ei hevosenlannalle vaan huussille. Kotona haju voimistui. Pyyhin kuonon Lumenen Sensitive touch -meikkipyyhkeellä, Neoamisept olisi ollut julmaa. En rakasta karvaturriani suihkuun vienyt, koska turkista puuttui löydökset. Haju ei hälventynyt, joten luulin intensiivisen kakkaröyhtäilyn takaavan tasaisen ilmapitoisuuden. Sänkyyn mennessäni tein löydön. Lysti oli yrjönnyt kakat sänkyyni. Lakana lähti pesuun ja sijauspatjan päällinen pesulaan. Onneksi itse sijauspatja oli säästynyt soossilta. Kohta Lysti oksensi samaa puoliksi sulanutta kakkaa olohuoneen matolle kahdet laikut. Lähti mattokin pesuun. Aamulla odotti olohuoneen lattialla vielä yksi tuotos, joka oli osittain kuivahtanut parkettiin kiinni. Asiaan perehtymättömille voin kertoa, että jos kakka ja oksennus yksinään haisevat epämiellyttävälle, niin mikstuura se vasta on kaiken kruunu. Täytyy nostaa hattua pesulan tädille, joka jaksaa hymyillä tiskinsä takaa, vaikka tietää mitä meidän näkemisemme yleensä tarkoittaa ja mitä mattoihimme kätkeytyy. Ei sitä voi olla kertomatta.

Tämä kuva on yhdeltä toiselta lenkiltä:

Siinä se kakkakuono ahertaa

Tänään tokoilimme pitkästä aikaa. Otin narupallon mukaan kävelylle ja Lykky sai tokoilla pyörätiellä. Pidin sen hihnassa. Palkkasin oikeasta kädestäni selkäni takaa. Seuraaminen oli mainiota, tein sitä x 4 eri mittaisia pätkiä, pisin 15 metriä. Suoran lisäksi kävelin slalomia ja tiukempia käännöksiä. Unohtui  täyskäännökset taasen! Seuraamisesta maahanmeno tuli uutena, ihan pysähtymisistumisen kautta, mutta myös liikkeestä. Nopea oli liike. Leikki oli valtavan intensiivistä tauon jälkeen, hurtta on selvästi luotu taistelijaksi. Kiva oli sen kanssa touhuta!

Lysti sai tehdä kaukokäskyjä. Jätin samaisen narupallon takapalkaksi. Maista seisomaannousu oli unohduksissa, koira tarjosi monesti istumaannousua. Kyllä se sitten muisti mitä piti tehdä.

Selästäni: Töissä oli tänään alustavia neuvotteluja etätyön ja nykytekniikan mahdollisuuksista työnkuvani järkkäämisessä. Vihreää valoa näyttävät esimiehet ja asia menee eteenpäin. Hyvä niin, sillä selkä on kipeä, jalkoihin koskee ja lääkettä menee. Nimim. Pistemäiset mustuaiset 

Kaksi koiraa menee siinä missä yksikin

Ja lisäksi niistä on seuraa toisilleen:

Tuossa oli kaoottinen pätkä kennelyskästä toipuvien aivojumpasta. Lystin oli tarkoitus olla autohäkissä (se on jäänyt olohuoneeseen höyryhengityksen jäljiltä), mutta ei se siellä oikein viihtynyt. :D Itse tempun tarkoitus on opettaa Lykylle 2on2off. Lystihän sen jo taitaa.

Oma selkäni: Molempien kanssa olen käynyt tänään vain lyhyillä lenkillä, sillä alaraajaan säteilevän kivun takia  300 metrin kävely alkaa olla liikaa. (Sivuhuom. Icebugeilla on ihana kävellä ulkona lumen peittämällä jäätiköllä. Kuin olisi kestosepeliä kenkien pohjissa.) Kauppakeskuksessa teki tiukkaa kiivetä portaita yksi kerroksen väli, koska pakottaa kinttuihin. Ensi viikolla neuvottelen pomoni kanssa videoneuvottelun mahdollisuudesta. Jospa oikeasti voisin tehdä töitä olohuoneen matolla mahallani. Töitä en voi nykytyylillä jatkaa, selkä huononee ennätysvauhtia.

Piristysyrityksiä

Heräsin aamulla vuosilomapäivääni elämä on luopumista -mentaliteetilla, koska katastrofiajattelin selkäni ja oman tulevaisuuteni aika pitkälle. Sellainen korjaantuu yleensä metsälenkillä, joten lähdin Lystin ja kameran kanssa ulos. Lykky saa edelleen välttää rasituksia, jotta toipuu kunnolla yskästään. Vakioreitillämme on tällainen jokikohta:

Metsässä aurinko paistoi kauniisti puiden lomasta.

Lenkin aikana piti pysähtyä neljästi kuvaushetkien ja muiden pysähdysten (=juoksuinen narttu on kova merkkaamaan) lisäksi, koska jalkojani pakotti. Katkokävely on palannut, ei ole lainkaan hyvä juttu. 

Lykky sen sijaan unohti taannoisen mörköilyn kohteen ja jatkaa rohkeaa linjaansa. Olen huojentunut.

Illalla paistoin rasvaisia lihapaloja. Koirat saivat maata ja istua paikoillaan sekä temppuilla pesuvadin päällä niitä saadakseen. Vadin päälle piti istua tai saada sille etujalat tai takajalat. Lysti oli fiksu ja odotti olohuoneessa pesuvadin päällä istuen, kun kävin täydentämässä palkkausvarastoani. 

P.S. Ostin Icebugit, jotten kaatuilisi jäisillä teillä. Kommenttilootani on lompakolle vaarallista luettavaa. ;)

Jos en nouse?

Lystin viimeisimmästä yskäisystä on viikko. Sen kunniaksi uskalsin pidentää kävelylenkkiä. Suvun jatkamisen kannalta narttuni on varmaan otollisimmassa vaiheessaan, koska pissii etujaloillaan seisoen mahdollisimman ylös katujen reunushangille. Tuleepa 2on2off-treeniä ihan ilmaiseksi. ;)

Lykyn yskimisestä alkaa myös olla aikaa, mutta viikkoa ei ole vielä kulunut. Viime yö oli liskojen yö. Pentu oli illalla huoneessani, kun seinää vasten ollut silityslauta kaatui. Päivälläkin sama lauta kaatui, mutta iltainen rämähdys oli liikaa. Olen luullut, että pieni malinois kestää mitä vaan, mutta tämä ylitti sietorajan. Pentu nukkuu normaalisti polvitaipeessani, mutta säikähdyksen jälkeen se ei siihen asettunut. Keskellä yötä heräsin siihen, että se istui. Tuumin onko siihen iskenyt joku kennelyskän jälkitauti. Rauhoittelin ja se nukahti uudelleen. Töissä ajatukseni pyörivät siinä, kuinka olen onnistunut jollakin ihmeen tavalla pilaamaan Lykyn ja se ei toivu hyökkäävästä silityslaudasta ikinä. Töistä tultuani se tepsutti vastaan Lystin kanssa ja kulki makuuhuoneessani normaalisti. Minua väsytti edellisyön valvominen ja kävin päiväunille. Pentu hyppäsi polvitaipeeseeni nukkumaan levollisena. En tiedä mikä mörköreaktio yöllä oikein oli. Toivon ettei uusi.

Selkäni on kipeä edelleen. Olen varmaan jossakin jo kertonut, että se on myös jäykistynyt. Kenkiä en tahdo saada enää jalkaan, sukat ovat vielä vaikeammat. Lystin olen joskus saanut kiskomaan sukat pois, ehkä koirat saa opetettua myös laittamaan ne jalkaan? Äskeisellä Lysti-kävelyllä piti pysähtyä, koska en kerta kaikkiaan pystynyt liikkumaan takareiteen ja pohkeeseen säteilleen kivun takia. Lopulta pääsin kotiini superhissutahtia linkaten. Viikonlopun agi-kisoista ei olisi tullut mitään.

Otsikkoon palaan vielä. Alkuviikosta tiet olivat peilijäässä. Asumme pientaloalueella ja kadut ovat kapeita pihakatuja. Olin Lykyn kanssa pissalenkillä, kun yhtäkkiä makasin maassa selälläni. Lykky tuli luokseni liehittelemään. Siunailin mielessäni, että minulla oli selän tukivyö. Kokeilin heiluuko varpaat ja koskeeko minnekään. Ei koskenut ja aurinko paistoi. Oli aivan hiljaista. Pötkötin siinä jäällä ja tuumin, jos en nousekaan, jään makaamaan ikuisiksi ajoiksi. (Stellan Piste *klik*: "En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa.") Lopulta kellanruskeiden hankien sulamisvesien tuijottelu  herätti nousemishaluni. Kävelin kotiin ja tuumin tuurini kääntyneen: ei murtunut mikään osa.

Tätä ei ehkä kannata lukea

Kirjoitan nyt ihan kirjoittamisen ilosta. Lystin yskiminen loppui torstaina. Lykky sen sijaan innostuessaan yskii vieläkin, mutta pissalenkin pystyi kulkemaan normaalisti hengittäen ja yskimättä. Se saa yhä harvemmin komennon höyryhäkkiin. Tätä menoa Lystistä on ensi torstaina rasittavampaan liikuntaan,  Lykyn laskuri ei vielä ole lähtenyt käyntiin. Karanteeni jatkuu ainakin 2 viikkoa tästä eteenpäin. Kuinkahan moni oikeasti varoaikoja toteuttaa?

Mitään aivojumppaa en ole koirilla teettänyt. Ruokakuppinsa eteen saavat paikkaistua tai - maata. Siinä kaikki. 

Oma selkäni ei voi hyvin. Torstaina henki salpaantui kivusta enkä lopulta TNS-laitetta itseeni kytkenyt. Tyydyin napsimaan Ardinexeja 6 kpl. Perjantai-ilta oli parempi. 

Eilen vihloi vasemmalla pakarasta pohkeeseen aika kovaa ja kytkin itseni tns-laitteeseen. Yhden liimalätkän liimasin kankkuun ja toisen pohkeeseen, lätkissä olevat piuhat kytkin sähkömasiinaan ja volumesta väänsin virran hyvin miedolle. Jos milloin tuntuu sairaalta niin ainakin silloin, kun on sähköpiuhoitettu. Tns ei edes auttanut, koko alaraaja tuntui turralta ja kipu jatkui alemmasta lätkästä varpaisiin saakka. Luovutin ja otin lätkät pois. Allergisen reaktion olen saanut liima-aineista ennenkin eiväkä nämä elektrodiläpyskät tehneet poikkeusta, minua koristi kokeilun jälkeen punakukertavat pyöreät laikut. 

Tänään kävin koirien kanssa pienet pissalenkit. Kovaa en pysty kävelemään, koska polvitaipeesta kiristää  kuin olisi piikkilanka kudoksissa. Tuttavani erehtyi sanomaan, että hänelläkin on pikkukolotuksia. Jos katse voisi tappaa, hänen ruumiissaan olisi ollut oikeuslääkärillä selvittelemistä.

Alkukevään parhaat ilmat ja kotonani rötköttää koirat, joista ei ole lenkkikaveriksi ja omistaja, josta ei ole edes kävelijäksi. 

Köhi-köhi-kakostus-yöks

Olin töissä pitkästä aikaa. Viikkotyöaika tulee olemaan noin 21 tuntia. Seisoskelin, kävelin ja istuskelin työpöytäni ääressä. Hiljalleen terässukkahousut kiristyivät alaraajojeni ympärille ja lähdettyäni töistä 3½ tunnin kuluttua säteili kipu vasempaan akillekseen saakka. Olen nyt ottanut ylimääräisen Ardinexin ja seuraavaksi virittelen itseni sähköhoitolaitteeseen. Yritän kuitenkin töitä jatkaa ja sovin tapaamisia ensi viikollekin. Kivaa oli kyllä nähdä työkavereita ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Kotiin tultuani koirat tervehtivät iloisesti. Tämän liikuntapurskahduksen seurauksena Lykky sanoi köhiköhi ja huushollimme nykyrutiinin mukaisesti kumartui yrjölle. Kun katsoin pentua vakuutellen itselleni, että tämän täytyy olla vain korvieni välissä ja sillä vain meni sylkeä väärään henkeen, se kajautti kahta pontevammat köhinät ja kakoi vaahtoa lenkkarini viereen. 

Positiivinen ihminen minussa toteaa, että on hyvä että se sairastui nyt, jolloin selvitään samalla karanteenilla. Sisälläni vahvistuvan negatiivisen ihmisen kaikki ajatukset ovat painokelvottomia.