Oli niitä aamuja, jolloin mietin, että takana on tulevaisuus, missään ei ole enää mitään mieltä ja lopetan itseni tsemppaamisen. Sain lopulta nostettua itseni toivottomuuden suosta ja lähdin koirieni kanssa agilityhallille. Ilman niitä olisin kyllä liemessä mentaalisestikin.
Ensin oli Lystin vuoro, olimme ulkona, koska halli oli vielä varattu. Lysti sai seurata ja ottaa luoksetulon pysähdyksineen, hyvä oli. Kaukoissa jätin takapalkaksi narupallon ja välimatka oli noin 6 metriä. Yllättäen hurtta ei siirtymissä liikahtanutkaan eteenpäin. Hih!
Sisällä oli teemana kontaktit, pujottelu eri kulmista ja uutena etäagility, koska pitää varautua niihin aikoihin, jolloin liikkuminen ei oikein suju. Ensin menimme normaalisti, Lysti huolettomasti loikkasi alastulokontaktilta ilman lupaani ja sai torut, meni hämilleen. Talutin sen kaulapannastaan takaisin alastulokontaktille nököttämään. Tämä riitti ja kuulo palasi. Sitten olikin mainiot kontaktit puomilla. Keinun se sai kiivetä pitkästä aikaa ottaen aina vauhtia U-putkesta, sillä keinu oli kahden U-putken välissä. Se oikein vonkui ja meni harvinaisen reippaasti. Kepeillekin sai mennä samoista U-putkista ja varmasti haki ne, vaikka lähettelin itse eri puolilla ollen.
Ohjasin sitä lopulta jonkinlaista rinkulaa (puomi, kepit, pari putkea, pari hyppyä) varmaan 6 metrin päästä ja koira innoissaan laukkasi sinne minne osoitin, siinäkin näköjään pätee ennakkoon ohjaamisen laki. Hienoa oli! Niin, lopuksi testasin pari jaakotusta, oli Lystin muistissa miten ne tehdään. Hallista poistui iloinen koira ja tyytyväinen minä.
Sitten oli Lykyn vuoro. Seuruutin sitä useita metrejä narupallo kaulallani. Minusta se oli suora. Seisahtumiset sujuivat pienellä käsiavulla. Luoksetulossa se vääntyi taas vinoon, yritin siitä suoristaa. Jos on narupallo leuan alla, se tulee suoraan, mutta jää etäälle. N. 20 cm korkean tokohypyn hyppäytin kahdesti, en pysäyttänyt (enkä usko että Lykky olisi pysähtynytkään).
Agilityssa se sai juosta kombinaatiota U-putki, 2 hyppyä ilman rimoja, U-putki. Jätin narupallon maaliin palkaksi ja ohjasin etäämpää. Innokas oli koira, pallon ottaessaan niin vauhdikas, että liukui päin puomin kannakkeita. Ei sille siinä mitään käynyt. Alustalla se liukasteli ja auton luona näkyi hentoisia veritiploja. Tsekkasin tassut ja kynnet, en löytänyt vaurioita, mutta jossakin on jotakin. Plääh. Pelottaa jatkossa tuolla tokoillakaan, koska pentu niin rajusti menee pallon perään ja luistaa tassuillaan, on sillä joskus anturat punoittaneetkin liukastelun jäljiltä.
Hallilla näin sattumalta ystävättäreni, jonka kanssa pääsin keskustelemaan kivuista. Ah että teki terää vertaistuki! Kiitos!
***
No nyt löytyi vika. Lykyn oikean etusen "yläantura" on revennyt. No höh. Putsataan nyt aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti