Agilitya ja ravia

Eilen agilityn ryhmätreenit peruttiin, joten menin tänään Lystin kanssa kahdestaan hallille. Kerrankin luin ennakkoon blogimerkintöjäni ja päätin tehdä asioita, jotka on varustettu näitä jatkossa lisää -maininnoin.

• Keppikulma klo 7-8 ok vaikka sijoituin itse eri puolille.
• Putkesta kepeille tulossa harjoittelin pakkovalssia ja vekkasinkin, sillä vetäminen oikeaan väliin ei onnistunut.
• Pöytä aluksi lähempää, Lysti muisti tosi hyvin. Sama juttu lopulta kahden hypyn takaa, hienosti haki Lysti. Kerran tarjosi 2o2o:ta, mistä jouduin kieltämään. Muuten seisoi pöydällä nätisti. On sillä hyvä muisti!
• Kääntymistä hypyiltä oikealle ja vasemmalle, vähän venähti, näitä lisää.
• A:lle ja keinulle Lysti kiipesi omaan tahtiinsa, siitä innostuneena otin keinun uudelleen. Hyvässä vireesssä suoritti molemmat.

Lykyn liikkumista olen miettinyt. Hihnalenkeillä rakas pitkäsääreni liikkuu käynnissä tai peitsaten, koska en pysty kävelemään niin lujaa, jotta se pystyisi ravaamaan. Metsässä se loikkii ja laukkaa. Ravi jää välistä ja se olisi tuiki tärkeää. Hallilta tultuani lähdin Lykyn kanssa lenkille. Itse juosta hissuttelin huolellisesti askeliani vaimentaen selkäni takia. (Joskus juoksulenkit ovat vieneet varpaista tunnot.) Tavoitteena oli koiran rauhallinen ravi. Se vaati alamaailman kutsumista apuun runsasta toistoa kaihtamatta, sillä Lykky on omasta mielestään laukkaava veturi, jolla on vain yksi vaihde: nopeammin. Laskin sen välillä metsään hankeen laukkaamaan (mikä ei ehkä ollut järkevää, koska tavoite oli rentouttaa koiraa ravilla), jotta sain siltä energiaa vähiin. Jossakin vaiheessa yhteistyö syttyi ja sain Lykky-kiitokinkkuni ravaamaan rentona ja vetämättä. Sen selkälinja laski kauniisti. Minullakin säilyi tunto varpaissa, joten näitä jatketaan. Vähintään kaksi kertaa viikossa olisi varmaan hyvä. Jos potkuria ei lykittäisi etukenossa ja jos täällä ei olisi hiekkaa väylillä, se olisi oiva peli.