Tavoitteet vuodelle 2013

Kohta vuosi vaihtuu ja vietämme sen jälleen kesämökillä, koska Lysti ei raketteja kestä. On perinteisen yhteenvedon vuoro:

Mitä vuosi sitten tavoittelin ja miten kävi?

Lysti

Agilityssa tavoittelin nousua kolmosiin, mikä toteutui huhtikuussa. Nollaratoja tuli muutama. Meille ojennettiin yksi SERT-A, mikä oli iloinen yllätys. Minkäänlaista tulosvarmuutta ei löytynyt, hylättyjä ratoja kertyi tasaiseen tahtiin. Oma ohjaukseni oli jälkikäteen ajateltuna monesti erikoista, mutta niin oli ajoittain Lystin ohjautuminenkin. ;) Toisaalta moni hylkäys oli tosi pienestä kiinni. Katson taitojemme kohentuneen. 

Serti sykkyrällä kauluksen alla

Tokossa oli tarkoitus treenata satunnaisesti voittajaluokan liikkeitä, kokeisiin en lupautunut enkä niissä käynyt. Lajin harrastaminen hiipui.

Lystin sairastelu yllätti ikävästi. Alkuvuodesta se sairasti kennelyskän, jonka lasken vielä normaaliksi. Tassut oirehtivat pahasti huhti-elokuussa. Allergiatesteissä löytyi 28 positiivista löydöstä ja eliminaatiodieetti alkoi. Elokuussa koiraparkani sairastui suolistotulehdukseen vakavine imeytymishäiriöineen, myös haima-arvot nousivat ja paino laski 4 kg. Oli totiset paikat, kun syötäväksi ei tuntunut käyvän muu kuin riisi. Onneksi kypsät kananmunat ja seiti ovat sopineet. Tilanne on toistaiseksi rauhoittunut, paino on noussut. Joulukuun alussa Lysti leikattiin kohtutulehdus-/märkäkohtuepäilyn vuoksi ja steriloitiin samalla. Viaton kohtu jätettiin. Joulukuussa syötin antibioottikuurin virtsatieinfektioon. Vuoden aikana tehtiin varmaan kisoihin osallistumisten peruutusten Suomen ennätys. Pahiten kirpaisi agilityn SM-joukkuekilpailupaikan peruminen rikkonaisten ja aristavien tassujen vuoksi.

Kuva (c) Kepeätaival

Lykky

Tavoitteissa oli yleistapojen koulutus. Sitä voimme jatkaa. ;)

Toko- ja tottistaitoja kartutimme suunnitelmien mukaisesti tärkeimpänä painopisteenä sopivan korkea vire. Syksyllä harjoittelimme koekestävyyttä ja erityisesti paikkamakuuta erilaisissa häiriöissä. Koetavoitteita ei ollut enkä keskeneräisen tuntuisella koiralla kisannut.

Agilityssa sain Lykyn estevalmiiksi. Kisasimme kolmet kekkerit, saldona 4 x hyl, 2 x 10 vp ja 1 x 15 vp nopeilla ajoilla. Palasimme treenaamaan, koska rimoja tippui 1-2 per lähtö ja koira tuntui ohjauksellisesti keskeneräiseltä, vaikkakin paljon valmiimmalta kuin Lysti uransa alussa.

Viestitreenit vaihtuivat jälkeen, koska en enää saa poikaa motivoitua metsään. Muutama esineruutu tehtiin.

Syksyllä Lykky kävi puruissa kasvattajansa luona. Sillä olisi ominaisuuksia suojelukoiraksi. 

Terveys: Luuston kuvautin elokuussa, oli kyynärien, lonkkien ja selän osalta priimaa. Eläinfysioterapeutti totesi koiran hyväkroppaiseksi. Kennelyskä iski alkuvuodesta ja joulukuussa.

(c) EJP

Minä

Tavoitteenani oli välttää selkäleikkaus ja isommat haaverit, missä onnistuin. Selkä tosin huononi, kuten oli oletettavissa. Siirryin tekemään etätöitä, mikä helpotti selkääni välittömästi. 

Yhtenä tavoitteena oli kehittyä ohjaajana ja keskeyttää rata, jos Lysti loikkii kontaktit: Keskeytin 8 kisaa kontaktien takia. Kävin ulkopuolisilla kouluttajilla, vedin agilityn alkeiskurssin ja toimin koetoimitsijana.

Laura antoi minulle Luksin kisakaveriksi agilityyn, kun Lysti sairasti tassujaan ja Lykky oli vielä liian nuori kisaamaan. Kisasin kahdet kisat, niistä saimme 2 nollaa. Teki hyvää päästä kisaamaan - ja maaliin ilman virheitä. Oli kiva olla Töpsön pari. Syksyllä iski aikapula: Luksin kanssa olisi kuulunut harjoitella, Lykky tuli kisaikään ja Lystin kanssa pääsin taas radoille. Oli priorisoitava, joten keskityin omiin koiriini.

(c) Terhi Kahila

Tavoitteet vuodelle 2013

Toivon kaikille mahdollisimman paljon terveyttä.

Lysti

• Agilityssa 0-tuloksia, lähdöt ja kontaktit kuntoon. Jospa jonkinlaista tulosvarmuutta tai tasaisuutta ilmaantuisi. Jos saisimme kevätkaudella vielä pari nollaa agilityradoilta, olisi yksilö-SM-kisojen vaatimukset täytetty. Tätä en laita tavoitteeksi, jottei tule liikaa paineita.    
• Lysti pitää jäljestämisestä. Jos laji minuunkin oikein nappaa, voisin harkita erikoisjälkeä, missä ei ammuta.

Lykky

• Agilityn jatkaminen, rimaprojekti jatkukoot, nollia saisi tulla edes 1. luokasta
• Tokon alokasluokasta ykköstulos
• BH
• Jälkitreenien jatkaminen

Minä

• Selkäleikkauksen lykkäys 
• Kehittyminen ohjaajana harrastamissamme lajeissa ja yleensä koirien parissa. Hakeudun ulkopuolisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan. 

Paluu perusteisiin

Plus 1 näyttää mittari. Voi mikä nautinto!

Lystin jätin vielä kotiin. Lykyn kanssa palasimme agilityn alkeisiin: tavallisia käännöksiä, valsseja ja takana leikkaamisia. Pujottelua ja kontakteja treenasimme myös. 

Tuli yksi ahaa-elämys. Perusohjehan on, että koira tarvitsee infon jatkosta askel ennen ponnistusta. Koirissa on kuitenkin eroja. Lykky näyttää tarvitsevan infon seuraavan esteen jälkeisestä esteestä etutassujen laskeutuessa maahan sillä ensimmäisellä esteellä. Silloin meno on hallittua, harmonista eikä rimat lentele. Ohjaaminen tuntuu tällöin ilmavalta, kun etäisyyttä koiraan kertyy metritolkulla. Vaati minulta ajatus- ja jalkatyötä plus erityisesti luottoa koiraan uskoa, että kyllä se perässäni käy suorittamassa esteet järjestyksessä. Niin se hämmästyksekseni tekikin. :)

Kotona vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa pitkällä ulkoilulenkillä. Lysti oli ihanan hilpeä. Ei ollut liukasta eikä liian lumista. Oikein kivaa oli.

Siellä missä kartalla on sinisin laikku

Olen tuijottanut herkeämättä Ilmatieteenlaitoksen sääkarttaa. Valitettavasti muuta ympäristöä sinisempi eli kylmempi laikku pysyy kohdallamme ja lauhtumisen ajankohta siirtyy toistuvasti. Aatonaattona pakkanen pysyi 25-29 asteessa, aattona ja joulupäivänä oli vain 15 pakkasta, nyt taas 19  22 (ehti kylmentyä kirjoittamisen aikana). Kehveli sentään! Onneksi 15 tuntuu jo lämpimältä omaan nahkaan, mutta valitettavasti ei ihan koirien tassuihin. Fleecetossuja ei ole, muutama vuosi sitten hukkuivat aina, ja kesälenkkarit ovat liukkaat. Talvikengät ovat juuttuneet postiin.

Lykyn viikon vanha istu-seiso-treeni:

Sisäjumppa on jatkunut ja tuossa jalkakäytävällä olen vähän tottistellut. Tässä on todiste eiliseltä:

Lystin antibioottikuuri loppui. Viikon päästä kontrolloidaan, tepsikö. Koira on onneksi oireeton.

Aika viileää

-27.8 tarkoittaa sitä, että ulkona vain piipahdetaan ja tyyli noudattaa, tuotatuota... :) (Lisäys klo 12.14: "Mauton, mut sopii sun tyyliin.")

Eilen oli 10 astetta lämpimämpää, joten tottistelin Lykyn kanssa kävelytiellä. Häiriönä oli mm. polkupyörää taluttava mies. Seuruutin 50 askeleen suoran ja käännöksen BH:ta ajatellen, ei yhtään tipahtanut Lykyn kontakti. Oli upeaa kulkea sen rinnalla! Sen jälkeen kuljin serpentiiniä, 90 asteen kulmia, juosten, pysähtyen ja hitaasti kävellen eri mittaisia pätkiä leikillä palkaten. Seisahtuminen oli tosi napakka ja jännite säilyi. Niitä teetin kaksi, koska luulin ensimmäisen olleen vahinko. Istumiselta ja maahanmenolta säästin koiran.

Seuraavaksi seuruutin Lystiä, hyvin silläkin on muistissa kuviot.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Pakkashangessa

Ilmojen haltija on tänään armahtanut lämpimällä ilmalla eli mittari näyttää vain -12. Ei tuulekaan, mikä tekee olosuhteista trooppiset. Pakkanen on kiristymässä uudelleen, joten otin muodikkaasti hetkestä ilon irti. Feng Shui ja silleen.

Lysti juoksenteli polven alle ulottuvassa kevyessä pakkashangessa. Molempia en uskaltanut laskea yhtä aikaa revittelemään, koska siitä varoitettiin toipumisohjeissa erikseen. Hyvin juoksutuokio tuntui maistuvan. Pitkään ei oltu, koska on pakkasta kuitenkin tuon verran ja kuuri vielä kesken. 

Seuraavaksi vein Lykyn samaan puuteriin. Se jumppasi - hidas kulku tuollaisessa hangessa vastaa fysioterapeutin suosittelemaa ryteikössä kulkemista. Tottistelimme pitkästä aikaa. Hyvin oli muistissa seuraaminen, jäävät ja luoksetulo. Hanki ei haitannut yhtään. Kadulla sählyä pelaavien poikien ohi se kulki narupallo suussa, sen verran kiinnosti heidän pelivälineensä. Kehut sai, kun keskittyi leikkimään kanssani ohituksen ajan. Pojat katsoivat hymyillen: "Tuossa se pallokoira taas menee."

Hään oon nahkamahainen tyttö

Kyllä nyt käy kateeksi ihmiset, joilla on lämmin treenihalli tai jotka asuvat tarpeeksi etelässä, esimerkiksi Australiassa. Tarkemmin ajateltuna käy kateeksi hekin, joilla on treenihalli, jonka alustalla koirat pysyvät pystyssä. :/ Ei sillä, että meillä olisi vielä lupa halleihin mennä, mutta oikeus kadehtia säilyy. :D Pakkasta on täällä nyt virallisesti 18.4 astetta ja ennuste lupaa kylmempää. Molemmat koirat nostelevat tassujaan jo lyhyellä lenkillä, joten ei ole paineita ulkoilla pidemmästi, onneksi, koska palelen itsekin. En tiedä auttaisivatko kengät tarpeeksi (koiria). Tuskin, koska molemmilla (kaikilla) on nahkamahat eikä meillä ole tarpeeksi pitkähelmaisia talvimantteleita (kellekään).

Jumpattu on ulkoilupiipahdusten lisäksi. Tässä on eilisen ja tämän päivän tunnelmia:

Lystin haava eilen

Iltarutiini: "on se kova leipomaan", katsoo kunnioittavasti kaupan täti edelleen.

Pohjavillansa karistanut Lysti

Lykky palelee, istui sekunnin, huom. maha

Lykyn niskaa

Videoin pikkuisen. Meillä ei oikeasti ole noin tehokas himatuikku*. Säädin vähän videon valaistusasetuksia, koska koirat näkyivät niin tummina. :P

*Ala-asteella opettaja kertoi vanhemmista, jotka eivät halunneet antaa lapselleen sellaista nimeä, josta väännetään heti joku kutsumanimi, kuten Markusta Make ja Pertistä Pera. He antoivat lapselleen nimen Kotivalo. Pojasta tuli Himatuikku. [hillitöntä naurua]

Jumppaa, temppuja ja vähän enemmän ulkoilua

Lystillä on tänään 12. päivä leikkauksesta. Lenkkejä olen pidentänyt ja koira kiittää. Antibioottikuuri vti:oon kestää 14 vrk, joten sitä riittää vielä. Kertaakaan koira ei ole lirauttanut sitten viime viikonlopun. :) Onkin ihan eri fiilikset. 

Lysti kestää läheisyyttäni nukkuessaan paremmin kuin ennen. Ennen se saattoi nukahtaa lähelleni, mutta pienestäkin kosketuksestani murahti ja närkästyneenä siirtyi kauemmas. Nyt se nukahtaa ihan kiinni eikä häiriinny vaikka liikun. En tiedä selittääkö muutoksen leikkaus vai leikkauksen jälkeiset yöt, jolloin se könysi ja nukahteli sekavana ja kipeänä päälläni. Ehkä tällöin ymmärsi minun olevan vaaraton. 

Eilisiltana täällä oli yllättäen ilotulitus. Lysti meni aivan vauhkoksi. Se ravasi ympäri huushollia, yritti hakea turvaa erikoisista paikoista, välillä ryntäsi luo, sitten sinkosi eteiseen. Olin aiemmin ajatellut, etten tänä vuonna matkustaisi vuodenvaihteeksi evakkoon ystävättäreni mökille. Kun Lysti vapisi kauttaaltaan ja läähätti, muutin mieleni. Lähetin tekstarin ystävättärelleni, joka ystävällisesti lupasi taas mökkinsä käyttöömme.

Lykkyäkin olen jo käyttänyt pidemmillä kävelylenkeillä. Maanantaina sen riehumiskielto tulee täyteen. 

Rauhallisesti mötkylät ovat pötkötelleet, mutta hyvin on energiaa erilaisille jutuille: 

Sisällä molemmat ovat jumpanneet fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti: laatikon yli kiipeilyä hitaasti, jalkojen nostelua seisoessa ja etujalat korokkeella. Omina ekstrajuttuina on treenitty peruutusta, maa-seiso-maata, istu-seisoa ja tasapainolautaa. Lystin bravuuri on kivuta istumaan liian pienelle tasolle. Lykyn kanssa tuli ilmi Jänesniemen koulutuksessa, että se ei reagoi "vapaa"-käskyyn. Se pitää paikkansa myös kotitreeneissä. Aika yllättävä juttu! Jatkamme vapautuksen harjoittelua. Suuntakäskyt Lysti jo jollakin tasolla osaa, mutta Lykylle opetan niitä myös. Vasemmalle kääntyminen on molemmille heikompaa - tokoilu/tottistelu on toispuolista. 

Viime talvena jäi lumikengät ostamatta, mutta nyt himoitsen niitä kovasti. Olisi koirille ja minulle oivaa liikuntaa, kunhan näistä pakkolomista selvitään.

Selkäni on ollut tosi viheliäinen. Ehkä liikunnan vähyys näkyy kivun lisääntymisenä, kun lihaspumput eivät kuljeta tarpeeksi verta (happea) hermoparoille. Olen yöt nukkunut pienissä pätkissä ja jostakin syystä kipulääke, mikä yhtenä tablettina väsyttää, valvottaa isommilla annoksilla. Eilen olin jo valmis raahustamaan kirran polille, että tehkää ihmeessä jotakin. Tulen niin kiukkuiseksi, kun en saa nukuttua, ja koko ajan pakottaa ja polttaa. 

Kuvia

Tässä on Lystin noin 5-6 cm arpi eilen kuvattuna. Liima on päältä jo irronnut ja haava on arpeutunut joistakin kohtaa näkymättömäksi. 

Tässä mössykkä reilu viikko sitten ennen h-hetkeä.

"Tesbah ala kheer" (*)

Lykyn julistin toissapäivänä parantuneeksi kennelyskästään. Viikko ollaan vielä hissuliikunnalla ja sitten päästään normaalitahtiin. Parin viikon päästä ollaan toivottavasti jatkamassa treenejä. Lysti on toistaiseksi säästynyt taudilta. Ilmeisesti nenäsumute on niin paljon tehokkaampi tautia vastaan?

Lystin kanssa säikähdin taas ja olin hukuttautua Niiliin. (Siskoni oli nähnyt todentuntuista unta, että hukuttauduin Niiliin ja soitti olenko elossa. Aika hyvä telepatia meillä: Uudella tietokoneella ei nimittäin synkannut vanhan modeemin kanssa, joten kaikki meni elämässäni pieleen joka tapauksessa. Vähemmästäkin krokotiili- ja bilhartsiajoki houkuttelee.)

Mutta pääsyy Niilin risteilylle olisi ollut se, että Lysti lirautti torstain ja perjantain välisenä yönä reilut pissat patjalle. Heräsin sen uutteraan siivousnuolemiseen. Eipä paljon nukuttanut sen jälkeen. Siinä sitä oltiin ku*essa kirjaimellisesti. Sama toistui perjantaina päiväunilla, tosin nyt ei voinut enää puhua lätäköstä vaan lirahduksesta, minkä paljasti kostea pieni laikku Lystin haavabodyssa. Sama pe-la välisenä yönä, pieni lirahdus taas. No tällainen hysteriaan taipuvainen ehti jo haudata koiran. Ajatuksenkulku meni jotenkin näin: sterilisaatiosta virtsankarkailu, mihin ei tepsi mikään, johtaa siihen että pissaa valuu jatkuvasti, mikä pilaa matot, parketit, sohvat ja auton, jonka vuoksi koiralle pitää ostaa Pampers-vaippahousut, jotka olisivat ennen pitkää huono vaihtoehto, koiran iho hautuisi rikki, sillä olisi kroonistunut vti, toistuvat antibioottikuurit, mitkä johtaisivat herkkämahaisen koiran lopettamiseen. 

Soimasin itseäni ja säälin koiraa, joka oli leikattu turhaan. Kun ei sillä sitä kohtutulehdustakaan ollut. Koira, joka ennen pidätti pissiään tarvittaessa toista vuorokautta (ukkosta pelätessään), oli nyt mennyttä. Pitihän arvata, että 20 % riski toteutuu juuri meidän kohdallamme, ei onnetar meillä ennenkään ole viihtynyt. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin - en mitään. Koira oli leikattava tulehdusepäilynä, sillä ei ollut juoksut tai valeraskaus menossa, valitsin agilityväen suositteleman asiaan vihkiytyneen eläinlääkärin, koira oli hoikka ja hyvässä lihaskunnossa (sillä on merkitystä virtsankarkailun ilmenemisessä) ja sille tehtiin säästävä leikkaus eli kohtu jäi. 

Luin internetistä useita kertomuksia, kuinka joillekin nartuille on tullut virtsankarkailua heti leikkauksen jälkeen ja toisille pidemmäna ajan kuluttua. Plarasin hoitokeinot: lääkitys, akupunktio ja fysioterapia. Tiedän tapauksia, joihin ei ole auttanut mikään. Englanniksi löysin aineistoja, joissa todettiin steriloitujen narttujen yleisimmän karkailutyypin olevan sellainen, että koira hereillä pidättää ja pissii normaalisti, mutta syvässä unessa kastelee. Bingo! :( Ja vaikka kyseessä on "vain" virtsankarkailu, vuosia jatkuessaan ison koiran kanssa hyytyy siivoojan ja pyykkääjän hymy. 

Soitin leikanneelle asemalle ja kerroin, että nyt se koira pissii alleen. Siellä oltiin sitä mieltä, että ei karkailu yleensä tuolla tavalla ala. Lystihän oli pidättänyt pissaa muuten hyvin leikkauksesta alkaen eli hermot eivät voineet olla katki, ei falskannut ponnistaessaan  tai kevyemmässä unessa, mutta nyt oli sattunut nämä vahingot. Hormonivaikutuksen ei pitänyt vielä alkaa. Kehotettiin ensin tarkistamaan virtsanäyte, mitä pidin aivan turhana toimituksena. Falskaa niin falskaa. Muilla netistä bongaamillani ongelmakoirillakin oli karkailu alkanut heti leikkuun jälkeen.

Sunnuntaina alkoi ahdistus helpottaa, koska koira pysyi kuivana edellisen yön eikä sittemmin ole uusinut lirautteluaan tähän päivään mennessä. Nukkuiko se pe-la poikkeuksellisen syvästi ensimmäisiä leikkauksen jälkeisiä kivuttomia öitään?

Maanantaina sain Lystin pissat minigrip-pussiin, mikä oli aika taiteilua lumihangen keskellä. Eläinlääkäriasemalla todettiin heti, että kasvua löytyy. Pessimisti päässäni pelkäsi, että kyseessä on joku leikkauksessa saatu moniresistentti bakteeri. Tänään sain bakteeri- ja herkkyysmääritysten tulokset: tavallinen E.colihan se siellä ja kaikille tavallisille antibiooteille herkkä. :) Lysti sai kuurin, kontrolli on tablettien loppumisen jälkeen.

Minua on vaivannut, mikä Lystillä lopulta oli, kun se reilu viikko sitten vuoti. Syyksi tarjottiin emätintulehdusta tai kohtuun jääneitä edellisen vuodon rippeitä. Nyt hommaan alkaa tulla järkeä. Emätintulehdus voi tulla virtsatieinfektiosta. Lysti on syksyllä merkkaillut lenkeillä aika tiuhaan ja kun normaalisti sen toimituksia on saanut ulkona odotella pitkään, se on viime viikkoina ollut poikkeuksellisen ripeä. Ties kuinka pitkään raasu on sairastanut! Nyt tietysti toivon, että tauti hoituu kuurilla kerrasta -  ja että lirahdukset ovat historiaa.

(*) Lause on egyptiä, suomennettuna tarkoittaa herää terveenä eli hyvää yötä.

Toipilaiden kuulumiset

Päivitetään nyt tällaista, kun ei muitakaan uutisia ole. Aikataulu jouluunkin muuttui erilaiseksi, kun elämää rytmittää leikkauksesta ja kennelyskästä toipumisten suositusaikataulut. 

Parhaillaan päivitän vanhoja tiedostoja uudelle tietokoneelle, missä on oma hommansa. Eniten harmittaa Sonyn valokuvaohjelman menetys. Pidin siitä. Kameran myydessäni annoin asennus-cd:t mukaan, joten se siitä sitten. 

Lysti voi hyvin. Se leikkisi lenkeillä, mutta yritän pitää sen rauhallisena.

Lykyn tauti on lievittymässä. Enää innostuminen ei saa aikaiseksi yskänpuuskia kakomisineen, vaan koira tyytyy korkeintaan köhäisemään. Ulkona hinkuu vielä. Sisäjumppa on in, mutta sekin varsin maltillista. Mitä sitä kipeänä rehkimään. 

4. leikkauksen jälkeinen päivä ja 4. kennelyskäpäivä

Lysti on yhä pirteämpi leikkauksen jäljiltä. Haistelee ja ravaa ulkona, pelkkä pissalenkki alkaa tuntua liian lyhyeltä. Sisällä se seuraa hereillä elämää eikä vain nuku. Yskäkin puuttuu.

Lykky voi vähän huonommin kuin eilen. Se yskii yhtään liikuttuaan. Välillä se kesken makaamisen alkaa kurnuttaa ja kakoa limaa, joka näyttää viililtä, jonka kyytipoikana on vähän vihertävää sosetta. Kuumetta ei ole, hengitystiheys on normaali. Se nukkuu paljon, mutta hereillä ollessaan on pirteä. Kun nyt taudinkuva kääntyisi miedommaksi.

Vertailua

Koirillani on hyvin erilainen tyyli syödä keitetty kananmuna. Katsokaa vaikka:

Sitten siirryn katsomaan vanhempaa Tuntematonta sotilasta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lystin asu

Lysti petraa. Se venyttelee (kauhua), hyppäsi minua vasten (hirvitystä) ja ravaisi hangessa (ei voi olla totta). Annoin aamulla kipu- ja mahalääkkeen. Ensi yönä taidan nukkua omassa sängyssäni. En ole ehkä muistanut sanoa, että haavan pintakerros on liimattu eikä siinä ole mitään lappua. Pinnan alta löytyy tikkejä kolmessa kerroksessa. 

Olen etsinyt joka paikasta hyppytekniikkaihmisten suosituksia agilityn aloittamisesta, en ole löytänyt. Eläinlääkäriaseman mukaan agilitya voi 1 kk kuluttua jo harrastaa, mutta muistelen hyppytekniikkaihmisten suosittelevan pidempää taukoa. Onko kellään faktaa tallessa?

Lykyn tauti edistyy väärään suuntaan, sillä se yskii ja kakoo myös ilman rasitusta ja söi pitkään normaaliannostaan. Muuten on pirteähkö, jos ei nuku. :/

Koska treenikuulumiset ovat vähissä, hairahdun muotibloggaamaan. Itsenäisyyspäivänä pukeutuminen on koko kansan puheenaihe, ei vähiten Linnan juhlien* vuoksi. Lystillä on yllään mekko (H&M), tuunatut eli häntäreiällä varustetut vaaleanpunaiset alushousut (Sokos) ja camouflage-kuosinen itseensä tarttuva side vyötäröllä (apteekki). Poika totesi, että olen tainnut aina haaveilla koiran pukemisesta ja pääsen nyt toteuttamaan itseäni. ;)

Katse kiinnittyy takaosan pikantteihin yksityiskohtiin:

* Oudolta maistuva kirjoitusasu on tarkistettu Kotuksen sivuilta.

Köhköh

Lykky yskii. Eilen yritin pitää oireilua vielä sattumana. Voihan koirakin vetää vaikka sylkeä henkeen. Tänään pari innostumisen jälkeistä yskänpuuskaa päätyi liman kakomiseen. Äsken kotiutuneen pojan tervehtimisen kruunasi yskänkohtaus. Mitäs muutakaan se olisi kuin kennelyskää. Kun ei nyt Lystiin tarttuisi. :( Lystillä on kennelyskärokote sekä nenäsumutteena että piikkinä, Lykyllä vain piikkinä. Toivottavasti siinä on tarvittava ero, oiva kliininen koe samalla rokotteiden tehoeroista. 

Minua jotenkin vain hymyilyttää. Loistoajoitus Lykyllä. Saisiko Lykyn juoksut ja tulipalopakkaset vielä samaan talviseen treenitaukoon? 

Leikkauksen jälkeinen päivä nro 2

Viime yö meni taas paremmin. Raahasin illalla suosiolla petarin olkkarin matolle ja ujutin Lystille sangon päähän. Alkoi taas hirveä läähätys. Lysti ei voinut se päässä liikahtaa. Puoliväkisin sain koirani kyljelleen ja hetkeksi rauhoittumaan, kunnes se ponkaisi pystyyn. Tötterö päässä sillä vaan happi loppuu ja hirvittää. Otin tötsän pois, koira kiitti ja rojahti makuulle tyytyväisenä urahtaen. Käärin itseensä liimautuvaa sidettä paidan päälle alamahan ja takajalkojen ympäri, jotta ei yön aikana raplaisi haavaansa. Aamulla herättyäni koira oli ihan samassa asennossa kiinni minussa kuin nukahtaessani. Toivon edellisen yön läähätyksen johtuneen myös tötteröstä eikä kivusta.

Luin netistä vaihtoehtoisista haavasuojista. Uimarengas kaulassa näytti liian kapealta Lystille, kuono yltää sen yli. Näppärimmältä kuulostaa uimapuku - valjaat -yhdistelmä. Käyn tänään ostamassa  lahkeelliset alushousut tms.  ja näprään ne valjaisiin kiinni. Ellen saa parempaa ideaa.

Kipulääkkeistä vielä. Operaatioiltana en saanut antaa mitään, koska koira oli niin topakasti lääkitty. Lupa oli vasta eilisiltapäiväksi. Suositus on antaa 2-3 päivänä joka tapauksessa. Sama lääke vähentää haavan turvotusta, joten nopeuttaa paranemista. Olen antanut Lystille myös omepratsolia (mahahaavalääke), jottei saa stressistä herkkämahaisena mahahaavaa. 

Kovat pakkaset ovat vähentäneet huonoa omatuntoa Lykyn liikuttamisen vähyydestä. Sisäjumpista on sentään pidetty kiinni.

Toipilaan kuulumisia

Viime yö lähentelee kaameudellaan elämäni huonoimpien öiden Top20-listaa. Iltamyöhään hiippailin kohti omaa sänkyäni ja toivoin Lystin nukkuvan sänkyni vieressä kuten yleensä. Ei mitään puhetta sellaisesta, Lysti halusi sänkyyn. En voinut antaa sen tulla, koska ei sellainen jumppa sopinut ja pelkäsin, että tokkurassa hyppää lattialle ja sitten on haava auki. Kannoin petarin olohuoneen matolle ja kävin siihen pitkäkseni. Lysti, joka ei normaalisti halua nukkuessaan kosketusta mihinkään elolliseen, halusi nukkua vähän päälläni. Edelleen se vonkui, älisi, läähätti ja oli levoton. 

Tämä kuvio toistui miljoona kertaa: koira könyää puoliksi päälleni, rapsutan sitä, läähätys rauhoittuu, koira torkahtaa, potkaisee toisen takajalkansa suoraksi (oli varmaan lääkesivuvaikutus tai tikkiärsytys, ei auttanut vaikka pidin tassusta kiinni), syöksähtää seisomaan ja samalla tönäisee minua pääsankolla, silmät avatessani tuijotan huojuvan koiran mahaan, kehotan maihin, jolloin koira taas kipuaa päälleni hakien sopivaa nukkuma-asentoa jne.

Aamulla Lysti kävi ulkona, söi ruuan ja kipulääkkeen, rauhoittui. Tuossa se on sittemmin vieressä pötköttänyt, ihan hiljaa. Eilen poika lohkaisi sitä kuunnellessaan: "No eipä tartte laittaa radiota päälle." Tänään on voinut. ;)

Tötterön kanssa Lysti on onneton. Se ei hahmota sen rajoja, säikähtää, kun osuu johonkin ja jähmettyy paikoilleen. Pennumpana sillä oli tötterö leukahaavan takia, silloin hökötys vaihdettiin isoon ja väljään verkkomaiseen kuonokoppaan. Kuonokoppa on nyt siitä huono, että sillä saa haavaa rapsutettua. Ostamani leikkuupaita on liian pieni, joten sen häntä- ja kaula-aukkoa piti vähän laajentaa. 

Keskustelin vielä leikanneen lääkärin kanssa puhelimessa, koska ihmettelin mikä siellä vuoti ja miksi kohtua ei viety. Kohtu oli kuulemma pieni, sileä, siinä ei ollut nestekertymää eikä paksuuntumia, joten ei ollut mitään syytä sitä poistaa. Joko Lystillä oli emätintulehdus tai kohdun poimuihin oli jäänyt edellisestä juoksusta verta, joka nyt valui pois.

Lykky käyttäytyy mallikelpoisesti. Haistelee välillä Lystiä varovaisesti ja kunnioittavasti, muuten antaa toipilaan olla.

Kammotuksen vuorokausi

Perjantai-iltana aloin googlata aiheesta märkäkohtu. Syynä oli se, että Lysti tuntui ajoittain juoksua tekevältä, vaikkei allakan mukaan ollut aika. En ollut tiennyt, että koira ei tyhjennä kohtuaan juoksuissaan kuten ihmiset, vaan kohdun seinämä paksuuntuu vuosien mittaan. Tämä altistaa märkäkohdulle, joka on salakavala ja leikkaamatta tappava tauti. Millään lailla Lysti ei ollut kipeä eikä oireetkaan sopineet, paitsi että koira haiskahti välillä sillille, mutta tekstejä luettuani aloin epäillä, että ennen pitkää se kehittää märkäkohdun. No, täällä eläinlääkäreitä ei kasva joka puussa ja päivystysaikaan poikiva lehmä voittaa koiran. Ei ilahduttanut ajatus setviä menehtymäisillään olevan koirani märkäkohtua eläinlääkärin avustajana jonakin yönä. 

Lystiä en ole leikkuuttanut virtsankarkailun pelossa. Toisaalta allergisen reaktion voimistuminen juoksujen aikaan ja uutena valistuminen märkäkohdun mahdollisuudesta sai minut harkitsemaan asiaa toisin. Lauantaina soitin lisääntymisen erikoisklinikalle ja sain ajan maanantaille eli täksi päiväksi Lystille. Sovittiin, että koira tsekataan.

Sunnuntaina startattiin Lystin kanssa Kotkassa. Radalta tuli hylkäys. A:lta Lysti kurvasi ilman vihjeitäni sivulla olleeseen putkeen ja se oli hylkäys saman tien.

Tämän jälkeen pakkasessa käyskennellessämme huomasin Lystin vuotavan suklaan väristä limaa. Just märkäkohdun oire! Soitin Viikkiin (Kiitos Sarianne numerosta ja avusta!) ja kysyin mitä tehdä. Siellä kysyttiin näyttääkö koira sokkiselta, onko limakalvot normaalin väriset. Oli normaalit. Nyt aloin tajuta tilanteen vakavuuden.
- "Onko kuumetta?"
- "No me ollaan just täällä agilitykisojen parkkipaikalla, ei mulla ole mittaria."
- "Onko koira sairaan oloinen?"
- "Ei ole, kun just juoksi radan ja söi ja joi aamulla normaalisti."
- "Märkäkohtu on salakavala tauti ja koiran vointi voi romahtaa nopeasti."
- "No niin minä just olen lukenut. Voinko odottaa huomiseen, kun siksi on varattu aika? Auttaako antibiootti? Mitä tässä olisi järkevintä?"
- "No jos se koira on ok, syö ja juo eikä ole kuumetta eikä vuoda hirveästi, niin voit sitä seurata. Mutta jos tulee mitään tuollaista, heti leikkaukseen. Antibiootti ei auta, koska hoito on leikkaus. Ilmoita huomiselle lääkärille, että tilanne on muuttunut."
- "Selevä."

Kisojen keskeytys, kilpailukirjan haku kansliasta ja pari tuntia kestävälle kotimatkalle mahdollisesti romahtamaisillaan olevan koiran kanssa. Yritin soittaa matkan varrella olevan kaupungin eläinklinikalle, mutta sekin aukeaisi vasta maanantaina. Pysäytin auton kolmesti, jotta näin koiran olevan hengissä ja katsoin sen limakalvot. Lysti kun ei matkustaessaan pidä meteliä ja on niin matalana, ettei korvia näy. Joka kerta takaluukun avatessani pelkäsin, että siellä retkottaa koiravainaa, mitä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi.

Kotona mittasin kuumeen, 37.8, helpotus. Lysti makoili, kuten aina kisapäivän jälkeen ja muutenkin, kun kotona ei mitään tapahdu. Innostui normaalisti ulos lähdettäessä ja ulkona. Mitään isompaa lenkkiä en tarjonnut kuolemansairaalle. Kuume ei noussut, ruoka ja vesi maistui, se ei vuotanut solkenaan. Vähän vaisulta tuntui. Koko päivän mietin teenkö väärin, kun noudatan Viikin ohjeita. Tyrkytinkö puhelussa liikaa maanantain aikaa, olisiko se muuten käsketty päivystykseen? Jos sen kohtu räjähtäisi, saisin syyttää vain itseäni. Kuuluisiko minun kuitenkin viedä koira päivystävälle arvioon? Soittaa edes, että täällä tällainen pommi odottaa yötä vasten, että jos päivystäjä ystävällisesti varautuisi leikkaukseen? Nyt sitä oltiin just siinä tilanteessa, mitä olin yrittänyt ehkäistä. Laskin tunteja hetkeen, jolloin saan luovuttaa koiran leikkaukseen.

Nukahdin huolissani. Aamulla heräsin ja helpotukseni oli suuri, kun Lysti tepsutti sänkyni viereen. Soitin klo 8 eläinlääkärille, että voitaisiin tulla jo, koira vuotaa. Aika pysyi ennallaan. Pyysin kertomaan lekurille, että tilanne on muuttunut. Poika lähti kaveriksi.

Eläinlääkärissä todettiin pientä vuotoa, mutta koira oli muuten ok. Lääkärin mukaan koira oli leikattava. Jätin Lystin sinne. Odotusaika meni "lupsakasti" Subwayssa ja kaupoissa kännykkää tiiraten, joko soittavat "kaikkemme tehtiin, mutta mikään ei auttanut". Eläinlääkärille palatessani takahuoneessa vonkui tuttu ääni. 

Lystin kohtu oli normaali kuitenkin ja jätettiin. (!) Ilmeisesti tulehdusta oli vain alempana. Munasarjat lähti. Jatkossa kohtu tulee surkastumaan eikä kohtutulehduksen riskiä pitäisi olla.

Paluumatka oli hirveä. Koira vänisi, visersi ja vonkui. Se mylläsi peitoilla ja vilteillä vuoratussa häkissään, päässä oleva lampetti kolisi autohäkin seiniä vasten. Kotona se on jatkanut samalla ääniarsenaalilla. Välillä nousee horjumaan muka jonnekin lähteäkseen, laskeutuu alas, kun pyydän. Just nyt on hiljaa. Ensi yöstä(kin) tulee tätä menoa tosi kiva. Ulkona se kävi ripeästi asioillaan.

Ohjelmassa on 10-12 päivää hiljaiseloa, sitten liikuntaa saa lisätä. Kuukauden päästä voi agiliitää. Ajattelin antaa enemmän palautumisaikaa, minusta fysioterapeutit ja hyppytekniikkaihmiset sellaista suosittelevat. Toivottavasti nyt toivutaan suht normaalisti. 

0 & hyl

Lystikin kanssa kisasin.

1. rata oli agirata. Viime kisoista jäi harmittamaan huonosti vedetyt kontaktit, joten tällä kertaa tavoite oli suorittaa ne kunnollisesti. Treeneissä Lysti tekee itsenäiset kontaktit puomilla ja A:lla vaikka juoksisin toisen esteen takana vaikka missä. Nyt varmistin kontaktit hidastamalla itse Lystin vierellä ja hyvin ne menivät. Keinu meillä on ollut epävarma aina ja siltä Lysti ponkaisee viimeistään samalla hetkellä, kun kolahdus kuuluu. Niin kävi nytkin. Kontaktien varmistelujen vuoksi rata ei ollut kovinkaan jouheva, koska en ennättänyt ohjaamaan mutkapaikkoja. Siinä kontakteihin keskittyessä ja nollan havittelun jäädessä sivuosaan tuli kuitenkin 0, aika noin -3.97 (voittaneella bortsulla noin -12 sek.) ja sijoitus 9. Maistuihan se makealta. :)

Hyppäri oli aivan hurlumhei-meininkiä. Kovistelin lähdössä ja koira jotenkin kuunteli, mutta jo kolmas este oli väärä putki ja uudella kiekalla samassa kohtaa taas väärä putki. Vauhtia ja intoa piisasi. Kepeiltä lähtien loppurata mentiin kuten tuomari oli suunnitellut ja ihan kiva fiilis jäi. Kylmyys jäi mieleen ja huurtuneiden rillien läpi maailmaa katsoessani toivoin kovasti kesää.

Lystin agi ja Lykyn jumppa

Eilen Kataisen Harri valmensi. Olin Lystillä. Just kun olen manipuloinut itseni vedättämään koiraa pelkästään edeltä, ratapohjalla treenasimme takaa ohjaamista. Sopi mainiosti. Rimatkin pidettiin matalalla, jotta koirat saavat rentoa menoa. Olisi ollut niin Lykyllekin sopiva treeni! 

Kokeilin tänään Lykylle tasapainoalustaa vakaan alustan sijaan. Hyvin sujui. Yleensä Lykky on käynyt tuon punaisen ympyrän kimppuun hampaillaan, mutta nyt jätti sen tekemäti.

Minäkiii!

Lykyn kanssa olen peltotottistellut.

• Seurauttanut olen pidempää pätkää, koska koira jostakin syystä pysähteli noin 9 askeleen jälkeen. Palkkaustaajuuteni? Lykky on siitä velho, että seuratessaan ottaa katseestani vihjeet. Jos vilkaisen maahan, koira on heti maassa. Tämä on herättänyt hämmästystä treeneissä "Miksi se meni maihin?" -"No, kun vahingossa vilkaisin maahan." Jos katson yhtään ylemmäs, se pysähtyy. Olen nyt tarkkaillut omaa katsettani. Kun pidän sen vasempaan etuviistoon, niin että just silmänsyrjästä näen koiran kuonoa, Lykky pysyy seuruupaikassa. Kulmia, täyskäännöksiä, juoksuja, pysähdyksiä ja hidasta käyntiä oli nyt kuvioina. Hitaassa käynnissä koira tykkää niiailla enkä ole vielä varma kävelenkö nopeahkolla rytmillä lyhyitä askelia vai lompsinko harvakseltaan normaaleja askelia. Painamisongelma on jäänyt pois. 
• Jääviä olen ottanut juoksusta. Hyvin se tekee. :) Seisahtumisesta on jäänyt upea fiilis parina päivänä.
• Noutoa olen palautellut mieliin. Sain leikkitreenillä otteen ja asenteen niin hyväksi, että koira tosiaan piti kapulaa palkkanaan. Vaihdoin kapulan eilen kahdesti leuan alta narupalloon. Toisella koira jäi vähän kauemmas kyttäämään, korjasi sitten itse ihan eteeni, tästä palkka. Narupallo leuan alla -systeemiä ei kannattane jatkaa.
• Lopuksi olen piilottanut lelun esineruutuun. Hyvin koira tallotun ja tallaamattoman alueen erottaa ja löytää hukatut tavarat. 

Kotona on jatkettu jumppaa fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Lykyn tasapaino edistyy. Lysti on saanut tehdä samat jutut, ei ne sillekään pahaa tee vaikka on selvästi edistyneemmällä tasolla.

Tänään vuokrasin kauempaa agihallin, kun ei tuohon "omaan" voi koiria viedä. Lysti teki lyhyen ratapätkän ja kontaktit eikä muuta, koska pääsee huomenna valmennukseen.

Lykyn kanssa tein hyppytekniikkaa. Puomia ja keinua tehtiin myös, niissä priimat toistot. Kokeilin samaa ratapätkää kuin Lystille ja pari rimaa tipahti. Ei kuitenkaan enempää, mutta siinäkin tarpeeksi. No vastahan tässä on vajaa viikko hyppyihin paneuduttu.

Loppuun säikähdysosio. Olin Lystin kanssa hallissa. Kesken treenin seuraamme tupsahti Lykky! Se juoksenteli ympärillämme, että tehdään kolmisin! Lystille yhteistreeni olisi sopinut myös. Hetken mietin, mitä Lykky on tehnyt päästäkseen seuraamme. Autohäkin oven se oli avannut. Auton takakontti oli raollaan, joten se ei ollut ongelma. Hallin raskaan metallioven se on raapinut tai työntänyt kuonollaan auki. Onneksi ei minnekään muualle juossut. Olisi ollut kamalaa palata tyhjälle autolle. Tuolla ei aivan vieressä ole vilkasta tietä, mutta liian lähellä joka tapauksessa. 

5 ja hyl

Tänään olin jahtaamassa Lystin kanssa lisää nollia agilityradoilta. Ensimmäiseltä radalta tienattiin vitonen. Kiskaisin Lystin liian aikaisin kepeiltä ohjatessani sitä putkeen, jottei hyppäisi tyrkyllä ollutta hyppyä. Ihan vähän harmittaa. Voi raivostus! Alla on video. Kiitos Sarianne kuvaamisesta!

Toisella radalla Lysti hiipi lähdössä, teki virheen puomin ylösmenolla - eipä ole niitä aiemmin tehnyt, samoin alastulolla ja lopulta hylkäännyimme, kun vedin koiran renkaalle ennen kepeille menoa. Loppu olisi ollut nollan arvoista suoritusta, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Ohjasin kuitenkin täysillä. 

Otamme seuraavaksi kontaktikuurin ja lähtöön taidan kokeilla makuuasentoa. Josko ex-tokokoiralla olisi varmempi paikkamakuu. ;) Paikkaistumiseen saakka emme ikinä edenneet.

Lykky jumppasi minun ja naksuttimen kanssa illalla. Sain toivottua tasapainoilua aikaiseksi. 

Sinne missä suopursu kasvaa

Minä (ja koirat) olivat metsäilyä vailla, joten ajoin seudulle, missä kesällä uimme. Entisajan biologian mukaan kyyt, punkit ja karhut nukkuvat, mutta vähän kaihersi, päteekö moinen + 7 asteessa. Havaintoja edellä mainituista elikoista ei onneksi kertynyt eikä tarvinnut pelätä heikkoja jäitä. Eh-heh. 

Ilo oli katsoa koirien kirmailua. Eivät ne enää leiki tai jahtaa toisiaan (paitsi kerran), mutta vierekkäin ja perätysten juoksentelevat ympärilläni. Lykky kipaisi rantaan jokaisessa uimapaikassa ja kerran hyppäsi onneton uimaankin, kääntyi nopeasti takaisin, joten kylmää vissiin oli. Toivottavasti ei vilustunut. 

Lykyllä aloitin sisällä heti jumpan. Se pitäisi nyt saada naksuttelemalla seisomaan alustalla, millä on harjoiteltu 2o2o:ta. Ei ole vaikea arvata, mitä koira tarjoaa.

Alla on kuvia lenkiltä. On sitten harmaata. Kuulitteko? Harmaata!

Harmaa taivas heijastuu veteen ja sen huomaa. Lykky haaveilee uimisesta.

Lysti ja suopursut

Lykky - tulen niin hyvälle tuulelle tästä kuvasta. :)

Viidakon tähtönen salamavalon loisteessa

Ryteikköön rämpimään

Aamupäivästä treenasin molemmilla agilitya. Lykyllä teetin kontaktit ja hyppytekniikkaa. Lystillä menin myös hyppytekniikkaa, mutta lisäksi kertasin asioita, mitkä ovat vaivanneet eli: 

• Lukeeko se nykyään pakkovalssin, jos se on radan toisen esteen ohjauksena? Nyt luki, sehän on joskus tullut läpi. Imatralla meni aloitus päin perstaskuja, kun oli keksittävä vaihtoehtoinen ohjaus.
• Tarkastin persjätöt, tuntui niillä ohjautuvan hyvin.
• Lähetin pujottelemaan, keppien aloitus oli U-putken sisällä. Kepit löytyivät. 
• Kertasin kontaktit.

Sitten Lykkyyn:

En arvannut kuinka oikeaan osuin, kun kiitin kaveriani Lykyn kisavideoista: "Nämä videot ovat arvokkaita." Nyt on konsultoitu sekä hyppykouluttajaa että käyty eläinfysioterapeutilla. 

Ensin helpotuksen huokaus: Koira saa/sen kuuluu isossa ja vauhdikkaassa hypyssä ojentaa takajalkansa taakse hypyn päällä ja laskeutuessaan. Kaikki koirat vaan eivät uskalla tehdä tai kykene tekemään niin. 

Lykky ajautuu kovassa vauhdissa hyppäämään liian läheltä rimaa. Siihen liittyy oman ohjaukseni puutteet, pahimpana myöhässä oleminen ja se, että koira on ohjauksellisesti nuori. Saimme hyppytekniikkaohjeita.

Fysioterapeutin mielestä Lykyllä on hyvän harrastuskoiran rakenne: hyvä selän pituus, etu- ja takakulmaukset. Mutta se on edelleen keskenkasvuisen näköinen ja ft yhtyi näkemykseeni hirvenvasamaisuudesta. :) Vaikka Lykky on jo iso, se kasvaa vielä ja on joka aamu eri kropassa. Periaatteessa se on vasta 3-vuotiaana rakenteeltaan valmis! Kokoon ja pitkiin raajoihin liittyen takaosan hallintaa kannattaa parantaa ja saimme sitä varten harjoituksia, yhtenä niistä hidas "ryteikössä rämpiminen".

Itse käsittelyssä Lykky pötkötti kyljellään ja torkahteli. Sillä oli hyvin pientä jumia, mutta ei mitään sellaista mitä tarvitsisi hoitaa. Hierontani riittää, hyvä niin. :) Kontrolli on 2 kk päästä.

Käynnin jälkeen olin helpottunut. Parasta on se, että koiran rakenne on hyvä eikä siinä käytännössä ollut jumeja eikä mitään muutakaan ongelmaa. Lykyn kanssa teen talven kuukaudet rauhassa jumppaa, hyppytekniikkaa ja suunniteltua rämpimistä. Ei minulla ole mikään kiire kisata koiran kanssa, joka ei siihen ole valmis. En halua edelleenkään rimoja räiskivää koiraa, joka pahimmillaan hajottaa itsensä. 

Peltotottista

Viikonlopun jäljiltä ollaan oltu kuin siat vatukossa. Tänään tormistauduin, pakkasin noutokapulan kainaloon ja kävelin Lykyn kanssa pellolle tottistelemaan. 

Tein putkeen seuruun, liikkeestä pysähtymisen, luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon. En palkannut välissä. En myöskään muistanut pitää Lykkyä käskyn alla, joten jäniksen papanat houkuttivat, äh. Videolla seuruu on eri kuin putkeen tehdyssä setissä. Lykky ei enää paina! :) 

Kuten tulette huomaamaan, kamera ei kuvannut sieltä mistä luulin. Video on  yhtä värikäs kuin sää: jos joku taidemaalari näinä päivinä maalaisi taulun, ei tarttisi kuin hiilet, koska värejä ei ole.

Häiriköin paikkamakuussa:

Lopuksi muistin kapulan. Treenasimme kunnon otetta ja rauhavaihetta eli ihan noudon loppuosaa. 

Mietin vielä Lykyn hyppytyyliä agilitykisoissa. Olen tullut siihen tulokseen, että vietti ja tekniikka eivät vielä kohdanneet. Olen jutellut asiasta eläinfysioterapeutin ja hyppykouluttajan kanssa. Hypyt katson tällä viikolla uudelleen. Tarvittaessa koiran käytän fysioterapeutilla. Joka tapauksessa edessä on hyppytekniikkatreeniä.   

P.S.

Tässä on tämän päivän Lykyn 10 vp:n radan video: *KLIK*. Molemmat tipahtaneet rimat ovat ennen putkea. Siinä kohtaa missä ratahenkilö sattuu eteen, hypätään kohti kameraa loivan S:n mallista reittiä.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että niin kauan kun treeneissä tipahtelee rimoja, ei uusia kisailmoja klikkailla. En radalla kuitenkaan ehdi koiraa pysäyttää riman tipahdettua, joten väärä käytös vahvistuisi.

Lykyn vuoro

Tänään jatkoin kisaamista Lykyn kanssa.

1. radalla kontaktivarma koirani hyppäsi A:n harjalta edessä odottaneeseen putkeen. Olin niin äimistynyt, etten osannut keskeyttää. Kohta se himpun varasti keinulta, yritti itse korjata, mutta keinu oli jo noussut. Tämän jälkeen yksi hyppy jäi hyppäämättä, joten hylkäännyimme. Matka jatkui muuten normaalisti. Hylky sinetöityi, kun pyysin Lykyn puomille takaisin 2o2o:iin. Rimoja ei tippunut. Suunnittelemani ohjaus oli kokonaisuudessaan ihan kökkö, en ehtinyt sinne minne piti. Silti nauratti maalissa, Lykyn kanssa oli niin mainiota mennä. 

2. rata oli hyppäri. Siinä meiltä tuli alas 2 rimaa eli 10 vp. Tein runsaasti persjättöjä. "Vikkelä kaveri", totesi tuttu Lykystä. Aika oli nopein. Sijoitus oli ehkä 8. Radan pitäisi olla videolla, jonka toivottavasti saan myöhemmin. 

3. oli agirata. Välissä olin kentän laidalla käynyt otattamassa A:ta ja puomia, millä kontaktit taas toimivat. Radalle mennessä oli este: Kavennetun sisääntulon toisessa laidassa oli pentu, ohjaaja toisessa laidassa pitkän hihnan päässä. Pyysin kaverinsa kanssa jutellutta sosiaalistajaa siirtämään pennun, jotta pääsimme radalle.  

Nyt Lykky A:n ottikin, mutta U-putkesta tultuaan sujahti kepeille, kun piti hypylle. Rataan tutustuessani tämän kohdan rekisteröin, koska Lykky hakee kepit mielellään, mutten tarpeeksi jämäkästi ohjannut kuitenkaan. Sitten ohjaus ja koko touhu hajosi ihan täysin. Yritin jatkaa rataa normaalisti, mutta Lykky ei enää irronnutkaan, pyöri edessäni, tiputti 2 rimaa ja kaiken kukkuraksi hyppäsi puomilta kesken kaiken putkeen.  

Ensin huonot jutut:

• Lykky keksi loikata alastulokontaktilta. Olen järkyttynyt edelleen. Niin kuin olen sen huolella kouluttanut. 
• En osaa veikata mikä oli puomilta hyppäämisen syvin tarkoitus. Ehkä en kehaissut ylösmenon jälkeen ja koira luuli, että piti mennä putkeen?
• Rimoja tippui.
• Kolmas rata oli rehellisesti sanottuna katastrofi.

Hyvät asiat:

• Kisa-alueella Lykky ei välittänyt toisista koirista vaikka muutama sille rähisi. 
• Se osaa edelleen levätä lepo- tai paikkakäskyn alla ennen radalle menoa.
• Lähtö
• Kepit
• A toisella agiradalla
• Kaikki ylösmenokontaktit 
• Ohjaus ja yhteistyö on sujuvampaa.
• Ei se niitä rimoja räiskimällä tiputa.
• Yritin rohkeasti ohjata edestä ja suunnitella ohjaukseni Lykyn vaatimalla tavalla.

Eilisen euforia siis raukesi kuin Tuhkimon puvun taika. 

Pohdin nyt kovasti mitä teen Lykyn loppuvuoden kisojen kanssa. Radat eivät ole olleet vaikeita, mutta samat virheet toistuvat. Olisi vielä 2-3 kisamahdollisuutta ennen joulutaukoa. Kontakteissa on fiksattavaa, samoin rimoissa. En vain tiedä pitäisikö ne saada varmemmiksi ennen seuraavia startteja vai painimmeko nyt sellaisten asioiden äärellä, jotka vain kisaamalla ja kisavireessä täytyy oppia. Lykky on kisoissa korkeammassa vireessä kuin harjoituksissa. 

Rimoista on belgeistä ymmärtävä agilitykouluttaja sanonut, että kisauran aluksi niitä voi lennellä, mutta sitten asettuu. En ole aivan varma, koska monta riman räiskijää olen nähnyt. Lisäksi olen pohtinut, että jos haluaisin olla oikein looginen, kisoissakin pitäisi reagoida tipahtaneisin rimoihin. Lähimmät möllikisat on kaukana. :S Toisaalta Lykky on valmiimpi kisoihin kuin Lysti aikoinaan.

Lopuksi eilisestä: Unohdin kertoa, että eilen toisen ja kolmannen radan välissä oli ilotulitus, minkä ajan Lysti oli autossa. Hyvä tuuri ettei ulkona tai radalla oltu. Autosta hakiessani se oli aluksi nuupea, mutta rohkaistui, kun paukkuja ei enempää ollut. Siksikin kolmannen radan suoritus oli niin yllättävä.

Tuplanolla ja SERT-A!

- "Annetaan puheenvuoro heti Melkorannalle hornankattilaan, missä on agilitykilpailut menossa. Melkoranta, ole hyvä."

- "Hyvää iltapäivää kaikki koiraurheilun ystävät. Ensimmäinen agilityrata on juuri kilpailtu. Lystillä ja ohjaajallaan oli nolla todella lähellä. Hetken herpaantuminen eli valssin venähtäminen ennen U-putkea kostautui väärällä putken päällä, mikä tarkoitti tälle parille niin tavallista hylkäystä. Muuten rata olisi ollut nolla, jos näin voi sanoa. Ohjaaja on vieressäni. Mitkä on tunnelmat?"

- "Ottaa päähän tuo U-putki. Lysti oli siis tosi hyvä lähdössä ja radalla ja kontakteilla ja sitten minä mokaan tuolla tavalla. Olisi pitänyt ohjata vaan jämäkästi putkeenkin, minkäs sille enää mahtaa. Oli ainakin pienestä kiinni, jos siitä jotakin riemua jaksaa repiä."

- "Miten valmistaudut seuraaville radoille?"

- "No me oltiin 7. koirakko ja kisaajia on yli 40, käytän Lystiä nyt vähän kävelyllä ja katson sitten muiden suorituksia. Syön makkaran ja juon kokista. Sitten uuteen rataantutustumiseen."

- "Nyt koirakko on valmiina hyppyradalle. Lysti jää lähtöön istumaan. Ohjaaja kutsuu koiran ja tyrkkää sen toisen hypyn taakse takaakiertoon, peruuttaa hetken vetäen koiran seuraavan hypyn yli, jotta saa sille hyvän linjan kepeille. Lysti uppoaa pujottelemaan. Ohjaaja siirtyy keppien vasemmalle puolelle, ottaa sivuttaisetäisyyttä ja ohjaa renkaan miltei vierestä ja kääntää Lystin hypylle, mistä palataan taakse päin. Mutta mitä ihmettä! Lysti ei pyörähdäkään ohjaajaan päin vaan kiertää kauemman siivekkeen kautta. Ohjaaja ei näytä häkeltyvän, vaan ottaa koiran haltuun, tyrkkää sen uudelleen takaakiertoon ja siitä hypylle, jonka takana U-putken väärä pää houkuttelee. Hän iskee jarrut päälle, käännähtää, Lysti uskoo, siitä koira oikeaan käteen ja putkeen noin. Ohjastaja rientää seuraavan hypyn taa, sieltä ottaa koiransa päällejuoksulla vastaan ja saa sille näin hyvän linjan seuraavaan U-putkeen. Sieltä koira ulos ja taas päällejuoksulla ohjataan koiraa edestä, mistä jälleen putkeen. Täältä koira vastaan ja kolmen esteen rinkulaan, mistä leijeröimällä koira J:n malliseen putkeen. Sinne Lysti sujahtaa, viimeinen hyppy maaliin ja se on nolla! Se todellakin on nolla! Voi elämän kevät!"

- "Tulokset on nyt julkaistu ja se oli nolla, sijoitus kuudes. Mitä mietteitä sinulla on radasta?"

- "Tuo alku oli aika jännä, mutta sujuihan se. Renkaan jälkeisellä hypyllä säikähdin, kun Lysti ei kiertänytkään minun puoleista siivekettä. Ihmeesti kuitenkin keksin uuden ohjauksen ja koiran oikealle reitille, mutta se lenkki maksoi aikaa. Päällejuoksut tuntuivat hyvärytmisiltä ja hyvin linjaavilta. Onpa kiva saada nolla!"

- "Tässä on tämän päivän kolmas rata eli agilityrata alkamassa. Lysti jätetään taas alkuun, kuono kohti puomin vieressä olevaa putkea päin. Sitten lähtee, koira putkeen ja heti hyppy kepeille päin, ohjaaja huudahtaa sitä nimeltä ja saa koiran huomion. Vähän pakkovalssimaisesti vetää neljännelle hypylle ja siitä viidennelle ja taas hetken vetää koiraa, jotta saa sen puomille. Lysti ottaa puomin kontaktit nätisti, seuraavalle hypylle jaakotus, minkä Lysti toteuttaa hyvin, vaikka hypyn takan on houkuttimena U-putki. Hyppy ja putkeen, mistä A:lle. A:n kontakti hyvä jälleen, ohjaaja ottaa sivuttaisetäisyyttä ja päällejuoksulla ohjaa seuraavan hypyn, mistä putkeen. Putkesta kaksi hyppyä, millä ohjaaja ottaa taas etumatkaa ja taas U-putkeen. Ohjaaja on taas ottanut etumatkaa, ohjaa 2 hyppyä edestä ja sivulta ja kolmannen päällejuoksuna jälleen, mistä kepeille. Lysti pujottelee varmasti. Jälleen ohjastaja ottaa sivuttaisetäisyyttä, jaakottaa ja nappaa Lystin vasempaan käteensä, työntää sen takaakiertoon, minkä jälkeen jälleen päällejuoksu ja maaliin nnnäinnn! Eikä tuomari ole nostanut kättään! Se on taas nolla! Juoksen ohjaajan kiinni. Miltäs nyt tuntuu?"

- "En vielä uskalla tuulettaa, kun en ole saanut virallisia tuloksia. Radalla meni kaikki suunnitelmien mukaan. Lysti oli nopean tuntuinen ja kuuliainen. Muistin ottaa sen ennakkoon kuulolle ennen pahoja paikkoja. Toiseksi viimeinen hyppy olisi ollut nopeampi toisen siivekkeen kautta, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että Lysti hyppää väärään suuntaan. Tuo reitti maksoi meille aikaa."

- "Päästän teidät nyt jäähdyttelemään."
- "Kiitos."

- "Tulokset ovat nyt tulleet. Lysti saa agility-sertin. Mikä olo on nyt?"

- "Huijaatko sinä? Ihanko totta?"

- "Kyllä siinä teidän nimenne jälkeen serti lukee."

- "Uskomatonta! Mentiin niin alkupäässä ja kun saatiin nolla, luulin että niitä tulee muillekin hirmu monta. Kun tulin Lystin lenkiltä katsomaan kisaajia, huomasin ettei moni nollia tehnytkään. En silti olisi sertiin uskonut. Vitsit, kun en olisi mokannut sitä eka rataa, olisi tullut tripla. Mutta olen hirmu tyytyväinen. Lystin vire oli aivan optimaalinen. Tämä tekee hyvää!"

- "Niin ohjaaja lähti palkintojenjakoon. Ilakoi nostamalla molemmat kätensä palkintopallilla ilmaan, kättelee muut ja kävelee luokseni. Onnea vielä ruusukkeesta."

- "Heh! Minä laitan tämän jouluna joulukuusen koristeeksi."

Kotona otettu kuva, serti loimen kauluksessa, Lysti
kuuntelee taakse komennetun Lykyn touhuja 

Tästä saa linkkaamalla vähän fiilistelymusiikkia: elokuvasta Top Gun High way to the Dangerzone.

Viimeinen viini juomatta

Eilinen sai miettimään milloin tämä hauskuus loppuu. Kuin olisin elänyt loppuelämäni ensimmäisen päivän. Eikä mieltäni yhtään kevennä, että tutkimusten jälkeen selkä ja jalat ovat vihoitelleet normaalia enemmän. 

Pakollisen, heh, valituksen jälkeen palaan agilityyn. Pienenä vastaiskuna "vauvana valmiiksi" -koulutusbuumille laitan tähän Lykyn pujottelun kehityskaarta kesästä syksyyn. Harjoittelun aloitin koiran ollessa 1 v 3 kk. Videot ovat olleet täällä ennen yksitellen, nyt pistin ne pötköön.  

Tänään on ollut lepopäivä. Kävin jalkahoidossa rapsututtamassa kantapääni rahisemattomiksi. Onneksi koirat vain makaavat, kun mitään ei tapahdu. Viikonlopun pitäisi olla täynnä agilitya. :) Huomenna Lysti ja sunnuntaina Lykky.

Jossain kuulen laineen laulavan

Selkäjuttujani. Huoh.

Kävin fysiatrian poliklinikalla kontrollissa. Olen uumoillut, että selän tilanne on huonontunut ja niinhän sen luonnollisen taudinkulun mukaan on kuulunutkin mennä. Ei silti ollut kivaa, että se todettiin ääneen. Selinmakuulla alaraajaa pitäisi saada nostettua 90 astetta, minulla saa nostettua siitä puolet, jolloin tulee hermosärky. Tuntohäiriöitä on iskiashermon alueella, erityisesti vasemmalla. Pottuvarpaitten ojennusvoima on heikentynyt, ne hyytyvät. Tämä on muistaakseni uusi juttu. :( Jäykkä selkä on kuten ennenkin, sukkien ja kenkien laittamisessa on taiteilua. 

Lääkäri ihmetteli kuinka olen muokannut töitäni ja elämääni selän ehdoilla. Uutena juttuna kerroin hänelle, etten pysty enää olemaan palavereissa, koska jalkoja alkaa pakottaa. Sama ilmiö tulee kaupassa käydessä ajoittain, se on niin hidasta kävelyä ja seisahtelua, että jalkojen pakotuksen takia täytyy kiirehtiä kotiin mahalleen. Juttu selittyy samalla mekanismilla: näyteikkunakävelyn vauhdissa lihaspumput eivät tarpeeksi kierrätä verta = happea hermoille. Kerroin kyynärpäistäni, joihin tuli ihan kunnon nestepussit työasennostani, missä nojaan kyynärpäihini. Hoidoksi ostin K-raudasta parkettityöntekijöiden polvisuojat kyynärpäideni alle. Tämä huvitti molempia.

Tilanne on sen verran huono, että selän voisi leikata. Koska epäonnistumisriski on niin iso, en siihen vielä halua eikä sitä siksi vielä suositella. Sanoin lääkärille, että jos leikkaus vie juoksukyvyn, sitten romahdan noin henkisesti. Kun kerran koen pärjääväni näin, voidaan jatkaa samalla tavalla. Teen töitä mahallani ja olen kotona matolla muutenkin. Liikun ja harrastan koirieni kanssa, mikä pitää lihaskunnosta samalla huolen. Jos tulee kipuja, lääkettä lissee. Jos kipu ei asetu, kipinkapin päivystykseen suonensisäiseen kipulääkitykseen. Niin pahaksi en saa tilannetta päästää kuin vajaa vuosi sitten: *tästä klikkaamalla yhden päivän jutut*. Sain venyttelyohjeita takareisiin ja lonkan koukistajiin. Osatyökyvyttömyyttä haetaan toistaiseksi eli osa-aikaeläkettä. Työterveyslääkärille varaan ajan myös, hän kirjoittaa eläkevakuutuslaitokselle oman lausuntonsa. 

Ei kovin mukavalta tunnu. Selkä ärtyi testeistä, nyt makaan mahallani, otan varmaan ylimääräisen kipulääkkeen ja lähden sitten koirieni kanssa metsään.

P.S. Olen tykästynyt tähän Adelen Skyfall-kappaleeseen:

"Let the sky fall, when it crumbles

We will stand tall

Face it all together"

Rästihommia

Aah, agilityssa molempien kanssa. Oli taas kertynyt juttuja mitä treenata. Ratana oli Jänesniemen radan alku. Ekstrana tein molemmilla A:n ja 2 x keppilähetykset eri kulmista.

Lykyn kanssa keskityin:

• Lähdössä pysymiseen, jotta lähtee varmasti vasta käskystä eikä liikkeestä. Heilutin käsiä kutsupaikalle mennessäni ja siinä vielä erikseen. Kerran meni vipuun, muuten pysyi. 
• Puomin alastuloon, jotta lähtee vain suullisesta käskystä. Tämä meni just kuten piti, esim. Lykky ei lähtenyt vaikka juoksin ohi ja tiputin lelun, vasta "vapaalla" pinkaisi palkalle. Tästä täytyy pitää myös kisoissa kiinni.
• Rimoihin: Aina riman tipahdettua lösähdin, lopetin ohjauksen, virkoin kyllästyneellä äänellä "hupsis", nostin riman ja kokeiltiin uudelleen. Rimat olivat lisäksi korkeuksilla 50-65 cm, jotta Lykky oppisi katsomaan jalkoihinsa. Jonkinlainen saldo: kerran tipahti ensimmäinen rima, sitten satunnaisia rimoja takaakierrossa, varsinkin jos sanoin jotakin samaan aikaan.
• Putkijarru
• Lähelle tulo
• Eteneminen/irtoaminen

Lystin kanssa:

• Lähdössä pysyminen
• Käännösten pienentäminen, suhina on aika hyvä
• Lähelle tuleminen
• Putkijarru
• Takaakierto-persjättö
• Sylkkäri

Molempien kanssa päästiin ongelmakoirakouluttajan asiakaskoiran testikoiriksi. Lystiä vein aluksi ohi "nätisti"-käskyllä, kunnes kouluttaja pyysi koiran kulkemaan käskyttä, Lystin provosoiva käytös ei olisi ollut haitaksi. Ei se mitään pörhistellyt, haisteli ja käveli koiran ohi kuin ei olisi sitä huomannut. Lykky sentään vilkaisi. Olin ihan vähän polleana. ;)