Selkä ensin: Olin töissä eilisen ja tämän päivän normaalia lyhyemmän aikaa. Tänään oli jaksaminen tiukassa, nukuin yöllä vain 4 tuntia, heräsin särkyyn, nappasin särkylääkkeet (menee kolmea eri lajia edelleen) ja lähdin töihin. Välillä pyörryttikin. Onneksi nyt alkoi loma.
Eilen oli fysiatrian poliklinikan fysioterapeutille aika, mutta se muuttuikin ft:n, kahden lääkärin ja minun tapaamiseksi. Magneettikuvat olivat nyt sielläkin nähtävillä eikä ollut kaunista katseltavaa. :( Selkäydinkanava kapenee noin kolmasosaan viidennestä lannenikamasta alaspäin. Lisäksi se sitkeä pullistuma ja nivelrikkomuutokset ahtauttavat lisää hermojuurien vaatimaa tilaa. - Liikkumavaraa on vähän. Pahinta oli pahoillaan olleen henkilökunnan välittämä tunnelma ja oma havahtumiseni: tämä on totta, tapahtuu minulle juuri nyt ja minusta ei ikinä tule tervettä. Nyt lähtee paperit osatyökyvyttömyyseläkkeen hakemista varten. Kirurgin konsultaatio tulee. S-lomaa tulee lisää, jos tarvitsen eli jos selkä ei rauhoitu, ensi viikko lomaillaan. Jumppa muuttuu erilaiseksi, ft uskoi vihdoin kuvia katsoessaan, että tietyistä liikkeistä tulee hermosärkyä. Kipuvaiheissa osastolle i.v.-hoitoon.
Selkä on tietty ollut sama koko iän eikä siellä vuoden takaiseen ole mitään muutosta. Siksi ei leikata, koska vielä ei ole pakko eli jalat ja sfinkterit toimii. Leikkauksessa poistettaisiin nikaman takakaari, minkä jälkeen tilalle tulee arpikudosta. Koska se ei ole elastista, hermosärkyä tulisi ennen pitkää uudelleen. Sinne leikattuun väliin ei niin vaan mennäkään toistamiseen tekemään tilaa (ja uutta arpikudosta). Nyt katsotaan olevan pahenemisvaihe, joka johtunee hapanta sisältöä tihkuttavasta pullistumasta. Kun se rauhoittuu, hyvä homma. Kävelin ulos sairaalasta ja olin taas oksentaa. Kuin olisin maistanut kuolemaa.
Tänään poika videoi Lykyn tottistelua. Koira on edestä katsottuna S:n mallinen, nojaa vahvasti jalkaani sekä perusasennossa että seuraamisessa, jos lelu on kauluksen alla. Jos lelu on oikealla takataskussa, asento on parempi. Imutuskin oli kaamean näköistä, oma käteni haparoi. Alkoi eriyttämistreenit. Laitoin kotona herkkupaloja tiskipöydälle, palkkasin hyvistä asennoista, huonoista nojaamisista höpsis ja asennon korjaus. Tuli koirulille samalla myös takapuolitreeniä. Keksin samalla, että sehän seuraa kauniisti, kun pidän namin kainaloni edessä. Pitää huomenna Maijan kanssa katsoa, olisiko siinä ratkaisu imutusongelmaan.
Järisyttävästä alusta huolimatta selkä on nyt parempi. Ei polttele, mutta lääkkeet saavat huippaamaan ja silmät vippaamaan. Ottaisin mielummin aidon yömyssyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti