Lysti pelkäsi katolta tippuvaa lunta, sisällä koirien haukkumista ja keinun kolahdusta ensimmäisellä hallikäynnillä, ja ennen lähtöä tilanne oli ikävikseni ihan sama. Sillä oli häntä ihan mahaa pitkin ja veti kerran tomerasti kohti ulko-ovea. Sain tosissani sitä rohkaista. Narupallokaan ei kiinnostanut. Lähtöön rakas kisakaverini piti suorastaan vetää (kun normaalisti tilanne on päinvastoin) ja siinä kohtaa mietin, että pitäisikö kääntyä autolle ja ajaa kotiin. Päätin yrittää, ohjata koiran lähellä rohkaistakseni sitä, jotta se mahdollisesti saisi positiivisen kokemuksen ja jos ei onnistuisi, keskeytettäisiin.
En tiedä mitä Lystille tapahtui lähdössä istuessaan, ehkä se hoksasi että ai tämä onkin agilitya, mutta se muuttui normaaliksi agilitykoiraksi. Minulla meni pasmat sekaisin ja ohjasin sitä neljännelle esteelle takaakiertoon sanallisesti, koira korjasi ja hyppäsi hypyn selkäni takaa juuri oikein päin. Keinun jälkeen oli kepit, joille ei pitänyt mennä ja juuri oli kepeille irtoamista harjoiteltu. En uskaltanut riskeerata keinua: kutsua Lystiä tomerasti keinulla tai edistää eteen valssille, joten kepeiltähän se löytyi. Muuten rata olisi ollut hyvä, no lopussa karkasi väärään putkeen, mutta ei muuta.
Toista rataa ennen Lysti näki veryttelyalueella koirien treenaavan ja innostui jo siinä sellaiseksi kuin se on tutuissa treenihalleissa. Tehtiin muutama A ja nyt kelpasi narupallo, häntä nousi vaakalinjaa ylemmäksi ja koira oli innosta pinkeänä. Tällä radalla odotti A kaksi kertaa, joten pelkäsin pahinta, koska kiihkosta vonkuva luimukorva ei kontaktikäskyjä kunnioita. Ensimmäisen A:n jälkeen oli rengas ja sen jälkeen putki suorassa linjassa, kun oikea reitti vei sivulle, ja A:n alla oli vielä pitkä putki poikittain, joten sille piti ottaa reilu sivuttaisetäisyys. Häntä vaan vilahti, kun koira oli ylittänyt A:n ja hypännyt renkaan, joten hylkäys oli jo 4:n esteen jälkeen plakkarissa. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan. Jälkikäteen harmittaa etten keskeyttänyt rataa ensimmäiseen A-loikkaan. Kontaktiongelma ei ikinä tätä menoa korjaannu. Olisi jännä tietää mekanismi mikä omassa päässäni menee: kun on kerran kisaamaan tultu, niin rataa ei keskeytetä?
Hyvää oli lähdöt, joista Lysti ei varastanut, varmat kepit, keinu, muutama makea ohjaus. Parasta oli se, että Lysti voitti pelkonsa. Tuossa hallissa kisaamme jatkossakin. Tuolla pohjalla tassutkin pitivät.
On näköjään otsikkokuva kaventunut, toivottavasti on joku Bloggerin tilapäinen ongelma eikä merkki siitä, että tietokone oli väärässä huoltopaikassa.
5 kommenttia:
"Olisi jännä tietää mekanismi mikä omassa päässäni menee: kun on kerran kisaamaan tultu, niin rataa ei keskeytetä?"
Mä toivon, että itse pysyn tiukkana kontaktien kanssa jos joskus kisaamaan uskalletaan. Vetuttaisi syvästi jos nyt hyvät kontaktit pilaisin omasta syystäni. Mutta siis ymmärrän täysin pointtisi ja voisin itse siihen yhtä lailla syyllistyä. :/
Pitää vahvasti päättää etukäteen, että jos koira ei täytä harjoituskriteerejä (kontakteilla, lähdöissä), niin kävellään ulos. Olen tehnyt sen vain kerran. Nyt tällainen uudenvuodenlupaus on tehty. Liekö tepsisi kimppasopimus? - Saa sakkoja, jos ei seuruuta koiraa radalta ulos. :D
Reipas Lysti! Agility tekee hyvää arkatassuille :)
Se Jyväskylän pohja on kyllä tosi hyvä. Muutenkin ihan mukava kisapaikka, ollaankin tässä pienen ajan sisällä vierailtu siellä kaksi kertaa.
Tsemppiä tiukempaan linjaan kontaktien kanssa! Itseäni ainakin auttaa se kun miettii kuinka paljon reilumpaa on koiralle, että puuttuu sitten ihan joka kerta jos on puututtavaa. Ja kun päätöksen on päässään tehnyt, niin ei siihen kamalan montaa kisaa vaadita että se tulee jo selkärangasta. Ja muutaman kisan kuluttua kontaktit toivottavasti sujuvatkin jo niin hyvin että asiaa ei tarvitse miettiä :)
Agility on tosiaan arkatassujen terapiaa. :)
Kiitos Emilia uudesta näkökulmasta, käytän senkin kontaktipäätöksein hyväksi.
P.S. Jyväskylässä mieltä lämmitti myös lämmitetty wc-rakennus. :)
Lähetä kommentti