Tänään lähdin töistä klo 12 jälkeen ja käytin molemmat koirat ulkona. Lykyn kanssa vähän tokoilin. Kivaa: sanon tokoillaanko, jolloin penturakas pomppii yläpystyä taskuihini. Lykky oli sitä mieltä, että päivän liike on eteentulo ja siinä onkin ajatustenlukijan vikaa. Ongelma oli, ettei se jäänyt millään istumaan, vaan olisi tullut perässäni etulapa polvissani kiinni, leuat vaan lussuttivat (sillä on sellainen tapa, otan joskus videolle), koska oli niin ruuan lumoissa. Sain sen jäämään ja pyydettyä luokse. Muutaman pysähtymisenkin se pääsi suorittamaan. Siinä edistytään, pääsen jo kääntämään nenän samaan suuntaan mihin koiran kuono osoittaa.
Sitten lähdin työmatkalle, otin pojan seuraksi. Palasimme klo 20.30 ja jännityksellä katsoin pojan huoneeseen (missä pentu viettää aikaa, kun olemme poissa) oliko vessahätä tai muu mielenosoitus yllättänyt. Ei ollut! Iltalenkin jälkeen otatin perusasentoja maksamakkaran avulla. Alkaa löytyä tie Roomaan. Muutaman maahanmenon testasin sivulta. Jos kiekaisen itselleni oudolla äänellä (miksi ihmeessä teen niin?), koira tuijottaa. Jos olen normaali, se menee maihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti