Metallia

Päätin esitellä Lykylle metallisen noutokapulan. Pelkäsin, että se hurja iskee siihen hampaansa niin tomerasti, että hampaiden kappaleita lentelee. Turha oli pelko. Sain seistä kapula kädessäni, pentu vain tuijotti silmiini eikä sen mieleenkään tullut ottaa kapulaa suuhunsa.Onneksi Lysti oli kärkyllä ja otti mallikkaasti otteen kapulasta, kehuin ja palkkasin sitä suuresti.

Lykky ei seurannut esimerkkiä. En alkanut vääntää väkisin, koska metalli ei koirien suosikki taida olla muutenkaan. Päädyin tsapitteluun naksuttimettomassa perheessämme (Lysti pelkää sitä naksahdusta). Laitoin metallikapulan lattialle ja pentu sai tsapin & palkan jokaisesta mielenkiinnon osoituksesta kapulaa kohtaan. Se muisti jujun, samalla tavalla ollaan tehty puukapulankin kanssa. Noin 10 lihapullan palalla olimme jo siinä vaiheessa, että pentu käytti hampaitaan metallikapulan ympärillä, muttei sitä vielä nostanut. Jätin treenin tähän, jatketaan huomenna.

Sitten otin matolla perusasentoa. Palkka oli taas tiskipöydällä. Ensimmäisellä otoksella pentu edisti enkä palkannut. Toisella oli hyvä. Sitten tehtiin uusi juttu ja ennätys: En pyytänyt sitä istumaan sivulleni vaan sen kiepsahtaessa takaani lähdin kävelemään. Pentu seurasi 4 (lyhyttä) askelta! Piti koko ajan kontaktin ja oli suora! Jippiajee! Kokeilin uudelleen nähdäkseni oliko se vahinko. Uusinta oli yhtä hyvä. Ja seuraavakin kerta.

Lysti otti kaukot. Olin ihan sen edessä. Pitäisi jaksaa jauhaa tekniikkaa, mutten jaksa, koska ei ole tavoitteita. Olen tainnut mainita jo miljoona kertaa, että kokeisiin ei mennä, ellei Lystikki yhtäkkiä vahvistu päänupistaan. Kyllä se jo runksuttelee tyhjiä limpparipulloja, joihin ei ole voinut kahteen vuoteen koskea, joten toiveita on.