Ajatusten järjestelyä

Hihnakävelyjen lisäksi  Lykky on saanut harjoitella perusasentoa ja lankulla kävelyä. Kyllä sillä etutassut pysyy, mutta takajaloista ainakin toinen kulkee matolla. :D Tänään se sai noutaa metallikapulaa, oli 7 astetta lämmintä. Otin vauhtinoutoja, kantomatka oli noin 2 metriä parhaimmillaan, siihen lopetimme. Sitten sai wubba taas kyytiä.

Lykky on alkanut siedättää Lystiä. Nukkuva Lysti ei pentua lähelleen halua, mutta pentu niin kovasti pitäisi karvaisesta nukkumakaverista. Säärikarvoitukseni tuuheus häviää vielä hieman tervulleni. ;) Kahtena iltana ja aamuna Lykky on pötkähtänyt ihan Lystin viereen, niin viereen että osuu Lystiin. Lysti purnaa vaimeasti muristen ja haukottelee, mutta Lykky on kuin kivi. Sitten Lystikin rauhoittuu.

Sitten selkävalituksia. Tiistai oli järkytys. Vaikka olen lukenut ja ymmärtänyt magneettikuvien lausunnon, minun on annettu olettaa, että hyvä selästä tulee pullistumien sulettua. Kun fysiatri sanoi, että ruoto on kuin vanhuksella, se ei ollut yllätys, muttei mukava kuullakaan. Eilen oli kipeä päivä, jalkoihini pakotti. Luulen, että testaus ja uusien jumppa-asentojen kokeilu oli liikaa hermoparoille. Tänään on ollut vähän parempaa. 

Kuvissa näkyy siis ryhtivirhe, notkoselkä, joka ei ole käytännössä aiemmin oireillut. Ristiselän ja alimman lannenikaman välinen kulma on 90 astetta, pitäisi olla 45. Tämä väärä asento on kuormittanut nikamia väärin, johtaen vahvoihin kulumamuutoksiin. Ne ahtauttavat neuroradiologin mukaan keskivahvasti välejä, joista selkäytimestä lähtevät alaraajahermot kulkevat. Kahdessa välissä on välilevypullistumat. Hermoja on painanut siis toiselta puolelta luumuutokset ja toiselta puolen pullistumat. Pullistumien on täytynyt kuihtua, koska osa oireista hävisi loppukeväästä.

Kipu ei käytännössä tunnu itse selässä yhtään. Hermojen pinne eli hermosärky tuntuu molemmissa pakaroissa, takareisissä, pahimmillaan pohkeissa ja jalkaterässä. Vasen on vähän ahtaammalla. Kipu ei ole kovaa, sanoisinko, että luokkaa 4/10: poltetta, kihelmöintiä, "ei voi olla paikoillaan". Huonona hetkenä tulee läpilyöntikipu vasempaan pohkeeseen, jolloin en voi kävellä kunnolla. Mutta nilkkasairausloman aikaan olin oireeton: kipua ei ole, jos en istu töissä. (Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?) Kipu lähtee matolla mahallani ja kävelyllä.

Ongelma on kulumamuutokset, jotka eivät iän myötä häviä. Selkää auttaa pikkulihasten vahvistaminen ja selän liikkeen parantaminen. Se on nyt aika jäykkä. Leikkauksella vapautettaisiin tilaa hermoille, mutta sellainen nikamien poraaminen tai niiden osien poisto ei ole mikään pieni juttu. Olen päättänyt, että selkääni ei kukaan veitsen kera lähesty niin kauan kuin pystyn juoksemaan kivutta, koska leikkaus lopettaisi juoksemisen. Eri asia on sitten, jos alkaa tulla halvausoireita tms., sitten ei ole vaihtoehtoja eikä hävittävää. Töissä on nyt sovittu, että lyhennän työaikaa 24 tuntiin per viikko joulukuuksi. Istumista välttämällä kivun pitäisi hellittää.

Mutta onhan tämä aika synkkää. Pystynkö tekemään täysipäiväisesti töitä enää ikinä? Nyt liikuntaa vielä suositaan, mutta luultavasti jossakin kohtaa esim. agility alkaa olla liikaa, toivottavasti vasta 20 vuoden päästä. Jos minusta tulee rollaattorimummo (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) sitä ennen, opetan koiriani vähän irtoamaan: *klik*. Onneksi ainakin Lystillä on todettu ominaisuuksia leijeröintiin.