Hallilla

Lämpöasteiden ja vesisateen myötä talvi katosi ja pimeys palasi. Ajoin hallille molempien koirien kanssa. Siellä on valoisaa ja kuivaa.

Lykky

• Rimoja ei ollut lainkaan, vaan pelkät estesiivekkeet.
• Kertauksena twist, kyllähän pentu tekee lelun vuoksi mitä vaan.
• Kertasimme myös vekkauksen. Lelu oli kädessäni, pentu törmäsi sen perässä estesiivekkeeseen, joka kaatui. Se vaan tuijotti, että ottaisiko siivekkeestä saaliin vai ei. Yhtä toista koiraa olisi tuon jälkeen siedätetty.
• Hajoava rengas jälleen baby-korkeudella. Kerran L pääsi ohi hypättyään palkkaamaan itsensä, voi pöh. Muuten hyppäsi renkaan läpi ja minusta lukitsi sen hyvin.
• Uutena pakkovalssi lelun kera molemmin puolin. Ei niin mitään ongelmaa.
• Puomin osat olivat maassa. Otin yhden osan erikseen ja Lykky tasapainoili. Laitoin sen hihnaan. Ensimmäisellä kerralla jalat olivat osan molemmin puolin, sitten kiepsautti takaosan pois palkalle kumartuessaan (ruokaa alustalla) ja lopulta koiruus kesti puomin päällä. Molemmin puolin tehtiin aika monta toistoa. Näitä tarvitaan paljon lisää. Käsky on "kiipee". Kehuin kovasti, kun pysyi puomin päällä. Tuntuu vaan, että sille ei ole kehuillani mitään väliä. "Älä lirkuta, meen palkalle."

Lysti

• Kokeilin sitä pyöritystä, joka on tauon aikana jäänyt unholaan. Oli aika huonossa jamassa edelleen. Joku juttu on ohjauksessani, koska tämä on ennen ollut helppo. Lysti kaatui kyljelleen kaartaessaan. Siellä ollaan vedetty rempulat ennenkin, sekä minä että koira. Pujotellessaankin Lystillä sutii tassut. :( Viime talvi sivuutettiin selän takia enkä tiedä tämän talven treenien kohtaloa.
• A:lla ohijuoksuja ja kontaktia. Hyvin se pysähtyy.
• Pujottelua ja sivuttaisetäisyyttä, yksi erhe, muuten ok.
• Uuden renkaan opettelu. Se roikkuu metalliketjuissa ja Lysti pelkää metallista kilinää. Nostin renkaan oikealle korkeudelle Lykyn jäljiltä, mikä sai koko hökötyksen kilisemään. Lysti haisteli varovaisesti. Sitten se hyppi sen pari kertaa ilman ongelmia. Loiks vaan. Kyllä se joskus yllättää positiivisesti.
• Lysti olisi varmaan halunnut vielä jatkaa, mutta lopetettiin kerrankin hauskimpaan vaiheeseen.

Kantohommia

Koirien kanssa kävin yhteislenkillä. Metsässäkin näki, kun on vielä sitä lunta.

Kotona molemmat saivat taiteilla laudan päällä. Lykky harjoitteli noutokapulan pitämistä ja tuomista metrin päästä. Välillä pureskeli kapulaa, rauhoitin otteen, sitten osasi taas pitää.

Eipä sitten muuta.

Valkeus

Lunta on maassa ja just sen verran pakkasta, että ei sula. :)

Lykky pääsi taas aksaamaan. Ajattelin, että peräkkäisten päivien treeni tekisi hyvää. Ainakin se eilen oli mukavan raukea treenin jälkeen. ;) Mutkaputkella harjoittelimme pimeää putkikulmaa ja putkelta taaksepäin kääntymistä.

Hyppyihin en laittanut nyt rimoja lainkaan. Takaakierrot sujuivat molempiin suuntiin varman tuntuisesti. Uutena harjoittelimme twistit perään 2-3 x molempiin suuntiin. Tämä on jotenkin luontaista Lykylle. Hyppy-putki-kombinaatio oli "ratana".

Lopuksi bongasin uuden hajoavan renkaan hallin nurkasta. Sain seuran ylipuhuttua sen hankintaan, joten pitihän se testata. Babyrengas on hypätty viimeksi elokuun kurssilla. Renkaan saa n. 10 cm korkeudelle maasta. Jätin syötävää houkuttimeksi. Lykky olisi ensin sujahtanut ohi, mutta olin tarkkana. Tämän jälkeen se hyppäsi noin 3 toistoa per puoli. Narupallo oli enimmäkseen palkkana ja hyvin näyttää pentunen palkkautuvan.

Lystin kanssa kävimme metsäkävelyllä. Se sai tasapainoilla lyhyellä laudalla, joka on vähän vääntynyt. On siksi epävarma alusta, mutta sitkeästi ja oma-aloitteisesti tyttö siinä taiteilee "katsos minä olen täällä taas ja osaan näin kääntyäkin". Tekee hyvää pikkulihaksille, tasapainolle ja alustaepävarmuudelle. Lykyn kanssa treenataan vähän alkeisempia liikkeitä.

Eipä näpit jäädy

Aamulla oli lunta maassa, suli vesisateen myötä.

Lykyn kanssa kahdestaan metsäkävelyllä oli taas esineruudun paikka. Ensin kätkin narupallon ja koska palautus oli humputtelua ympäri metsää, piilotin seuraavaksi hanskani. Se tuli paremmin kohti, koska narupallopalkka oli minulla. Tajusin taas, että on jäänyt pidemmästä matkasta haun luovutukset, muistanpa treenata niitäkin.

Lystin kanssa kävin myös metsässä. On se vaan helppo ystävä. :) 

Kotona saivat molemmat harjoitella paikkaistumisia. Menen keittiön seinän taakse piiloon.

Illemmalla uhmasin lotisevaa vesisadetta ja ajoin Lykyn kanssa agi-hallille. Siellä oli porukkaa, joten otin hyppy-ohjausharjoitukset kentällä, rimat oli 10 cm:ssä. Takaakierrot molempiin suuntiin ok. Sylkkäriä harjoittelin pelkällä namilla, siinä on nyt joku jumi. Tätä pitäisi harjoitella Lystinkin kanssa, ihan unholaan jäänyt ohjaus.

Uusi juttu eli vastakkaiseen käteen otto ja pyöritys, vekkaus, sen sijaan sujui kuin luonnostaan. Tässäkin oli vasempaan kääntyminen hankalaa, ehkä siksi että lähtö oli oikealta puoleltani. Sen verran on tottisteltu, että koiralle on vasen puoli tutumpi?

Hallissa oli valmiiksi U-putki. Pimeä putkikulma löytyi molempiin suuntiin. Uutena oli putkesta taaksepäin kääntyminen. Kun koira näki palkan viennin, meinasi putken kulku välistä unohtua. :) Skarppasin itse putkelle viennissä ja sitten sujui. Hallissa on käyty kerran aiemmin. On Lykky vaan helppo, humputti ympäriinsä lelu suussaan mitään pelkäämättä.

Malinoismeteoriitti

Mielialani on vaihdellut hautajaistunnelmista *klik* vihaan *klik*. On se välillä normaalikin. :)

Tänään Lykky ja Lysti harjoittelivat kierrä-käskyä välikössä. Lykky kiertää hyvin, jos ohjaan hyvin läheltä. Vasemmalle kääntyminen on haasteellisempaa. Lystin kanssa lisään välimatkaa.

Lykyn kanssa lenkkeilin metsässä. Tallasin 5 x 15 m esineruudun rinteeseen. Piilotin narupallon lehtien alle kolmesti. Lykky oli paikkakäskyn alla ja näki piilotukset & valelaitot. Palkkasin paikallapysymisestä ennen lähetystä. Kerran varasti, käskyllä palasi luokseni. Se etsi tohkeissaan ja löysikin lelun joka kerta. Siitä tulisi oikeasti hyvä etsijä- tai jäljestäjäkoira.

Oli käydä hassusti. Lykky oli irti hölkätessäni metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä jokin törmästi jalkoihini takaa. Lensin päistikkaa polulle ja kuulin kuinka yläselkä rutisi. Ohitseni lensi malinoismeteoriitti, laskeutui selälleen polulle, nousi ylös ja ravisteli. Itse aloin tuijottaa pilvien kulkua tuulisella taivaalla puiden oksien lomitse ja tunnustelin koskeeko jonnekin, liikkuuko jalat ja hajosiko osia. Helpotuksekseni kaikki toimi, selviydyin mutaisilla vaatteilla. On tuo elukka joskus ihan älytön: "Oikaisenpa tuosta polven kautta."

Ehkä nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta Lykyn suhteen yhdessä mieltäni painaneessa asiassa. Viime viikon perjantaina valmistimme Hornetteja, mausteisia broilerinsiipiä. Syömisen jälkeen jätin ne hellan takaosan päälle jäähtymään. Hetken kuluttua kuului hirmuinen lotke ja siellä meidän Pentu Suurisuu hotki siipiä, seisoi takavarpaidensa varassa yltääkseen vadille. Se ei niitä purrut ja viimeisimmän klunksautti oikein kertaheitolla kurkustaan alas, kun näki minun saapuvan. 2-3 kypsää broilerinsiipeä koiran mahassa vie mielenrauhan. Yritin Lykyn oksettaa suolalla, ei auttanut. Soitin läheisimmälle ABC:lle ja sieltä löytyi tankoparsaa. Seurasi perheajelu klo 22.30. Onneksi tankoparsa maistui, laitoin kyytipojaksi rypsiöljyä. Googlasin ja konsultoin paria kaveriani kuoleeko koira. Lohdutti että se oli tarpeeksi ahne lotkiakseen siivet kokonaisina. Alkoi kakan seuranta. Sunnuntaina kisoissa ollessani poika laittoi viestiä, että on tullut luukakan näköisiä tuotoksia. Voi helpotuksen huokaus! Pentu on ollut oireeton sen jälkeen (ja sitä ennen).

Loppumiete Sinkkuelämän Sarah Jessica Parkerin äänellä: Syökö joku ihminen säilyketankoparsaa vai ovatko ne kauppojen hyllyillä pelkästään koiria varten?



Ja tuosta



Ajatusten järjestelyä

Hihnakävelyjen lisäksi  Lykky on saanut harjoitella perusasentoa ja lankulla kävelyä. Kyllä sillä etutassut pysyy, mutta takajaloista ainakin toinen kulkee matolla. :D Tänään se sai noutaa metallikapulaa, oli 7 astetta lämmintä. Otin vauhtinoutoja, kantomatka oli noin 2 metriä parhaimmillaan, siihen lopetimme. Sitten sai wubba taas kyytiä.

Lykky on alkanut siedättää Lystiä. Nukkuva Lysti ei pentua lähelleen halua, mutta pentu niin kovasti pitäisi karvaisesta nukkumakaverista. Säärikarvoitukseni tuuheus häviää vielä hieman tervulleni. ;) Kahtena iltana ja aamuna Lykky on pötkähtänyt ihan Lystin viereen, niin viereen että osuu Lystiin. Lysti purnaa vaimeasti muristen ja haukottelee, mutta Lykky on kuin kivi. Sitten Lystikin rauhoittuu.

Sitten selkävalituksia. Tiistai oli järkytys. Vaikka olen lukenut ja ymmärtänyt magneettikuvien lausunnon, minun on annettu olettaa, että hyvä selästä tulee pullistumien sulettua. Kun fysiatri sanoi, että ruoto on kuin vanhuksella, se ei ollut yllätys, muttei mukava kuullakaan. Eilen oli kipeä päivä, jalkoihini pakotti. Luulen, että testaus ja uusien jumppa-asentojen kokeilu oli liikaa hermoparoille. Tänään on ollut vähän parempaa. 

Kuvissa näkyy siis ryhtivirhe, notkoselkä, joka ei ole käytännössä aiemmin oireillut. Ristiselän ja alimman lannenikaman välinen kulma on 90 astetta, pitäisi olla 45. Tämä väärä asento on kuormittanut nikamia väärin, johtaen vahvoihin kulumamuutoksiin. Ne ahtauttavat neuroradiologin mukaan keskivahvasti välejä, joista selkäytimestä lähtevät alaraajahermot kulkevat. Kahdessa välissä on välilevypullistumat. Hermoja on painanut siis toiselta puolelta luumuutokset ja toiselta puolen pullistumat. Pullistumien on täytynyt kuihtua, koska osa oireista hävisi loppukeväästä.

Kipu ei käytännössä tunnu itse selässä yhtään. Hermojen pinne eli hermosärky tuntuu molemmissa pakaroissa, takareisissä, pahimmillaan pohkeissa ja jalkaterässä. Vasen on vähän ahtaammalla. Kipu ei ole kovaa, sanoisinko, että luokkaa 4/10: poltetta, kihelmöintiä, "ei voi olla paikoillaan". Huonona hetkenä tulee läpilyöntikipu vasempaan pohkeeseen, jolloin en voi kävellä kunnolla. Mutta nilkkasairausloman aikaan olin oireeton: kipua ei ole, jos en istu töissä. (Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?) Kipu lähtee matolla mahallani ja kävelyllä.

Ongelma on kulumamuutokset, jotka eivät iän myötä häviä. Selkää auttaa pikkulihasten vahvistaminen ja selän liikkeen parantaminen. Se on nyt aika jäykkä. Leikkauksella vapautettaisiin tilaa hermoille, mutta sellainen nikamien poraaminen tai niiden osien poisto ei ole mikään pieni juttu. Olen päättänyt, että selkääni ei kukaan veitsen kera lähesty niin kauan kuin pystyn juoksemaan kivutta, koska leikkaus lopettaisi juoksemisen. Eri asia on sitten, jos alkaa tulla halvausoireita tms., sitten ei ole vaihtoehtoja eikä hävittävää. Töissä on nyt sovittu, että lyhennän työaikaa 24 tuntiin per viikko joulukuuksi. Istumista välttämällä kivun pitäisi hellittää.

Mutta onhan tämä aika synkkää. Pystynkö tekemään täysipäiväisesti töitä enää ikinä? Nyt liikuntaa vielä suositaan, mutta luultavasti jossakin kohtaa esim. agility alkaa olla liikaa, toivottavasti vasta 20 vuoden päästä. Jos minusta tulee rollaattorimummo (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) sitä ennen, opetan koiriani vähän irtoamaan: *klik*. Onneksi ainakin Lystillä on todettu ominaisuuksia leijeröintiin. 

Rannalla. Nousuvesi.

Fysiatrian poliklinikalla. Ensin tutki fysioterapeutti. Hän oli juuri testaamassa hermon kireyttä oikeasta eli paremmasta jalastani, kun itse lääkäri tuli huoneeseen sanoen jotakin tämän tapaista: "Ai se ottaa noin kiinni." - "Tämä on se parempi puoli", vastasi fysioterapeutti. Vuoden takaisissa magneettikuvissa selkäni on kuin vanhuksella kulumineen ja ahtaumineen.

2 kuukautta uudenlaista fysioterapiaa: Töihin jäitä, retkipatjan lisäksi uudeksi kaverikseni 65-senttinen jumppapallo. Töiden välissä matolle selälleen, jäitä selän alle, hyvin kevyttä liikettä ja rentoutusta. Uimahalliin polskimaan fysioterapeutin opastuksella. "Voidaan sitten sanoa, että on yritetty."

Töissä en selkääni rakenteellisesti saa pahemmaksi, joten siellä voi olla, mutta selkä voi kipeytyä, jolloin sairauslomaa. Saan syödä niitä lääkkeitä mitkä auttaa, nythän en syö mitään. 6 tunnin työpäivää pyrin lyhentämään 4-5 tuntiin joulukuun alusta, koska selkä ei nykytahtia kestä. Kontrolli helmikuussa. Jos 2 kk tehokuuri ei riitä tai selkä kipeytyy aiemmin, lähetetään uusiin magneettikuviin. Ja sitten ortopedille leikkausharkintaan. Se tietäisi nikaman aukkojen poraamista laajemmaksi hermoja varten tai nikaman osan poistoa. "Sen jälkeen ei juosta tai kumarrella" totesin puoliksi kysyvästi. "Voi olla", vastasi lekuri. Kerro minulle miltä tuntuu unelmoida ilman tulevaisuutta. Tosin hän lohdutti että nuorilta 40-50-vuotiailta ei tällaisia selkiä ortopedit suostu leikkaamaan. Agilitya ei kielletty.

Hoipuin sairaalasta pois. Voin henkisesti niin pahoin, että olin oksentaa. Ei tämä ole kuolemantuomio. Mutta siltä se on tänä päivänä tuntunut. Rankani ei paremmaksi muutu ja se on juuri niin huono kuin lausunnossa lukee. Kun viette minulta liikunnan, viette kaiken. Kaikki hiekka on nyt pohjalla.

Chris Cornell "Time", osittain lainatut sanat samassa linkissä, jos kuuntelet Youtuben kautta.

LUVA :)

- "Olemme pitkästä aikaa saaneet studioon Melkorannan. Pidemmittä puheitta ole hyvä Melkoranta."

- "Kiitoskiitos. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille kuulijoille ja tervetuloa seuraamaan agilitykilpailuja. Tänään tuomarina on Pertti Siimes. Erityisen mielenkiinnon kohteena on jälleen Lysti ohjaajansa kanssa. Heillä eilinen harjoitus, pitkän tauon jälkeen, oli mennyt hyvin ja olivat vielä illalla luottavaisia. Mutta mennään nyt suoraan hyppyradalle.

Lähdössä Lysti jo istuukin. Siinä on jo heti aluksi mutkaa  toisensa perään ja jämäkästi ohjaaja astelee toisen hypyn vierelle. Lysti lähtee käskystä ja kaartaa vauhdilla tuomarin suunnittelemat kiemurat. Päällejuoksuakin ohjaaja soveltaa ja saa koiransa U-putken oikeaan päähän. Siitä syötetään koira kepeille vähän linjaa korjaamalla, niiden jälkeen valssilla hypylle, rengas, hyppy ja lenkura takaaleikkauksella pitkään suoraan putkeen. Putken jälkeen hyppy ja jarrutus, jottei mene väärälle esteelle ja sieltä tullaan loput ässän malliin asetellut esteet. Takaaleikkauksen koira lukee kuten kuuluu ja se on NOLLA! Voi mikä kisauran avaus pitkän tauon jälkeen! Ohjaaja heiluttaa käsiään maalissa ilahtuneena ja riemuisasti palkkaa Lystin. Nyt jännätään vielä aikaa, riittääkö se LUVA:an. Kysytään tähän väliin ohjaajan kuulumiset. No miltä tuntuu?"

- "Aamulla jännitti, eilinen euforia oli karissut. Kun näin radan, tiesin pian kuinka sen ohjaan. Lisäksi se näytti sellaiselta, jolta voisi nolla tulla. Mietitytti, jos mokataan joku helppo paikka. Lisäpohdintaa toivat varpaat. En ollut varautunut pakkaseen ja vasemmat varpaat kylmettyivät tunnottomiksi. Ehkä se siirsi sopivasti huomiota muualle, koska entisenlaista jännitystä ei ollut. Eniten pelotti kepit ja meinasin ne varmistella vetämällä Lystin nenästä. Päätin sitten tehdä kuten olisin harjoituksissa tehnyt ja se oli oikea vaihtoehto. Oli hienoa mennä! Tuntui kyllä nopealta, toivottavasti aika riittää."

- "Ja aika riittää, LUVA tulee! Miinusta taitaa olla noin 7 sekuntia! Siinä on hyvä mennä metsään jäähdyttelemään ja valmistautumaan toiseen rataan. Minäkin lähden tästä syömään makkaraa"

"No nyt ollaan agilityradalla. Lystin ohjaaja näyttää tanssivan edellisen koirakon aikaan koiratanssia, mitähän ihmettä tuo oikein on. Lysti on aika kiihtyneen oloinen. Nyt tulee lähtölupa ja sinne koira jää paikoilleen. Ohjaaja ottaa koiran toisen hypyn takaa merkkaamalla ja lähtee juoksemaan kohti sivuttain olevaa puomia. Hän ei jarruttele yhtään ja Lysti ottaa kontaktit kuten on opetettu. Päädyn hyppy mennään ennakoivalla valssilla, sitten rengas ja hyppy. Hypyltä Lysti otetaan valssilla kepeille ja taas kepit menevät hyvin. Siitä jälleen valssi, ja koira välttää väärän putkenpään. Putkesta tullaan keinulle, joka sujuu Lystin tarkalla tyylillä. Siitä mennään rinkula hyppyjä, Lysti kiihdyttää itsensä kovaan menoon. Muurin jälkeiseltä hypyltä on tiukka kaarros A:lle. Ohjaaja herättää Lystin huomion sanomalla sen nimen ja se maksaa. Se maksaa nollan. Siinä menee nolla! Rima tipahtaa ja tuomarin käsi nousee. Siitä tulee vitonen! Voi elämän kevät! A:n Lysti ottaa varmasti ja loppusuoran hypyt myös. No onhan harmi. Rimavarma koira ja tällaisessa paikassa tulee erhe. Siinä ohjaaja liikaa koiraa herätteli ja tässä on tulos. Kysytään taas ohjaajan mietteet. Mikä se alun kuvio oli?"

- "No Lysti vähän lämpeni, kun kuuli edellisen koiran haukkuvan juostessaan. Yritin seistä sen edessä, mutta se siirsi aina päätään kurkkiakseen koiraa, joten meillä tuli siinä sellainen paritanssi. Se onneksi rauhoittui ja pysyi lähdössä. Kontaktit menivät kuten harjoituksissa. Jos juoksen tasaisesti Lysti ei näköjään hyppää, ei ainakaan tänään hypännyt. Kepit oli toinen kohta, joista olen tosi iloinen. Vieras keinu meni myös niin kivasti kuin Lystillä voi mennä. Harmittaa kovasti se riman tippuminen. Oli ihan oma vikani, siinä oli tiukka kaarre, edessä väärä hyppy, ja A:lle oli meno, sanoin "Lysti" ja silloin kolahti. Hyvä fiilis jäi joka tapauksessa. Näihin talvikisoihin on kyllä muistettava jatkossa ottaa villasukat mukaan."

- "Sinne iloinen ohjaaja taas menee koiransa kanssa. Nollia tuli sen verran, että pari ei sijoittunut. Myöhemmin saadaan kuulla mihin aika olisi riittänyt. Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa hyvät kuulijat."

Leikkiä odottava Lystikki

P.S. Siltä varalta, että jollakin on ollut Melkorantaa ikävä: Kolmiokorvien Melkorannat *klik*.

Voisin hypätä vaikka aurinkoon asti

Lystin kanssa oli privaatisti ryhmäagia. Tasan 12 viikkoa sitten oltiin viimeksi samassa paikassa. Sattui vielä sama koutsikin. Lysti oli innoissaan, olisi varastanut lähdössä, haukkui ja komensi, räiski kontaktit. Asettui seuruutuksella ja maahanmenolla.

Ensin oli agilityrata. Tärkeimmät jutut:

• Pyöritys ei ollutkaan niin helppoa kuin ennen taukoa. Vastakkaisen käden avulla onnistui.
• Valssi on edelleen käyttökelpoinen ja vie kätevästi ansan ohi.
• Lysti osaa merkkaukset.
• A:lla ei minun tartte himmata ennen ylösmenoa, voin juosta Lystin ohi, se huolehtii kontaktit. Olisi parasta juosta mahdollisimman tasaisesti ilman kiihdytyksiä, Lystiinkään ei ohjautuisi riehuenergiaa.
• Kepeillä koiruus kestää sivuttaisloittonemisen.
• Pelottava päällejuoksu oli myös, pidin huolen että ehdin alta pois. :)
• Puomi ongelmaton.
• Hirtossa ole tarkka, Lysti kääntyy hyvin, nyt sain sen ohjattu putken ohi hypylle! Ehkä oli käskytyskin hukassa.
• Takaakierto-valssilla se kääntyy kaunihisti.

Toinen rata oli hyppäri. Siitäkin päällimmäiset:

• Uutena flippi, se pitää muistaa tehdä ajoissa. Erinomainen ohjaus - käyttöön!
• Sellaisia ohjauksia, jotka muistuttavat päällejuoksua, mutta ollaan edempänä ja koira tulee minun ja esteen ulkopuolelle ulkokäteeni. Hirvitti vähän, mutta Lysti tuli aina oikeaan paikkaan. Näitä tehdessä tuntee itsensä oikeaksi agility-ohjaajaksi.
• Samanlainen kohta tuli kepeille lähettämisessä, missä nilkka meni viimeksi. Tästä tuli erityismaininta, että kiiruhda ettet juokse koiran eteen. Ekalla kerralla en ehtinyt ja luovutin suosiolla. Ihminen oppii. Toisella oli hyvä.
• Putkesta tullessa oli merkkauskohta, jos liikahdin, Lysti hyppäsi ekan tarjoutuvan hypyn. Jos pysyin paikallani, tuli luokse. Lysti olisi kuulemma hyvä leijeröintikoira - on ominaisuus. :) Kotimatkalla tuumin, että olisi ollut putkijarrun käytön paikka. Ensi kerralla sitten.

Parasta oli fiilis. Pystyin juoksemaan normaalisti ilman nilkkakipuja ja yhdistelmä sidos & nilkkatuki ei haittaa juoksua. Tuli sellainen olo kuin muinaisina pikajuoksuaikoina, kun hallikauden jälkeen pääsi ulos stadionille. Tuntui ettei juoksemisella ollut mitään rajaa. Ensimmäistä kertaa olin tuolla myös ilman Neurontineja, ne oikeasti vaikuttavat ajatuksenkulkuun ja nopeuteen. Oli kepeää ilman niitä. Vaikka radat vilisivät mahdollisia törmäyskohtia, uskalsin ne silti juosta eikä mitään käynyt.

Viimeisimpänä paras juttu. Sain jälleen kokea Lystin kanssa kuminauhafiiliksen. Olihan niitä virhekohtia, mutta päällimmäisenä jäi ihan älyttömän hyvä olo. Välillä olen ehtinyt miettiä, mikä siitä agilitysta muka niin kivaa tekee. Ihan turhaan olen sellaista pohtinut, siinä on vaan sitä jotakin. Ihan kuin tähän pimeyteen olisi syttynyt valot.

Vertauskuvannollinen video, valitettavasti ei alkuperäiskielellä. Nyt olen tuolla pylvään päässä.

 

Hoipertelija

Molemmat koirat otin agi-kentälle matkaan.

Lysti

• Kaikki kontaktit ohijuoksulla x 2 eli eri puolilta, no problem.
• Pujottelua eri kulmista x 5, kuljin sivulla 4 metrin päässä, kiersin keinunkin, hyvin Lystikki takoi menemään. Yhdellä kerralla edessä leikkaamista ei kestänyt, uusinnalla kyllä. Toinen uusinta perään, jotta saimme vahvistusta.
• Harjoittelin takaakierrossa etäisyyttä, voin olla n. 2 metrin päässä. 
• Sylkkäri on Lystille uusi (?) juttu. Vasemmalla puolella koira piti selvästi houkutella matkaan, ettei hypännyt suoraan. Näitä pitää treenata eriskeen. Ei missään nimessä kisaratkaisu vielä.

Lykky

• Rimojen lasku n. 10 cm:iin
• Takaakierrot olivat helppoja edelleen.
• Sylkkäri tai poispäinkääntö ei ollutkaan niin simppeliä kuin eilen. Toistoilla sain onnistuneempia suorituksia. Harjoitellaan lisää.
• Irtoaminen (palkalle) onnistuu.
• Irrotettiin puomin nousuosa ja laitettiin maahan, jotta koiralle tulee idea lautaa pitkin kulkemisesta. Lykky-paralla on huono tasapaino. :S Lystihän oli aikoinaan haka tässä, se oli metsässä harjoitellut kaatuneilla puilla tasapainoilua. Lykky on ollut niin villi, ettei ole tullut mieleenikään laittaa sitä metsässä puun päälle. Ostin K-Raudasta 20 cm leveää lautaa, aletaan tasapainoilla kotona.
• Sivuhuomio saalisvietistä: Kun puomin osaa laitettiin takaisin paikoilleen, sen liike sai Lykyn iskemään hampaansa siihen kiinni tappomeiningillä, piti ihan tosissaan kieltää. 
• Keinulla heijausharjoitus meni ihan pieleen. Lykyllä lipesi etutassu ja se muljahti kuono edellä keinulaudan kulmaan. Katsoin onko ikenessä mustelmaa, mutta sillä on tummia laikkuja ikenissä muutenkin, joten en tiedä. Hampaat eivät kuitenkaan heilu eikä verta näy missään eikä turvotusta ole. Jippii. Oletan, että tuolla kovuusasteella varusteltu koira ei ensi kerralla muista episodista mitään, mutta en silti tuollaista olisi toivonut, varsinkin kun harjoitus voi olla ihan turha muutenkin. Koira sai tuulettaa itseään narulelun kera humputellen.
• Jotakin kivaa piti keksiä. Alkoi hämärtää, mutta käänsin putken U:ksi. Siihen lähetyksiä, ensin Lykkensdorf hyppäsi putken yli ja meni putkensuusta ohi. Jestas sentään. Sitten se varmaan muisti, että mikä on juttu ja osui putken sisäänmenoon. Edistyi parilla toistolla niin, että sain sen ujutettua kuolleeseen putkikulmaan. Tämän jälkeiseen *masokistihakkaamiseen oli hyvä lopettaa. * = koira palkkaa itseään ravistellen palkkaa kylkiinsä

Sitten loppuu koirajutut ja on selän vuoro:

Hoksasin torstaina, että fysiatrian poliklinikalta ei ole kuulunut mitään. Soitin työterveyshuoltoon, että meniköhän lähete. Tietoteknisistä syistä oli jäänyt lähtemättä. Soitin eilen fys.polille, että josko käsittelisivät sen niin kuin se olisi ollut siellä jo 3 viikkoa sitten, kuten piti alun perin. Tänään tuli puhelu. Aika on jo ensi tiistaina. Hyvä niin, mutta pelottaa. Toivottavasti eivät ala leikkauksia ehdottelemaan.

Piha-agia

Auringonnousu oli tänään 8:24, lasku 15:27. Reilu kuukausi vielä ja helpottaa.

Rakensin pihalle agilitysiivekkeen muistitaulusta ja parista agi-kepistä. Lykylle oli tarjolla takaakiertoja (tuttua), sylkkäreitä (uutta) ja poispäinkäännöksiä (uutta). Sain samalla palkattua lähellä olemisesta ainaisen irtoamisen korostamisen vastapainoksi. Takaakiertoon koiruus lähti jo 2 metristä ja tarjosi itse muutaman ekstran. Pidän moisesta motivaatiosta! Poispäinkäännöksessä tuli vielä vähän isoa lenkkiä. Palkkasin aluksi nakilla, lopuksi lelulla. Masokistikoirani kiitti ja hakkasi wuballa kylkiään raivoisasti.

Olisihan noita ehtinyt harjoitella koko syksyn, mutta Lykky on ollut kropaltaan niin keskeneräinen etten ole kiirehtinyt. Jos mutkittelu eli pujottelu on pahasta alle vuosikkaalla, niin tulee näinkin tiukkoja mutkia. Toisaalta tuon koiran omaehtoinen leikkiminen ja juokseminen on itsetuhoista eikä leikit Lystinkään kanssa kovin keveitä ole. Mutta onhan siinä ero, onko kiemurtelu vapaaehtoista ja satunnaista vai systemaattista. En aio näitä hinkata enempää, mennään läpi, jätän hautumaan ja kirmataan suoraviivaisempia juttuja talven aikana.

Toisena juttuna oli kosketusalusta, mitä olimme myös eilen. Ulkona Lykky sotkee sitä vähän noutoon, koska välillä nappaa alustan suuhun. Enimmäkseen koskee tassulla ja päästiin jo siihen, että se laukkasi alustan päältä tassukosketuksen kera. Juoksukontakti on taka-ajatuksenain.

Sisällä treenasimme perusasentoja, seuraamista, perusasennosta maahanmenoja ja seisahtumisia. Edelleen Lykky tökkää sormiini vaikka ne olisivat reidessä kiinni. :/ Mutta selvästi seisominen ja seuraaminen tulevat nyt hoksaamisen kautta. Tästä on hyvä edetä. Stoppauksiin olen saanut säpäkkyyttä heittämällä namin koiran taakse. 

Mitäs muuta me eilen. Lystin kanssa lenkkeilimme kahdestaan metsässä, juoksin noin puolet matkasta. Onpa kuntoni huono, nopeasti hengästyin. Lykky oli seuranani kaupunginosakävelyllä ja -juoksulla. Huomaan kuinka kiitokinkkuni käynnistyy vetoon, kun alan juosta, ihan kuin edessäni jylisisi iso matkustajakone lähtökiihdytyksessään. Jarruvarjoa kaipailin (vaikkei sellaista matkustajakoneissa tietääkseni käytetä), koska ei tuollaisen naperon kuulu vielä vetääkään.

P.S. Nilkkani pärjäsi hyvin!

Pentuagilitya

Tänään oli auringonnousu 8:19, auringonlasku 15:31 ja selvä hämärtyminen klo 16:00. Lämpötila oli +1. Töiden jälkeen kaappasin Lykyn matkaan agilitykentälle. Sain tehtyä kirjallisen suunnitelman sen agilityyn ja aloin toteuttaa sitä. Toivottavasti saamme sen treenittyä läpi.

Tänään teemana oli irtoaminen (jatkoa), takaakierrot (jatkoa) ja takanaleikkaus (uusi). Laitoin rimat 10 cm korkeuteen. Emmin edelleen pitäisikö niitä olla vai ei, mutta tuntuu paremmalta, jos koiralla on joku ajatus siitä, että siivekkeiden välistä ei vain kaahata. Tulos: irtoaminen sujuu kuten pitää, takaakierrot koira hoksasi ja takanaleikkaus ei tuottanut ongelmia. :) Kerran rimaan kolahti, muuten oli puhtaita ylityslaukkaloikkia. Lähdössä pysymistä vahvistin, kerran pääsi koiruus varastamaan, himpura.

Lopuksi annoin Lykyn tottua keinun heijaukseen x 2. Lykky söi ruokaa ja näytti silti ettei tajunnut mikä on homman juoni. Ei siis reaktiota, ei edes keinun palautuspamaukseen. Vaikka ensin säpsähdin itse, että voi ei, sitten katsoin Lykkyä, että ai niin tietysti, ei se välitä. 

Kaula kuin kobralla

Nilkalla juoksin tänään uusia kuvioita: kahdeksikkoa ja neliötä (eteenpäin, sivuttaishypyt/-askellus, peruutus, sivuttain). Lystin kanssa hölkkäsin yli puolet lenkistä. Eipä nilkka ollut moksiskaan. Tasapainolaudalla teen vielä kyykkyjä yhdellä jalalla. Koipi on tietysti teipattu ettei tapahtuisi kriittistä muljahdusta. On kyllä hieno tunne, kun se paranee noin vauhdilla. Töissä nostan välillä pystyyn, mutta turpoaminenkaan ei ole niin iso ongelma kuin aluksi.

Tottelevaisuutta

Tänään on ollut vuosilomapäivä. Heti aamusta painuttiin metsään laskemaan höyryt pois. Siitä ajelin pk-kentälle, jonne rakensin ruudun. Koirat saivat taas tehdä kahdessa erässä.

Lykky

• Juoksi heti ruutuun syömään kannen päällä olevan broilerin. Otin toisen ja kolmannen ruudun eri sivuilta. Palkkasin syömisen jälkeen heittämällä narupallon. Tämän seurauksena kolmannella kerralla koira ei välittänyt broileripalasta, vaan kyttäsi palloa. Pääasia että se löysi ruutuun, vaikka lähetin n. 20 metristä.
• Noudossa otatin kolme iskunoutoa, hyvä laukka kapulalle ja takaisin, kapulan nappaaminenkin kehittyy koko ajan. Luovutusta koetin metrin päästä. Lykky alkoi pureskella kapulaa, jolloin rauhoitin otteen. Kaksi huonoa tällaista ja kaksi hyvää. Ruokapalkka suustani luovutuksissa.
• Tauon jälkeen kaksi hyppyä n. 20 cm korkean ristikon yli. Ei kolautuksia.
• Lepo-käskyn alla Lykky makasi, kun kokosin esteen normaaliksi. Olen tätä unohtunut treenata. Palkkasin aika tiuhaan etujalkojen väliin. Koiruus ei tehnyt elettäkään noustakseen, vaikka huseerasin niiden lautojen kanssa.
• Lopuksi maahanmenoja mahollisimman vähin vartaloavuin ja maassa pysymistä. Huomaa, että ollaan hinkattu seisomista. Tähän keksin sallittuja apumerkkejä erottelun avuksi.
• Kotona ihan aamulla muutama perusasento. Lykky ei haistele sormia, jos kämmeneni on kuin liimattuna reiteen. 

Lysti

• Ruutu kolmelta sivulta, matkaa 20-30 metriä. Ekalla kerralla palkkasin narupallolla ruutuun menosta, seuraavilla pysäytys, maahanmeno ja palkka. Kova laukka joka kerta, hyvä pysäytys ja maahanmeno. On se vinkeä tunne, kun koira menee maihin noin kaukaa. Nimim. Elämän pienet ilot :) Ehkä ruoka-alustan voisin jo alkaa häivyttää.
• Vauhtinoutoja kuten Lykylle. Lystille pitää huutaa "vapaa" ja "irti", jotta se irrottaa kapulasta juostessaan narupallolle. Muuten se hipsii vaivaantuneena kapula suussaan, että minnes minä tämän laitan. Lisäksi se pelkää vauhdissa tipahtavan kapulan kolahdusta ruohikolle, joten ei taida olla mikään kannustava palkka. Ei enää näitä.
• Hyppynouto x 2. En keksinyt kummastakaan korjattavaa. Otin rutiinin vahvistamiseksi toisen.

Nyt molemmat makaavat rauhassa. Se on minusta palkitsevaa.

Agilitya!

Tätä päivää olen odottanut 27.8. alkaen, jolloin muljahti ja rusahti. Lystin ja Lykyn kanssa oli aika jatkaa agilitya.

Ulkokentällä oli esteitä valmiiksi, onneksi. Muuta suunnitelmaa ei ollut kuin tarkistaa ovatko jutut muistissa. Lysti oli riehakas nähtyään mitä on luvassa. Minua jännitti keinu. Ensin se kipusi A:n, jonka alastulon roiskaisi kahdesti. Tästä hyvästä seuruutin sen vaitonaisena aidan viereen. Sitten alkoi kontaktit muistua mieleen. Keinu oli Lystille normaali, palkkasin narupallolla. Puomilla se pysähtyi hienosti, kesti ohijuoksuni, mutta tuuletustani kädet ylhäällä ei. Se ei varmaan sitä osaa. Tuuletin seuraavalla kerralla hillitymmin ja koira pysyi.

Takaakierrot, välistävedot ja slalomin testasin, samoin takaakierto-persjätön, jolla on joku muukin nimi. Päällejuoksua en uskaltanut kokeilla, minua hirvitti. Lysti kulki kuin ajatus. Pujottelut suoritettiin neljästi eri kulmasta. Koira haki ne täysin virheettä. Lykky meni välissä ja Lystin otin lopuksi uudelleen. Silloin se sai hypätä kolmen esteen eteenmenon, jäin lähtöön ja huusin "menemene", hurtta kiitti ja antoi palaa.

Koiratanhua eiliseltä

Lykky oli tulla kaltereista läpi ja hyppäsikin luvatta autosta ulos. Takaisin autoon istumaan ja uudelleen luvalla alas. Uskoi, mutta testaa näköjään kaikessa jatkuvasti.

Ohjelmana oli hyppyjen ohjauksia max 10 cm korkeilla rimoilla. Olisin varmaan voinut ottaa myös ilman rimoja, mutta en usko että luut ja nivelet tuollaisesta vääntyvät ja minusta Lykyn kuuluu oppia myös hypyt. Toisaalta noilla korkeuksilla se ei edes hyppää, vaan ottaa vähän korkeamman laukka-askeleen. Lykky pysyi lähdössä hyvin ja kävin sen säännöllisesti sinne palkkaamassa. Käsillä huitomisetkaan eivät saaneet sitä häiriintymään. :)

Ensin teetin 2 hyppyä, olin itse lähellä ruoka-alustaa. Sitten 2 x kierrot molempien siivekkeiden taakse hypyn jälkeen. Hyvä oli. Lopuksi takaakierrot molemmille puolille, tämä taitaa olla uusi juttu. Vasemmalle riitti x 3. Oikeaa piti treenata enemmän. Lykky oli sitä mieltä että hyppää ensin ohjauksestani huolimatta. Lopuksi oli sillekin eteenmeno kolmen esteen yli palkalle. Ei ole irtoaminen ongelma. :D Ja yksi hyvä juttu: se ei hypyissä kolauttanut tai tipauttanut rimaa kertaakaan!

Urhea geelikaula leikin jäljiltä

Nilkkaan ei sattunut. Juoksin sillä hölkkää kovempaa, mutta mitään kiemurtelu-uria en tehnyt. Nyt on jäitä sen vuoksi, että nilkka turpoaa ja kuumenee. Sitä on luvassa jopa 6 kuukauteen saakka, mutta ei ole vaarallista.

Samat kujeet

Kotona on jatkettu Lykyn perusasentoa ja seuraamista. Se sittenkin tarkistaa vasemman käden sormiani josko sinne olisi jäänyt ruokaa. Kait se joskus sen lopettaa? Metallista noutokapulaa olen tsapitellut sisällä ja tänään otin ulkona vauhtihakuja. Pentu edistyi siihen saakka, että kantoi sitä 20 cm. Lämmittelin kapulaa välillä ettei olisi kylmä, ehkä ulkotreenit sillä riittävät tältä syksyltä. Jäävissä on nyt seisominen ja maahanmeno vahvimmat. Istumisia tehostetaan seuraavaksi, niissä pentu tarvitsee yllättävän usein käsimerkin.

Kävelin pitkään molempien kanssa. Lykyssä on joku huskyvaljakko menettänyt hyvän vetokoiran. Lystissä oli myös viime talveen saakka samaa vikaa. Silloin selkäni oli niin kipeä, että vetämiselle tuli käytännössä ehdoton stoppi ja Lystin hihnakäytös muuttui merkittävästi parempaan, koska en voinut tinkiä yhtään. Nyt olen asettanut saman rajan myös Lykylle. Selkä ei ole priima edelleenkään eikä siitä tule kerta kaikkiaan mitään, että kävelen jännittyneenä takakenossa hihnat sinkeällä. Näyttääkin kamalalta! ;) Ikuisesti en voi molempia erikseen kuljettaa.

Eli joko käyttäydytään kunnolla tai sitten ollaan ulkoilematta. (?) Sihisin senkin tänään Lykylle, selitys tulee myöhemmin. Arvatkaa huviksenne, onko Lykkyyn uponnut lihapulla poikineen, suullisia kehuja ja vaikka sun mitä lirkutusta? Tai pysähtymistä tai suunnan vaihtamista aina kun hihna kiristyy? On. Ei auta. Vetämisen kitkeminen tarkoittaa ***keleitä ja sihistyjä uhkauksia. Ja likka vaan kiskoisi. Ei auta "tsap" tai "Lykky". - Huomaan että Lykky ei kunnioita minua tippaakaan. Mutta jos en anna periksi, niin se näyttää taipuvan: parina päivänä etenkin paluumatkalla se on kulkenut nätisti.

Koirat saivat jälleen leikkiä keskenään sekä pihalla että metsässä. Otin kuvia, alla osa. Ne suurenevat klikkaamalla.

Haituvakaulainen Lysti

Lysti vitsailee

Lysti dramaattisena näyttelee haavoittunutta,
Lykky pitää kiinni ja huutaa: "Älä luovuta, Lysti!"

Nilkka etenee johdonmukaisesti. Hölkkäsin tänään muutaman 100 metriä, ei tuntunut missään. Tasapainolauta alkaa olla helppo. Nilkan koukistus on normaali, ojennus kireämpi kuin terveellä puolella. Selkä on huono, nytkin koskee jalkoihin.

Metallia

Päätin esitellä Lykylle metallisen noutokapulan. Pelkäsin, että se hurja iskee siihen hampaansa niin tomerasti, että hampaiden kappaleita lentelee. Turha oli pelko. Sain seistä kapula kädessäni, pentu vain tuijotti silmiini eikä sen mieleenkään tullut ottaa kapulaa suuhunsa.Onneksi Lysti oli kärkyllä ja otti mallikkaasti otteen kapulasta, kehuin ja palkkasin sitä suuresti.

Lykky ei seurannut esimerkkiä. En alkanut vääntää väkisin, koska metalli ei koirien suosikki taida olla muutenkaan. Päädyin tsapitteluun naksuttimettomassa perheessämme (Lysti pelkää sitä naksahdusta). Laitoin metallikapulan lattialle ja pentu sai tsapin & palkan jokaisesta mielenkiinnon osoituksesta kapulaa kohtaan. Se muisti jujun, samalla tavalla ollaan tehty puukapulankin kanssa. Noin 10 lihapullan palalla olimme jo siinä vaiheessa, että pentu käytti hampaitaan metallikapulan ympärillä, muttei sitä vielä nostanut. Jätin treenin tähän, jatketaan huomenna.

Sitten otin matolla perusasentoa. Palkka oli taas tiskipöydällä. Ensimmäisellä otoksella pentu edisti enkä palkannut. Toisella oli hyvä. Sitten tehtiin uusi juttu ja ennätys: En pyytänyt sitä istumaan sivulleni vaan sen kiepsahtaessa takaani lähdin kävelemään. Pentu seurasi 4 (lyhyttä) askelta! Piti koko ajan kontaktin ja oli suora! Jippiajee! Kokeilin uudelleen nähdäkseni oliko se vahinko. Uusinta oli yhtä hyvä. Ja seuraavakin kerta.

Lysti otti kaukot. Olin ihan sen edessä. Pitäisi jaksaa jauhaa tekniikkaa, mutten jaksa, koska ei ole tavoitteita. Olen tainnut mainita jo miljoona kertaa, että kokeisiin ei mennä, ellei Lystikki yhtäkkiä vahvistu päänupistaan. Kyllä se jo runksuttelee tyhjiä limpparipulloja, joihin ei ole voinut kahteen vuoteen koskea, joten toiveita on.

9.11.

Aamulla oli pakkasta ja päivästä tuli kuulas. Töiden jälkeen koirat saivat leikkiä (painia) ulkona. Lähdimme sitten pk-kentälle. Siellä saa käydä juoksuisen nartun kanssa, jos se sopii muille treenivuorolaisille - olimme keskenämme. Aiemmin pidin hormonihuuruiset ajat treenitaukoa, mutta nykyisin tulee taukoja muutenkin tarpeeksi, joten hyödynnän hetket, jolloin esim. kävelen normaalisti. ;) Lykky on muuten punnittu tänään, on 22 kg.

Heti autosta tultua Lykky sai pitää kapulaa. Oli melkoisilla kierroksilla, koska jurskutti sitä antaumuksella, mitä ei ole muuten juuri tehnyt. Sain sen rauhoitettua. Seuraavaksi teimme vauhtijuttuja x 3 kapulalla, taitavat olla viralliselta nimeltään iskunoutoja. Tämän jälkeen harjoiteltiin uudelleen kapulan pitoa ja luovutusta (x 2). Nyt pentu oli normaali eli otti hyvän otteen eikä pureskellut. En ottanut tuota pidemmästä matkasta, koska keskityin pitoon. Näistä on video tässä:

Sitten oli Lystin vuoro. Se sai noutaa, myös hypyn kera pari kertaa. Toisen palkkasin vauhdista narupallolla. Vauhtia oli muutenkin, laukkaa joka suuntaan.  

Vaihdoin koiraa. Oli Lykyn vuoro hypätä 2 laudan korkuinen este. Rakensin ristiesteen, koska halusin sen nostavan jalkojaan. Jätin sen istumaan ja palkkasin pelkästä pysymisestä joka kerta eikä varastamishinkua ollutkaan. Koiruus teki hyvät hypyt x 3. Sitten vein pallon kentän päätyyn Lykyn kanssa ja treeni lopetettiin eteenmenoon. Lysti sai omalla uusintavuorollaan seurata pitkän pätkän ja kaukoilla pallo takapalkkana. Lopuksi leikittiin pitkään.

Koska tämä on päiväkirja, laitan tämän: 29 vuotta sitten oli tiukat paikat. Äiti kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Vuosipäivänä tulee automaattisesti mietittyä silloisia aikoja. Ja äitiä tietysti.

Videoita

Alla olevalla videolla Lykky harjoittelee sisällä perusasentoa ja seuraamista. Palkka on tiskipöydällä, jotta pentu miettisi. Se hamuaa edelleen kättäni, mutta kontakti on kuten kuuluu. Pörröttämistäni se ei arvosta lainkaan, vaan on anna ruokaa äläkä lääpi -tyttö. Lysti tulee kaveriksi videon loppupuolella. Sen turkki on aika vähissä talveen valmistautumisen vuoksi. Ilmiö näkyy erityisesti kaulassa. :)

Tässä *klik* näkyy Lykyn ulkotottista. Kannattaa työntää suu täyteen lihapullia ennen kuvauksen aloittamista, nimim. Kete Rahkonen. Anteeksi siitä johtuva lintuemomainen efekti (näin sievästi sanottuna). Kamera ei kestänyt alustallaan, siksi kuvakulma on lopuksi vähän jännä.

Tässä *klik* on Lystin seuraamista ja luoksetulo. Pysähtyminen ei ole kovin napakka, olisi pitänyt olla takapalkka. Kamera löpsähti lopussa.

Sitä samaa

Tänään Lykky on saanut jatkaa perusasennon ja 1-3 (!) askeleen seuraamisen harjoittelua. Lisäksi ulkona oli eteentulot, siinä varasti, ei olisi malttanut jäädä istumaan. Kävin erikseen palkkaamassa pelkästään istumisesta sitten. Seisahtumisia on jatkettu myös.

Lysti sai seurata, tehdä luoksetulon pysäytykset ja pujotella 12 keppiä. Tein niistä 5 cm kujan ja sillä Lysti meloo edelleen. Lähetykset oli jälleen eri kulmista.

Otin videolle osan. Kamera oli lyhdyn ja ylösalaisin olevan jugurttipurkin päällä ja kallistui lopuksi niin, että koirasta näkyy vain korvat. En taida jaksaa siirtää koneelle.

Vähemmän on enemmän

Tänään lähdin töistä klo 12 jälkeen ja käytin molemmat koirat ulkona. Lykyn kanssa vähän tokoilin. Kivaa: sanon tokoillaanko, jolloin penturakas pomppii yläpystyä taskuihini. Lykky oli sitä mieltä, että päivän liike on eteentulo ja siinä onkin ajatustenlukijan vikaa. Ongelma oli, ettei se jäänyt millään istumaan, vaan olisi tullut perässäni etulapa polvissani kiinni, leuat vaan lussuttivat (sillä on sellainen tapa, otan joskus videolle), koska oli niin ruuan lumoissa. Sain sen jäämään ja pyydettyä luokse. Muutaman pysähtymisenkin se pääsi suorittamaan. Siinä edistytään, pääsen jo kääntämään nenän samaan suuntaan mihin koiran kuono osoittaa.

Sitten lähdin työmatkalle, otin pojan seuraksi. Palasimme klo 20.30 ja jännityksellä katsoin pojan huoneeseen (missä pentu viettää aikaa, kun olemme poissa) oliko vessahätä tai muu mielenosoitus yllättänyt. Ei ollut! Iltalenkin jälkeen otatin perusasentoja maksamakkaran avulla. Alkaa löytyä tie Roomaan. Muutaman maahanmenon testasin sivulta. Jos kiekaisen itselleni oudolla äänellä (miksi ihmeessä teen niin?), koira tuijottaa. Jos olen normaali, se menee maihin.

Pimeän sunnuntain touhuja

Puoli kahdelta katselin kelloa, joko on ilta. Ei ollut. Virallisesti aurinko on noussut klo 7.53 ja laskenut 15.55, mutta ei siitä täällä mitään havaintoja ollut.

Tänään olen jatkanut perusasentoja Lykyn kanssa. Maksamakkaraa oli pöydällä ja tsapin jälkeen irtosi nokare palkaksi. Tässä metodissa on se hyvä puoli, että koira ottaa kontaktin silmiini eikä käteeni. Jatkan näin.

Ulkona eteentuloja alkaen parista metristä. Noin 8 metristä Lykky arvioi jarrutusmatkan väärin ja liukui takalistollaan jalkoihini kiinni. Ohhoh ja uusi yritys, koira korjasi itse, jarrutus oli ennakoivampi ja asento edessä napsahti justiinsa, kuten lyhyemmistäkin matkoista. Tämä on nyt kivaa ja helppoa.

Pysähtymisiä teetin toisena. Yritän hävittää kaikki vartaloavut. Vielä mennään nenä ja kuono vastakkain, mutta hyviä osumia tuli jo tässäkin. Tehdään nyt näitä, kunnes ollaan samalla tasolla maahanmenojen ja istumisten kanssa.

Hihnakäytöksestä voisin kirjoittaa sivun. Vetäminen ja koirien ohitukset teettää töitä. Tänään sattui huono säkä, kun tuli monta remmirähjää heti aluksi vastaan, jolloin Lykkykin oikein vonkui kohti. En tiedä mikä on hormonien osuus. Pyörät ja autot sujuu. Ihmiset ohitellaan lihapullan avulla, muuten olisi kaikki tervehdittävä.

Lystin kanssa kävin metsälenkillä, helppo ja innokas koira. :) Se sai hepulit hepulipaikassaan. En voinut olla nauramatta ja miettimättä, miten nuori Lystikin vielä on.

Kokeilujen uhri?

Löysin kaupasta hirvenpaistia. Ihmisille tulee uunissa oma juttunsa, mutta olihan koirille otettava osa talteen.

Laitoin kypsennettyjä paloja tiskipöydän reunalle ja otatin Lykyllä perusasentoa. Kun se löysi sivu-käskyllä kohdalleen ja otti minuun katsekontaktin, tsap ja palkaksi hirveä tiskipöydältä. Muutaman kerran rintamasuunta oli kohti hirviparan palasia ja katsekontaktikin sinne. Ehkä tämä on juuri sellainen harjoitus mitä on kaivattu? Tai sitten kaikki menee sekaisin. Yritän luottaa siihen, että pennun kuuluu ymmärtää mikä on oikea paikka.

Sekavaa tokoa

Oli vähän univelkaa. 13 tunnin unien jälkeen tunsin levänneeni. Ajoin koirien kanssa kentälle.

Olen miettinyt Lykkyä ja sen opettamista. Minusta se on kova koira, ei välitä kolhuista eikä kehuista. Se vaan mennä humputtaa. Sille on ihan yksi hailee vaikka sitä pörrötän ja kehun, se vaan tuijottaa, että missä se palkka viipyy, tunkee kuononsa taskuun. Olen kehunut sitä ennen palkkaa, jotta se oppisi arvostamaan sosiaalista palkkausta, mutten ole vielä tehnyt läpimurtoa. Välillä olen miettinyt, että se ei taida olla penaalin terävin kynä, perustellen sillä, että jauhetaan tottiksessa samassa pisteessä. Viimeisin tottisvideo oli tästä osoitus.

Äskeinen selitys ei vaan täsmää eikä pelasta minua, sillä jotkin jutut loksahtavat heti kohdalleen, esim. iskunouto ja kosketusalusta. Mutta perusasento ja seuraaminen. Voi itkujen itku. Olen älynnyt, että vika on opetustilanteen vireessä. Koira, joka on superahne (kuola valuu, jos se edes miettii ruokaa) ja saalisviettinen (kaikki liikkuva on saalistettavaa), on ihanteellinen koulutettava. Periaatteessa. Jos ihminen osaa. Imutusseuruu perustunee siihen, että koira vaan oppii olemaan sivulla ja siinä on se hyvä, tuttu ja palkitseva paikka. Mutta Lykky vaan jahtaa palkintoaan enkä usko sen miettineen tippaakaan missä se on palkan saadessaan. Tuskin imuttelu on hukkaan mennyt, hyvin se vieressä tulee, mutta askel välillä imuttelu - itsenäinen seuruu on valtameren kokoinen loikka.

Rakennan (jatkossa) treenit niin, että koiralla on mielessään muutakin kuin pelkkä narupallo tai ruoka. Siirrän siis koulutusta siihen suuntaan, että sen on etsittävä ja hoksattava joku juttu ennen kuin saa palkan. Se tarjoaa rohkeasti ja on innokas, joten sinänsä se on houkutteleva kohde tällaiseen koulutusstyyliin. Sillä periaatteella se kosketusalustan, noudon ja 2 kepin "pujottelunkin" oppi. Eli siirrän tätä tyyliä perusasentoon ja seuruuseen. Ugh.

Takaisin kentälle. Ensin tein Lystin kanssa pitkän pätkän seuraamista ja palkkasin narupallolla. Sitten otin 40 metristä luoksetulon pysäytykset, narupallo oli minulla, seisominen venyi ja venyi, maahanmeno hyvä. Toinen takapalkalla, pysäytykset hyvät, sivulle tulemisen jälkeen palkka. Annoin koiran nauttia palkastaan. 

Ennen Lykkyä laitoin noutokapulan valmiiksi kentälle vähän piiloon. Lykky näki viennin. Virhe.

• Tarkoitus oli ottaa ensin perusasentoa. Kun laskin koiran irti, se etsi noutokapulan ja tuli innokkaalla laukalla luokseni. Eihän sellaisesta voi olla palkkaamatta - eihän? Palkkasin siis. Sitten kaivoin ruokaa taskustani, että ollaas nyt perusasentoja. Koira juoksi uudelleen kapulalle ja taas palkkasin. Ei kait siinä eitäkään voi karjua? Jos pentu (jonka kanssa on harjoiteltu noutoa alun perin niin, että kapula on jossakin ja sen nappaamalla saa palkan) syöksyy kapulalle ja tuo sen, niin sehän tekee just kuten on opetettu. 
• Sain koiran unohtamaan kapulan ja teetin perusasentoa ja 1-2 askeleen seuraamista. Paikka oli taaempana, mutta väliin tuli vinoja asentoja. Välillä koira myös istahti oikean jalkani viereen poikittain. Vaikea on joskus tajuta belgialaista ajatuksenjuoksua. ;)
• Eteentuloja pidemmästä matkasta, aluksi 2 metristä - hyvä, 3 metristä hyvä myös - ja Lykkensdorf nostaa laukan tähän väliin. Plus sen voi jättää istumaan ja se pysyy. :D Iski ahneus, kävelin 8 metriin, kutsuin hiit, koira juoksi vauhdilla ja pyörähti sivulleni tismalleen oikeaan paikkaan. Mitä olisi tehnyt Oikea Koirankouluttaja? En tiedä, mutta Suuri Filosofi Löperö Eeva oli ihastunut ja palkkasi koiran. Voi raivostuksen raivostus. Miten ajatukseni voi juosta noin kummallisesti? Tämä luoksetulo piti paikata. Lykky katsoi vähän sivulle, kutsuin silti. Koira laukkasi takanani olleelle kapulalle ja toi sen luovutusasentoon eteeni. Joku palkkasi taas, ja nyt ihan syystä, koska hiit:llä kapulan luovutusta on myös treenattu, koska sillä eteentulo on opetettu ennen kuin koira tietää mitä hae kokonaisuudessaan tarkoittaa.
• Koska kapula oli nyt edessäni, Lysti sai harjoitella sen pitoa ja luovutusta, siirryin noin puoli metriä ja kapula tuli kohdalleen. Pari kertaa pureskeli, mutta sanomalla rauha ja silittämällä kuonoa ote korjaantui. Iskunoutoja tein pari tämän jälkeen. Niissä ei ole ongelmaa. Ja olihan niitä just harjoiteltu.
• Älysin vihdoin viedä kapulan autoon. Pitkän leikin jälkeen päätin ottaa muutaman hypyn. Kasasin pk-esteestä n. 30 cm korkean ristikko-okserin. Jätin Lykyn istumaan, vein narupallon muutaman metrin päähän ja annoin hyppykäskyn. Se hyppäsi kauniisti ja hipaisematta yli. Laitoin yhden laudan noin metrin päähän markkeriksi ja sen takaa otin 3 hyppyä lisää. Lykky kokosi itsensä kauniisti eikä kertaakaan hipaissut hökötystä. Jihuu!

Tämän jälkeen kävin Lystin kanssa metsälenkillä, annoin sille laatuaikaa.

Eilen kävin kaupunkikävelyllä molempien koirien kanssa erikseen. Lykky on niin kiinnostunut kaikesta, että joudun tekemään töitä saadakseni sen huomion. Onnistuin vaihtelevalla menestyksellä.

Sairastuvalta: Selkä on ollut tosi kipeä. Torstaina ja eilen oli kova polte ja kihelmöinti takareisissä ja pohkeissa. En voinut olla paikoillani. Tänään tilanne on parempi. Näyttää siltä, että 2 x 45 min istumista taukoineen on liikaa. Nilkka sen sijaan petraa koko ajan, minussa on näköjään myös parantuvia materiaaleja. Hölkkäsin vähän matkaa autolta palatessani. Ei koskenut. :) Kuminauhajumppaa ja tasapainoilua olen jatkanut. Äsken jumppasin portailla nilkan koukistusta ja ojennusta eikä tuntunut missään. Nyt on jäitä sen takia että niitä kuuluu olla. Kunhan pystyn juoksemaan kunnolla, tekemään kahdeksikkoja ym. kiemuroita, kutsuvat agi-kentät.

Ruumaan?

Tänään nautin poikkeuksellisen paljon osa-aikatyöstäni. Olin kotona klo 13, jolloin laskin molemmat koirat hetkeksi pihalle leikkimään. Ne nuhjasivat toistensa kimpussa tuttuun tyyliin. Oli aurinkoista ja kaunista. Sitten rauhoitin nilkan ja selän eli kävin mahalleni matolle  ja kiedoin nilkkani ympärille myttääntyneen jäisen hernepussin.

Puolen tunnin päästä tokoilin Lykyn kanssa.

• Eteentuloja teetin matkaa pidentäen, nyt jo 3 metristä. Siitä se tuli laukkaloikalla. :)
• Yritin tehdä eri jääviä itse peruuttamalla, mutta koira ei taaskaan muistanut mitä tarkoittaa pysähtyminen, heittäytyi maihin ja alkoi ropeltaa taskuani. Teen sisällä lisää, jotten vahvista virhettä. Ainakin eilisiltana koira sisällä toimi.
• Perusasentoa ja seuraamista uudella tyylillä: Kerran huomasin koiran takapuolen kiertyvän ulos, muuten se oli suora ja taaempana kuin aiemmin. Lykky ei välitä kädestäni, jos se on reidessäni, ei edes hamua ruokaa siitä. 8) Pää on kauniisti ylös. Edistystä.
• Lopuksi narupallokaahotusta, pari pito- ja irrotusharjoitusta ja kotio.

Lysti pääsi pienelle kävelylle ja sen jälkeen seuruutin sitä kummallisesti kävellen, se tulee ihan luonnostaan. :D Ah, kuinka nautin sen vireestä ja osaamisesta. Narupalloleikki oli tällekin hurtalle luvassa. Nyt olen kotona taas mahallani jalassani jääkäärö.

Sitten pari irrallista juttua, eivät liity koiriin. Ortopedi kehotti pitämään nilkassa jäitä myös töissä, jotta saan sen rauhoittumaan, jottei tulehdusreaktio jyllää liikaa ja tule jälkimaininkeja. Ostin pikajääpusseja, sellaisia joiden sisällä on pyöreä juttu, joka rikotaan, pussia ravistetaan ja jonkin reaktion seurauksena sisältö kylmenee. Pussin kyljessä lukee, että jos nestettä menee iholle, se on välittömästi pestävä vedellä pois. Eilen nilkka ärtyi, joten sopivassa välissä otin pussin esille. Pyöreän jutun rikkoessani kuului normaalin plutsin sijaan pffit. Tarkistin pussia joka puolelta ja koska mitään ei valunut, laitoin sen nilkan ja nahkasandaalin päälle. Tätä tarinaa en kirjoittaisi, jos hetken päästä ei olisi nilkassa tuntunut kylmän lisäksi myös märältä. Samassa liemessä oli kenkäkin. Hilppasin vessaan huuhtelemaan jalkaa, en pöntössä vaan lavuaarissa, ja mietin että onko kyseessä myrkky, mikä sulattaa koko jalkaterän ja suurempana huolena - pitääkö kenkäkin heittää roskiin. Soitin firman myyntiedustajalle ja kysyin miksi huuhteluohjeet ovat. Aine kuulemma voi allergisoida. Kenkää kannattaa huuhtoa, mutta ei sitä roskiin tarvitse laittaa. 

Sitten toinen juttu. Tänään keskustelin työkaverini kanssa ja puheeksi tuli työaikani ja -kykyni ja hän taivasteli kuinka sellainen mahtaa ottaa kukkaron päälle. Sanoin hänelle, että sitä pärjää vähemmälläkin. Enhän nykyään (koirien tultua) esimerkiksi matkustele ja en nyt voisikaan kaukomaille lentää, koska en voisi istua pitkään. Sitten keksin: paitsi jos minut laitetaan ruumaan! Toisilla ihmisillä on matkalaukku, minulla sitten matka-arkku. Jos ruumassa olosuhteet käyvät jonkin toimintahäiriön vuoksi epäsuotuisiksi, after-kuva on tuon näköinen.

Tokoa

Olin Riikan opissa Lykyn kanssa. Näytin aina nykytilan ja siitä sain neuvoja eteenpäin.

Seuraaminen ja sivulletulo: Imutuksen Lykky osaa, mutta jos alan yhtään pilkkiä, kontakti tipahtaa. Sivulletuloissa se alkoi yllättäen kääntää peppua ulos, kun haki katsekontaktia eli kontaktia suussa olevaan ruokapalaan. Suussa oleva palkka ei siis ole hyvä tässä, ei käsi kainalossakaan ja vasen käsi pitäisi saada jo paikoilleen. > Käsi housun saumaan ja siitä häivytys ulommas, kun koira osaa. Käsimerkillä paikan korjaus, jos takapuoli lähtee ulos. Palkka taaempaa. Yhden askeleen seuraamisesta siirrytään askel kerrallaan eteenpäin. Tätä kokeiltiin ja sillä paikka, suoruus ja kontakti korjaantuivat. :)

Jäävät:  Maahanmenot hienoja, myös sivulta liikkeestä. Pysähtymisissä Lykky olisi aluksi mennyt maahan, istumisia ei kokeiltu. Näitä kannattaa tehdä itse peruuttamalla ja sekaisin myös, jotta koira oppii kuuntelemaan käskyt. Nyt tehtiin maahanmenoja ja seisahtumisia sekaisin ja Lykky osasikin.

Kesäkuun kuva

Luoksetulo eteen: 50 cm:stä Lykky osaa, mutta 2 metristä piti auttaa, "Whaaat?" oli koira. Tähän matkaa lisää, myös sisällä.

Nouto: Iskunouto-osuus hyvä ja ote hyvä. Tässäkin matkan pidennys eteen tullessa. Nyt Lykky osasi siirtyä vähän matkaa (15 cm) kerrallaan. Noutoon lopettiin, siitä tuli palkaksi narupallo, paineen purkamista tapporavistuksin vastomalla ja koira autoon.

Yleistä:

• Jos tulee virhe toistamiseen, auta koiraa, älä vahvista virheitä.
• Palkkaa paljon.
• Älä höpötä! Yksi käsky ja tsap ja sitten kehumista tai käsky ja auttaminen. Muuten hiljaista.
• Lepo kun ei tehdä mitään, lievempi kuin maa.
• Ruutua ja noutoa kannattaa myös jo tehdä.
• Häiriötä voi treenata myös agi- tai pk-kentän laitamilla, vaikkei ryhmässä treenaisikaan.

Jäi positiivinen mieli ja tuli selkeät sävelet miten edetä.