"Rauha, pidä, hieno tyttö"

Tänään on ollut kaunis syksypäivä. Ajoin pk-kentälle noutokapulan kera. Ensin seuruutin Lykkyä askeleen kerrallaan hyvin lyhyesti. Kyllä se änkäisi liian eteen, siis vaikka kuono on kohti kainaloa, rintakehä pullistuu eteen kuin joutsenella. Sitten taas pari vauhtinoutoa, ei luovutusta, vaan patukka lensi kuonon osoittamaan suuntaan.

Sitten alkoi harmaiden hiusten kasvatus. Sanon tähän väliin, että eilisiltana kokeilin kotona eteentuloja ja kyllä Lykky ne kotona ja ulkona osaa. Samoin se osaa pitää hiljaa saalispatukkaa, kun sanon "rauha". Mutta aiheeseen kapulan pito ja luovutus:  Koira istumaan. Itse sen eteen. Patukka leuan alle. Kapula käteen: "Hae!" Koira nappaa nopeasti kapulasta, irrottaa saman tien, ehdin merkata "tsap" ja palkata. Yritän saada vähän kestoa. Koira vonkaisee kuin autoja aikoinaan jahdatessaan, kun palkkaa ei tipukaan. Sitten se haukahtaa juuri ennen kuin nappaa kapulasta. Voi hyvänen aika sentään! Enhän minä haukahtelevaa ja vonkuvaa tottistelijaa halua. Palkkaan jo istumisesta, jotta saan koiran hiljaiseksi, kun en voi kieltää aina kun se on ottamassa kapulaa haukahtaen. En ehdi sanoa "rauha". Lykky turhautuu ja haukkuu minulle ensimmäistä kertaa, ajattelen, että tässä olisi oiva tilanne opettaa haukutus, mutten sitä tee, koska en osaa sitäkään ja noutohan tässä on työn alla. Koira ei selvästi yhdistä patukan ja palkan pitämistä toisiinsa. Saan yhden hiljaisen haukkauksen, palkkaan ja lopetan syvästi mietteliäänä.

Kävin molempien kanssa keppikävelyllä metsässä. Mietin helkutin noutoa. Luin Lystiä opettaessani yhtä toko-opasta, jossa sanottiin kuinka ei haittaa vaikka koira aluksi ravaisi "nopeus tulee myöhemmin". Älkää uskoko, koira ei nopeudu ilman karkuunjuoksuja ja kokeissa tuomari ei arvosta ohjaajan pinkomista kehänauhojen taakse. Nyt muutamaa kirjaa viisaampana luin toisesta kirjasta: "ei haittaa vaikka ote on löysä". Ymbgh. Enkä ole varma siitäkään, onko saalistuspohjainen nouto-opetus paras saalisviettiselle koiralle. Yhdessä kirjassa sanotaan, että koira vonkuu sitä, että ei saa palkkaa tai on hinku tehdä muttei tiedä mitä halutaan. Luulen että leukani alla ollut patukka on liikaa luovutuksen ja pidon opettamiseen ja toinen juttu on se, että Lykky ei todellakaan tiedä mitä tehdä.

Otin kotona nakit ja kapulan. Ajattelin, että koiralle on saatava rauhallinen mielentila luovutukseen, muuten ollaan rytisten syvällä metsässä. Eli aloitin niitä pitoharjoituksia, mistä Maija jo kesällä mainitsi. Lykky tarjosi haukkaisua ja vongahdusta. En kelpuuttanut. Laitoin sille varovasti kapulan suuhun, pidin toista kättä leuan alla ja kapulassa, toisella silitin kuonon päältä ja kehuin rauhallisesta otteesta "rauha, hieno tyttö, pidä", samaan tapaan kuin saalispatukan kanssa. Katsoin muualle etten uhkaa ja silitin vaan rauhallisesti. Lykylle tuli ihan nirvanassa oleva ilme. Merkkasin "tsap" ja pyysin irti. Palkaksi nakkia. Sama uudelleen. Ja uudelleen. Lopputulos oli kapulaa muljauttelematta ja jämäkästi pitävä, sitä suorastaan imevä (?) pentu, joka tuijotti minua rauhallisena. Lopetettiin tähän. Laitoin kapulan lipaston päälle piiloon. Pentu olisi kivunnut sitä hakemaan. En antanut sitä ottaa.

Kotipihalla koirat saivat jälleen leikkiä kahdestaan.

Lysti sai tehdä pihalla luoksetulon pysäytykset. Etupalkka riittää kovaan jarrutukseen. Kuusi keppiä laitoin 5 cm leveäksi kujaksi. Otin lähetyksiä eri kulmista ja yhden takanaleikkauksen. Ei häiriintynyt, veti melomalla kovaa vauhtia. Olisiko tullut 4-5 pujottelua? Ja tassut. Eilisestä lähtien ei lussuttamista ja näyttävät rauhallisilta. Karvattomat kohdat on kolmen takavarpaan päällä, mutta iho on niistä kohtaa rauhallinen.