Kävin päivällä molempien koirien kanssa yhdessä hihnakävelyllä, edellisestä kerrasta on aikaa 2 kk. Ajoin metsän laitaan, kävelimme tietä pitkin 600 m ja "perillä" annoin niiden leikkiä keskenään irti. Sitten kävelimme takaisin. Lysti kävelee kuin unelma, Lykyn vetämättömyys ei ole itsestäänselvyys. Aika kaukana siitä. Kotona pidin kintussa jäitä.
Huomenna menen töihin pitkästä aikaa, luulen että voisin pystyäkin. Ahdistaa vähän, pelottaa ettei nilkka tai selkä kestäkään. Ihmettelen missä on se palo työntekoon, mitä olen joskus tuntenut. Vastapainoksi olisin lähtenyt koirien kanssa iltakävelylle, nauttinut syysillasta, tuulettanut ajatukseni ja palannut raikkaana lämpimään kotiin, mutta nilkka on sen verran rasittunut päiväkävelystä ettei kannata. Muistan ortopedin sanat, että jos se on kipeä, niin se huutaa apua ja sitä pitää uskoa. Se vasta ahdistaakin.
2 kommenttia:
Toivottavasti jalka (ja selkä kestävät). Tuo kuva on hyvä. Sellainen kaikenkertova :)
Kiitos kestävyystoivotuksista!
Otin tosiaan kavereistani kuvan jätettyäni ne hetkeksi puuta vasten. Ei lie yllätys, että Lysti niitä pelkää, koska saattavat rymähtää kolisten.
Lähetä kommentti