Meillä on nyt studiossa tuoreet, vain vuorokauden ikäiset valokuvat. Maallikko voisi luulla, että kuvassa on kaksi koiraa. Ei ole. Toinen on armoton petoeläin ja toinen cervicalis cutis maximus -lajin pentu. Pennun tunnistaa kuvassa takajaloista, jotka eivät osu maahan. Kuva suurenee klikkaamalla, millä katsoja välttyy suurennulasin etsimiseltä. Palatkaamme kuitenkin pentuun - sillä on salaisuus.
Luontoäiti on viisas. Joillakin linnuilla on suojaväritys, siileillä on piikit ja kilpikonnalla kova kuori. Tällä pennulla on lajityypillinen suojakaulanahka, mihin viittaa myös sen latinankielinen nimi (iso kaulanahka). Kun vihollinen lähestyy, pentu tarjoaa tälle kaulanahkaansa. Tämä vaistomainen ele saattaa pelastaa pennun hengen.
Isokitainen peto tarttuu syöttiin, mutta ei mahda mitään suojakaulanahalle, jota riittää suun täydeltä. Hyökkääjä on tukehtua venyvään ja pehmeään nahkaan.
Hyökkääjän voitonriemu vaihtuu pettymykseksi. Sen on luovutettava ja näytettävä häviönsä alistusasennolla. Pentu osoittaa voittaneensa taistelun näyttämällä tähän tilanteeseen tarkoitetun pöyristysilmeen. Tähän otokseen loppuhuipennuksesta päättyy tämänkertainen luontoilta.
5 kommenttia:
Ai luoja tuota nahkaa! :D On sillä vielä paljon kasvunvaraa jäljellä!
Pöyristysilmeestä pitäis tehä vähintään iso taulu seinälle. :D
Lykyllä on niin kova ruokahalu, että kasvunvaraa on hyvä olla.
Pöyristystaulusta tulisi mielenkiintoinen sisustuselementti. Se voisi antaa kokkaustaidoilleni uuden merkityksen ruokapöydän päällä ja voisinhan sen laittaa vaikka kylpyhuoneeseen. :D
Ei ollenkaan huono idea. Tiiä sitte tulisko esim. syömisestä mitään, jos tommosta ilmettä täytyis pokkana katella. :D Menis haarukalliset vahingossa väärään kurkkuun...
Nii-in! Ehkä ei sittenkään keittiöön. ;)
Lähetä kommentti