Sisällä Lykky-tottikset ovat jatkuneet. Se on hoksannut seuraamisen askel kerrallaan, ruokakäsi on vasemman kainaloni korkeudella, koiran katsekontakti ruokapalaan on herkeämätön. Oikein kolina kuuluu luiden kolahtaessa parkettiin, kun pentu pompsahtaa oikeaan paikkaan, rehellisyyden nimissä välillä vähän vääräänkin. Taitaa tulla sanasta sivu myös seuraamiskäsky.
Olen toivonut alusta lähtien, että minulla olisi koira, joka tottis-kentällä ottaisi kontaktin heti eikä unohtaisi sitä ennen kuin koulutustuokio on ohi. Tätä olen yrittänyt rakentaa lyhyillä treenituokioilla, mutta olen epäonnistunut. Toisaalta vähissä ovat treenikentällä käynnit olleet. Tänään metsästä tullessa pysähdyin kentälle ja otin Lykyn tokoon. Kyllä se sivulle pyörähti ja haukkaisi ensimmäisen namin, sitten hajut olisivat vieneet. Päädyin sitä huitelusta kieltämään "ei, tule nyt", koira katsoi että aijjaa ja tuli kanssani jatkamaan. Niitä samoja sivu-hinkutuksia tehtiin mitä kotonakin, niitä ei vielä lelulla voi tehdä, mikä vähentää viehätysvoimani kriittisen alas. Testasin myös paikallaistumista ja -makaamista käväisten noin 5 metrin päässä, pysyi. Kenttä oli märkää soraa, mutta eipä pentu siitä välittänyt.
Nilkan tilanne on päivitetty. Keskustelin kokeneen alan asiantuntijan kanssa maanantaiaamuna. Päällimmäiset kysymykseni olivat: 1. Paranenko aikataulussa? 2. Pitäisikö tutkia lisää?
Vastaukset: Murtuma yhdistettynä nivelsidevammaan tuplaa toipumisajan. Heti aluksi s-lomaa olisi voitu kirjoittaa suoraan 2 kk. Se että kinttu ei vielä kestä seisomista, kävelyä tai alaspäin olemista kunnolla, kuuluu normaaliin aikatauluun. Siellä on vielä prosessit kesken ja tietynlainen tulehdusreaktio menossa. Turvotus & kipu tarkoittaa sitä, että "nilkka huutaa apua". Silloin pitää nostaa kinttu ylös ja antaa sille kylmää. Jos tätä ei usko, paraneminen viivästyy. Koska toipuminen etenee, ok. Jos toipuminen tyssää tai ottaa takapakkia, on vuorossa magneettikuvaus ja mahdollisesti nilkan puhdistusleikkaus. Silloin mm. tulehdusreaktio on tehnyt ylimääräisiä juttuja nilkkaan. Röntgenkuvaa ei kannata ottaa. Todennäköisesti irtonainen luupala on edelleen irti eikä välttämättä ikinä luudu kohdilleen, tärkeintä olisi se, että nivelsiteet tarttuisivat.
Nyt on mennyt 6,5 viikkoa traumasta. Saan aloittaa tasapainolaudalla harjoittelut. Tuki pitää ottaa jostakin, lisäksi nilkkatuen pitää olla paikoillaan etten muljauta sitä taas nurin. Aloitan molemmilla jaloilla laudalla seisten, jumppa-aika on sekunteja. Sitten joskus se on minuutin ja joskus seisominen sujuu yksistään kipeällä jalalla. Agilityyn palaamista saan varautua odottamaan marraskuun lopulle.
Kävin maanantaina piipahtamassa töissä. Eihän jalan tilanne ollut yhtäkkiä miksikään muuttunut. Soitin taas työterveyslääkärille ja kerroin aamun terveiset hänelle. S-loma jatkuu tämän viikon ja mahdollisesti ensi viikonkin.
En siis edelleenkään kävele normaalisti, vain sellaista hissukävelyä. Ihmisten ilmoilla kuljen kepeillä, jotten kerää perääni jonoa itsekkään karavaanarin lailla. Poika sairastui kunnon flunssaan eikä hän kestänyt pystyssä, joten minulle siirtyi koirien kaikkien ulkoilutusten lisäksi kaupassa käymiset. Ratkaisu: Lähellä on pienenpienen Siwa, jonka sisällä hyvin kapea käytävä tekee 10 metriä pitkän ympyrän. Auton saa oven eteen. Olen siellä suorittanut ostokset ilman keppejä, saan sen korin kannettua eikä kaikkea tarvitse tunkea taskuihin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti