Tänään tuntuu tältä

Aamulla Lykky Lykkensdorf sai harjoitella tunnaria. "Tsap" & ruokapalkka tuli yhteen tunnarikapulaan vilkaisusta ja myöhemmin sen kantamisesta. Edistyimme tässä toisella kerralla niin pitkälle, että Lykky kovasti nuuskutellen etsi kapulaa myös piiloista eli maton ja koiratyynyn = nykyisin lepotyynyni alta. Seuraavaksi kippaan viereen miljoona hajutonta kapulaa. Kuinka pidänkään siitä hetkestä, kun näen sillä raksuttavan. :)

Tuohon päättyi koiraosuus, loppu on päiväkirjaa sairastamisesta. Ja se väistämättä tulee olemaan blogin pääpaino seuraavat pari kuukautta. Olen sentäs varoittanut. ;)

Tänään on ollut nyyhky olo, olen rypenyt itsesäälissä. Viikko sitten oli tapaturmapäivä.  Ei huvita olla reipas optimisti. Klikkaan "Mä elän vieläkin" -kappaletta kerta toisensa jälkeen. Topi Sorsakosken kuoleman jälkeen kappaleeseen on tullut vielä kohtalokkaampi tunnelma ja sen kuuntelu ottaa silmiini vielä enemmän.

Päivitän vielä tämän päivän kuvat. Tällainen on ilmalasta, jonka saa ottaa välillä pois jalasta. Idea tuossa on se, että stabiloi jalan sivuttaissuunnassa, mutta sallii jonkinlaisen nilkan koukistuksen ja ojennuksen. Niin siis saa tehdä vaikka murtuma löytyy. (Ohje on kirjallisena, muuten epäilisin vielä enemmän. Olen ollut silti hyvin varovainen osin kivusta johtuen. Varaaminenkaan ei vielä onnistu.) Aivan lastan yläreunassa on venttiili, jonka kautta voi pikkupumpulla säädellä ilman määrää. Pikkupumppu muistuttaa hyvin paljon koiralelujen vinkua. Melkein huvittava on DeRoyal-teksti:

Ja tällainen on kinttu ilman lastaa. Turvotus on vähentynyt ja väri on kaunis. Toivon että jalan väri on tuollainen seuraavan kerran vasta sitten kun olen lähtenyt enkelillisiin ilmavoimiin.

Kävin eilisiltana lapsen kaverina metsässä. Ulkoilutettiin koirat vuorotellen. Sen verran sauvoilla kävely metsäpoluilla otti käsiini ja hartioihini, että sauvakävelyjakson päätteeksi minua tulee katsomaan kateellisina jopa entisen Itä-Saksan uimarit.