Selkenevää

Ensin koirajutut: Lykyn kanssa olen jatkanut noutoharjoittelua. Kriteeri tsapille ja leluleikitykselle on se, että koira kantaa edes metrin kapulaa. Minun on yllättävän vaikeaa pitää kriteeri. Lykky menee selvästi hämilleen, jos kosketuksesta ei palkkaa tipukaan, käy luonani ja käy maahan tuijottamaan silmiini: "Tätäkö sinä haluat?" Tähän sanon "Hae!" ja huitaisen kädelläni kapulaan päin. Tänään saatiin muutama onnistunut toisto, koira höristää korvansa, laukkaa kapulalle ja kantaa sitä jonkin matkaa takaisin. Ei yhtään kapulan jurskutusta. :) Tästä jatkan niin, että pidennän kantomatkaa ennen palkkausta.

Lystille otin luoksetulon pysäytyksiä voittajaluokan mukaisesti. Tämä lähinnä aivojumppana - paitsi Lysti on niin rutinoitunut, että ei se taida liikkeelle enää ajatuksiaan uhrata.

Tokoilu tai tottistelu on vaikeaa. Jalkaa ei vieläkään voi pitää kauan alaspäin ja tarvitsen keppien tuen. Lykky ei varo yhtään, joten sen kanssa olen ollut varovainen, keppi jalan suojana tai nostan sen lähestyessä räpyläni ilmaan turvaan. En voi tehdä perusasentoja, seuraamista tai kapulan luovutusasentoa, mitkä olisivat aika oleellisia. Mielikuvituksen puutetta vain?

Nahka suurten jarrutusvoimien alaisena

Sitten kinttukuulumiset (tähän voi lopettaa lukemisen, jos ei kiinnosta): Turvotus on vähentynyt, väri edelleen komea. Alaspäin voi jalkaa pitää edelleen vain rajotetun ajan. Kipu herättää 100 x yössä. Päänuppini on pureksinut sattuneen todeksi, pahin kapina, viha ja suru on laantunut. Tilalla on Sagin joulu-tammikuun kisakalenterin selaus peläten samalla sitä, että sekin on liian aikaista.

Viimeisin live-lääkärin tapaaminen oli päivystyksessä turmapäivänä. Murtuman varmistuttua sain hoito-ohjeet ortopedilta puhelimessa ja s-postitse. Ajattelin, että vakuutusoikeudellisesti on järkevää käydä samalla lääkärillä livenäkin. Kävin eilen. Hoito-ohjeet eivät muuttuneet, paitsi että ilmalastan sijaan voin kokeilla amerikkalaisen jalkapallon pelaajille tarkoitettua nilkkatukea vakiosuojana, jos se tarjoaa yhtä hyvän tuen. S-lomaa on nyt 3 viikkoa, sitä jatketaan tarvittaessa.

Luusta on irronnut vajaan sentin pala nivelsiteen matkaan ja kunhan hematooma häviää, luupalan ja katkenneiden nivelsiteiden pitäisi asettua suht oikeaan kohtaan. Tämän edellytys on se, että nilkka ei liiku sivuttaissuunnassa - siksi nilkkatuki 2 kk varatessa jatkuvasti. Osumaa on fta-ligamentin lisäksi ottanut myös peroneus brevis -jänne, joka ei käsittääkseni ole katki. Jos olisi, niin olisi enemmän ongelmia. Ortopedin mukaan on ihan hyvä, että nivelside on ottanut luuta matkaansa eikä kokonaan revennyt - tilanteen korjaannuttua ei tule välttämättä niin löysä nilkka. Epäilin korviani siinä kohtaa, kun kuulin, että puolen vuoden kuluttua jalan pitäisi olla suht oireeton. Paperissa luki sama, joten en kuullut väärin. Jos puoli vuotta ei riitä, jokin on mennyt pieleen. Toivon positiivista yllätystä.