Pientä harkintaa

Eilen Lysti sai tokoilla tunnarin verran. Lykyn kanssa aloin treenata seuraamisesta maahanmenoja. Kuulostaa hienommalta mitä on todellisuudessa, seuraamispaikka löytyy vain namin avulla ja maahanmeno voimakkaalla vartaloavulla. Luulen ja toivon, että lamppu pian välähtää, pentu osaa mennä maihin vaikka sijainti suhteessa minuun vaihtelee.

Illemmalla oltiin koko perheen voimin metsässä. Lysti ja Lykky leikkivät hyvin keskenään, jos molemmilla on lelu suussa. Lysti odottaa makuulla tai pyrstö pystyssä, että pentu sitä jahtaa. Samalla tavallahan Lysti haluaa ihmistenkin kanssa leikkiä. Pentu on omaksunut takaa-ajajan roolin, juoksee lelu suussaan isoa ympyrää ja tekee lähestymisiä kohti Lystiä, joka riemuissaan kirmaa karkuun. Välillä rauhoittuvat mussuttamaan omia lelujaan.

Lykky hukkasi lelunsa, joten pyysin Lystin sen etsimään kuten esineruudusta. Lysti sen löysi ja poika oli äimistynyt taidoista. Toinen lelu löytyi samalla tavalla ja rehvakkaana piilotin seuraavaksi auton avaimen sammaleen alle, mitä olen tehnyt ennenkin. Älkää kokeilko kotona! Nyt homma ei onnistunut, avain ei löytynyt. Lyhyesti kerrottuna todettakoon, että seurasi varsinainen piina, vara-avaimen hakua, kaverin ja hänen koiransa apuun tuleminen, netistä metallinilmaisimen etsimistä, huonosti nukutti yö ja lopulta tänä aamuna tekstiviesti: avain löytynyt! Voi huoh mikä helpotus, opetus ja kiitollisuus! 

Tänään Lysti ja Lykky saivat jälleen kirmata sammalikossa lelut suissaan eiliseen malliin. Lykyn kanssa jatkoin teemaa "maahanmenoja seuraamisesta" ja oli siinä jo oivaltamisen makua.

Vielä yksi kiva juttu. Leikkasin Lykyn kynnet tänään. Se nukahti kesken kaiken. :)

Sunnuntaina lentoon lähdössä