Kohellusta

Lapsi on viikonlopun leirillä, joten pyöritän koirat keskenäni. Illalla laitoin uuniin koirille sydämiä. Aamulla leikin superemoa ja aloin niitä pilkkoa. Innoissaan ympärilläni härrännyt Lykky loikkasi suoraan vesikippoon, josta vedet lensivät ympäri keittiön kalusteita ja lattiaa. Hyvä hengetär oli tiessään, kiroilin kuin viimeistä päivää.Lysti kaikkosi pojan huoneeseen ja pentu älysi tehdä sille seuraa. Eräs pirttihirmu luuttusi raivona noituen ja tunki sydämet jääkaappiin.

Käytiin kentällä juuri rankkasateen aikana. Vein sinne ruudun valmiiksi. Lysti haki ruutuun n. 30 metristä. Toisen otin eri suunnasta liikkeen loppuun saakka. Kaukot teetin noin 3 metristä, nyt ei hurtta loikannut eteenpäin. Luoksetulo pysäytyksineen ja maahanmenoineen oli hieno, lopun sivulletulon Lysti sai juosta suoraan naruleluun kiinni.

Lykky sai juosta ruutuun x 2. Maahanmenoja, istumisia ja niissä paikoillaan pysymisiä treenattiin myös. Pentu tuijottaa minua kiinnostuneena, kun lonksun menemään lelun kanssa, mutta malttaa vapautukseen saakka. Sivulletulossa alkaa olla enemmän ajatusta, mutta paikka on edelleen hakusessa. En tajua mikä siinä on niin vaikeaa. Onneksi jotkin asiat etenevät.

Pennun koheltamisesta toinen esimerkki: Lähtiessä satoi aika kovasti. Avasin takakontin. Pentu hyppäsi sinne ennen kuin olin avannut autohäkin oven, joten miltei kimposi suljetusta ovesta takaisin maahan. Onneksi ei loukannut itseään.

Ja vielä yksi juttu. Ihmettelin joskus, kun joku malinoisin omistaja kyseli neuvoa miten koiran saa laskettua siististi pihalle. En enää ihmettele. Lykyn saa istutettua sisällä avonaisen ulko-oven eteen, mutta siitä oikein näkyy, kuinka into pakkautuu viritettyihin takajalkoihin. Luvan saatuaan se on ihan älytön. Otan senkin joskus videolle. Pitää tehdä ylimääräinen sivu otsikolla "luvatut ottamattomat videot".

Laitetaan huhtikuinen kuva vielä loppuun. Ei ole tarkka, mutta askeleet menevät hauskasti: