Tassuongelmia

Meidän perheen jaloilla ei mene kovin hyvin. Lysti-parka on jäytänyt tassujaan. Takatassujen päällä on kaksi pientä karvatonta kohtaa ja punoitusta, etutassuja se on kalunnut anturoiden yläpuolelta, niissä on ärtynyt iho.Nyt on paikallishoidot menossa (pesu desinfioivalla shampoolla, antibiootti- ja kortisonivoide, suihkutus ja huolellinen kuivatus ulkoilun jälkeen) ja vauvojen jarrusukilla yritän rajoittaa tassujen syömistä. Ei sillä mitään mätäverirakkuloita ole, mitä furunkuloosissa löytyy ja toivottavasti ei sille asteelle päädytä. Kutinakaan ei ole kova, koska eilisiltana ei jurskuttanut tassujaan, vaikka sukkia ei ollut.

Monta altistavaa syytä keksin heti: märkä maa, ruoka ja stressi (Lusin lentoharjoitus). Pennun nappuloita se on syönyt. Lisäksi sai hippusen nautaa, kun sai nuolla jauhelihakastikkeen jämät. Nautaahan se ei siedä. Ei olisi pitänyt antaa, tyhmä minä! Nyt on palattu puurolinjalle. Tämän päivän eväs oli uunissa haudutettu riisipuuro, jossa broilerin jauhelihaa ja rypsiöljyä, tarjoiluvaiheessa päälle kreikkalaismiehen kuvan koristamaa turkkilaista jugurttia ja kalkkitabletti. Voi Tikki-Tikkistä!

Eilisiltana harjoiteltiin sisällä paikoillaan pysymistä. Koirat olivat vierekkäin ja saivat istua tai maata. Loittonin kerran jopa seinän taakse. Lykkykin pysyi paikoillaan.

Oma kinttu ei parane, samoissa mennään, ja alkaa epätoivo iskeä paranemisen hitauden vuoksi. Tässä on tuorein kuva, turvotus on laskenut hyvin, mustelma alkaa häipyä, mutta on se vielä poikkeavan värinen. Kolmena tulevana viikonloppuna on koiratapahtumia, käyn varmaan niissä piipahtamassa kameran kera. Onpahan sitten kotona puuhaa.

Paluu todellisuuteen

Sorakentällä tokoilin Lystin kanssa. Ruutu löytyi mukavasti, sivulletulon se ennakoi ensimmäisellä, otin siksi uuden. Sitten kaukot, takapalkka. Joku ihminenkin kulki 10 metrin päästä. Lysti ei kyennyt nousemaan istumaan.Sama ilmiö, minkä kanssa hinkattiin avossa ikuisuus, tuli taas näkyviin. Aivan edestä näyttämällä sain Lystin nousemaan, palkka siitä. Tavallisen noutokapulan vuffe palautti ravaten. Siitäkin näkyi koiran innon lössähtäminen, en muista milloin olisi viimeksi ravilla palauttanut. Lusin lentoharjoituskin saattaa vaikuttaa. Täälläkin käyvät Hornetit kääntymässä, Lysti on sisällä vähän teputellut. Kun tässä välillä oli jo jotakin voittajaluokan korkkaamisen aikeita, niin ne taas hautasin.

Lykky sai noutaa, sanoin "hae" ja huidoin kapulan suuntaan. Se laukkasi kapulalle vauhdilla ja lähti laukalla kohti, siitä "tsap" ja lensi lelu. En ole vieläkään luovutuksia saanut treenattua, niitä ihmejumeja nupissani. Ruudussa pentu kävi kahdesti syömässä ruokaa, siitä tsap ja lelu otti taas kyytiä. Eilisiltana sain treenattua unohduksiin jäänyttä vasemmalle kääntymisiä paikallaan. Pentu löysi takaosansa.

Koirat saivat myös juoksuttaa toisiaan metsässä. Samalla kaavalla meni kuin aiemminkin.

Pientä harkintaa

Eilen Lysti sai tokoilla tunnarin verran. Lykyn kanssa aloin treenata seuraamisesta maahanmenoja. Kuulostaa hienommalta mitä on todellisuudessa, seuraamispaikka löytyy vain namin avulla ja maahanmeno voimakkaalla vartaloavulla. Luulen ja toivon, että lamppu pian välähtää, pentu osaa mennä maihin vaikka sijainti suhteessa minuun vaihtelee.

Illemmalla oltiin koko perheen voimin metsässä. Lysti ja Lykky leikkivät hyvin keskenään, jos molemmilla on lelu suussa. Lysti odottaa makuulla tai pyrstö pystyssä, että pentu sitä jahtaa. Samalla tavallahan Lysti haluaa ihmistenkin kanssa leikkiä. Pentu on omaksunut takaa-ajajan roolin, juoksee lelu suussaan isoa ympyrää ja tekee lähestymisiä kohti Lystiä, joka riemuissaan kirmaa karkuun. Välillä rauhoittuvat mussuttamaan omia lelujaan.

Lykky hukkasi lelunsa, joten pyysin Lystin sen etsimään kuten esineruudusta. Lysti sen löysi ja poika oli äimistynyt taidoista. Toinen lelu löytyi samalla tavalla ja rehvakkaana piilotin seuraavaksi auton avaimen sammaleen alle, mitä olen tehnyt ennenkin. Älkää kokeilko kotona! Nyt homma ei onnistunut, avain ei löytynyt. Lyhyesti kerrottuna todettakoon, että seurasi varsinainen piina, vara-avaimen hakua, kaverin ja hänen koiransa apuun tuleminen, netistä metallinilmaisimen etsimistä, huonosti nukutti yö ja lopulta tänä aamuna tekstiviesti: avain löytynyt! Voi huoh mikä helpotus, opetus ja kiitollisuus! 

Tänään Lysti ja Lykky saivat jälleen kirmata sammalikossa lelut suissaan eiliseen malliin. Lykyn kanssa jatkoin teemaa "maahanmenoja seuraamisesta" ja oli siinä jo oivaltamisen makua.

Vielä yksi kiva juttu. Leikkasin Lykyn kynnet tänään. Se nukahti kesken kaiken. :)

Sunnuntaina lentoon lähdössä

Viikko lisää

Lysti pujotteli 6 kepin kujaa eri lähetyksillä noin x 4. Lykky meni 2 plus 2 keppiä niin ettei tarvinnut kiemurrella eli käytännössä kujaa.

Lysti haki varman huolettomasti pihasoralta tunnarikapulan 7 väärän joukosta. Lykky etsi yhden kapulan nurmikolta.

Lysti sai treeniä sisällä kaukokäskyjä, Lykky sivulletuloja ja 1-2 askelta seuraamista. Jääkaapin alahyllyltä löytynyt sydän oli kovaa huutoa.

Ostin eilen koirille pallon, jonka sisälle saa laittaa nameja. Lysti kierittää sitä etutassullaan ja poimii ruokapalat. Lykky ottaa sen suuhunsa, tiputtaa maahan, katsoo pomppivaa palloa ja napsii tippuneet syötävät.

Kinttu ei ihmeparantunut yön aikana valvomisestani huolimatta. Työkaverit katsoivat hissutteluköpötystäni ja ihmettelivät työkuntoani. Kun jalan pakotus alkoi normaalissa aikataulussaan noin tunnin kohdalla, soitin työterveyslääkärille. - Viikko lisää sairauslomaa ja kotiin matolle makaamaan kinttu koholle. Onhan koipi koko ajan parempi, mutta saas nähdä milloin se kestää tuntien alaspäin olemisen ja tavallisen kävelemisen, saati hölkän tai agilityn.

Sunnuntain viettoa

Kävimme pojan ja koirien kanssa pk-kentällä. Molemmat koirat ruutuilivat x 2, Lysti lähtee sinne tosi säpäkästi ja yhtä sukkelasti oli ruudusta ulkona hypättyään makuulle suuntaani. Pentu teki pari kunniakierrosta ennen ruutuun menoaan. ;) Luoksetulo tehtiin myös molemmille, poika oli kutsujana kentän päädyssä. Lysti suoritti pari hyppynoutoa narulelulla, koska ei sattunut kapula mukaan. Muuta ei tokoiltukaan.

Kamera oli matkassa ja poika remusi koirien kanssa. Tiedostan kyllä, että elämä on liian tokopainotteista, mutta yritän sillä kompensoida tätä poikkeustilaa.

Kinttu: Huomenna on työpäivä 4 viikon tauon jälkeen. Tiedän ettei jalka ole työkuntoinen ja ärsyttää leikkiä urheaa, könytä keppien kanssa ovista jne. Enhän saa papereita tai kahvikuppiakaan itse kannettua. No voihan se onnistuakin.

Kohellusta

Lapsi on viikonlopun leirillä, joten pyöritän koirat keskenäni. Illalla laitoin uuniin koirille sydämiä. Aamulla leikin superemoa ja aloin niitä pilkkoa. Innoissaan ympärilläni härrännyt Lykky loikkasi suoraan vesikippoon, josta vedet lensivät ympäri keittiön kalusteita ja lattiaa. Hyvä hengetär oli tiessään, kiroilin kuin viimeistä päivää.Lysti kaikkosi pojan huoneeseen ja pentu älysi tehdä sille seuraa. Eräs pirttihirmu luuttusi raivona noituen ja tunki sydämet jääkaappiin.

Käytiin kentällä juuri rankkasateen aikana. Vein sinne ruudun valmiiksi. Lysti haki ruutuun n. 30 metristä. Toisen otin eri suunnasta liikkeen loppuun saakka. Kaukot teetin noin 3 metristä, nyt ei hurtta loikannut eteenpäin. Luoksetulo pysäytyksineen ja maahanmenoineen oli hieno, lopun sivulletulon Lysti sai juosta suoraan naruleluun kiinni.

Lykky sai juosta ruutuun x 2. Maahanmenoja, istumisia ja niissä paikoillaan pysymisiä treenattiin myös. Pentu tuijottaa minua kiinnostuneena, kun lonksun menemään lelun kanssa, mutta malttaa vapautukseen saakka. Sivulletulossa alkaa olla enemmän ajatusta, mutta paikka on edelleen hakusessa. En tajua mikä siinä on niin vaikeaa. Onneksi jotkin asiat etenevät.

Pennun koheltamisesta toinen esimerkki: Lähtiessä satoi aika kovasti. Avasin takakontin. Pentu hyppäsi sinne ennen kuin olin avannut autohäkin oven, joten miltei kimposi suljetusta ovesta takaisin maahan. Onneksi ei loukannut itseään.

Ja vielä yksi juttu. Ihmettelin joskus, kun joku malinoisin omistaja kyseli neuvoa miten koiran saa laskettua siististi pihalle. En enää ihmettele. Lykyn saa istutettua sisällä avonaisen ulko-oven eteen, mutta siitä oikein näkyy, kuinka into pakkautuu viritettyihin takajalkoihin. Luvan saatuaan se on ihan älytön. Otan senkin joskus videolle. Pitää tehdä ylimääräinen sivu otsikolla "luvatut ottamattomat videot".

Laitetaan huhtikuinen kuva vielä loppuun. Ei ole tarkka, mutta askeleet menevät hauskasti:

Kapulataivas

Oli jälleen tokoilun aika. Huomasin täällä olevan toko-kokeen kolmen viikon kuluttua. Se olisi tutulla kentällä, mutta taitaa tulla liian kiire monessa mielessä.

Lysti sai jälleen juosta ruutuun syömään, siihen pysähdys, maahanmeno ja vierelle seuraamaan. Matka oli noin 15 metriä eli lyhyt. Sitten se etsi ruohikosta tunnarikapulan, kaunista oli työskentely ja luovutus. Sisällä tehtiin sama 6 väärän kapulan kera ilman ongelmia. Jäävät teetin kahden hissuttelukävelyaskeleen linkutusseuraamisesta, ensimmäisellä seisahtumisella koira istahti, muuten ok. Johtui pääni väärästä asennosta. ;) Luin jostakin, että seuraamisen vasemmalle siirtymisissä ei saakaan enää kääntyä vasemmalle ja kävellä vaan pitää ottaa ristiaskeleita. Näitä tein pari, ikävä kulkea koiraa päin. Ei Lysti ottanut itseensä kuitenkaan.

Lykky juoksi kahdesti ruutuun. Yhden tunnarikapulan etsi ruohikosta. Maassa se kestää vaikka loittonen noin 5 metrin päähän, ei edes ollut lähtevän oloinen, kehun jälkeen viskasin lelun sen taakse. Seisahtumisia otin namipalkalla, ihan alkeistason treeniä, mutta hyvin se muisti mistä on kyse eikä tehnyt elettä liikahtaakseen pysähdyksen jälkeen. Sen kanssa pitäisi päästä treenaamaan oikeaa seuraamista ja siitä jääviä. Ehtiihän tuota.

Sisällä rohkaistuin ja Lystin jälkeen pentu sai kokeilla tunnaria. Oli 6 väärää kapulaa ja 1 ruualle haiseva. Sanoin tunnari ja Lykky juoksi kapuloille innoissaan, että vitsit miten monta kapulaa! Ensin se haisteli ja sitten maisteli jokaista. Tämän rohmuamisen jälkeen se otti suuhunsa oikean kapulan ja nopeasti kehaisin. Ajattelin että nyt se varmaan tajusi mistä on kyse ja teetin saman uudelleen. Maistelukierroksen jälkeen se katsoi minua oikea kapula suussaan, palkkasin siitä. Kääk silti. Mietin jonkin uuden systeemin. Eihän se voi kaikkia maistella ja pureskella.

Kinttu ja muu romu kroppa: Eilisiltana autoilin metsän laitaan, jotta Lykky olisi saanut päästellä energioitaan. Vaikka satoi reippahasti, koko paikkakunnan väki oli samassa metsässä ja kiinni hurtta oli pidettävä. Huomasin seisovani tien laidassa (puoli)vallaton 20-kiloinen pentu hihnassa, kepit toisessa kädessä, vesi tippui hiuksia pitkin mutaisille vaatteilleni tehden niihin tummia viiruja. Jalalla ei kärsinyt varata. Ohi sattui kulkemaan puolituttu, jolle sanoin koiven olevan murtunut ja tilanne ei ole helppo kun pitää koirakin ulkoiluttaa. "Siltä näyttää", hän totesi empaattisesti ja jatkoi matkaansa. Lopulta Lykyn hihna ja yksi keppi oli oikeassa kädessä ja vasemmassa kädessä varaamiskeppi. Olisi pitänyt enää huutaa Vicodinia ja olisin mennyt Dr Housesta.

Koipea saa siis käyttää "kivun sallimissa rajoissa". Se kestää sisällä hissuttelukävelyä ja ulkona samaa hissuttelukävelyä noin 15 askelta. Sen jälkeen se turpoaa ja kipeytyy, siis suorastaan säkenöi. Oikeita askelia sillä ei voi ottaa, ei taivu ja sattuu. Reisi alkaa olla ruipelo vaikka olen tehnyt lihasharjoituksia, mutta 3 x 30 toistoa ei riitä mihinkään. 

Selkä on hyvä, olen pystynyt jättämään Neurontinit pois. Ylempänä on lievempi jumi, jota kesemmällä niksauteltiin auki. En silti nyt kapuloineni raahaudu fysioterapiaan. Maanantaina kokeilen työntekoa. Ei tule olemaan herkkua, mutta jos siellä jotenkin saisin sinniteltyä.

Lisää tokoa

Tänään on ollut sateista. Koiria on "pakko" aktivoida. Siis tuossahan nuo suht rauhallisina rötköttävät, mutta oletan ettei pieni tokoilu tee haittaa kummallekaan.

Lysti sai jatkaa ruutuharjoituksia, kolmesti kävi syömässä alustalla juustoa. Kerran päästin siitä suoraan pois, kaksi seuraavaa teetin seuraamiseen saakka. Kontakti ja into oli tosi hienoa koko ajan. Ajatus voittajaluokan kokeilemisesta vähän itää.

Heitin Lystille metallikapulan: "Hae!" Koira ensin sitä maisteli, sitten tappoi etutassuillaan, kuopi ja haukkui. Helpotin ja harjoiteltiin pelkkää metallikapulan pitämistä: koiruus eteen istumaan, "hae", siitä se otti kapulan suuhunsa ja oikein pää meni vinoon, kun ote oli niin varovainen että kapulan reuna valui painamaan poskea, siitä kehut ja vapautus. Tämä koko juttu pitää kyllä aloittaa ihan perusasioista ja ehkä haetuttaa sanalla "metalli". En halua, että se vahingossa jurskauttaa joskus hampaansa lujaa ja pelkää sen jälkeen kaikkia noutoliikkeitä.

Pennun kanssa on jatkettu sivulletuloja. Se kiertää minua ympäri ja hakee oikeaa paikkaa, mikäli minulla ei ole ruokaa kädessäni. Jos sanon merkkaussanan "tsap", kun se on suht kohdallaan, se istuu. Vähän väärin ehdollistettu. ;) Seuraamisesssa nostelin imutuskättäni ylös kuten eilen.

Ruutuun Lykky sai juosta kolmesti syömään. Se sai myös hakea tavallisen kapulan. Perille en sitä vieläkään ota, koska luovutusasennon treeni on edelleen jäänyt unholaan. Kapulan se hakee ja tuo innokkaalla pentulaukalla.

Makuulla kokeilin takapalkkaa, mutta se sai makuuasennon tipahtamaan lonkalle ja katsekontakti oli leluun eikä minuun. Paremmin toimii, kun palkka on minulla ja heitän sen koiran taakse.

Koirien liikunta on oikeasti vähäistä. Periaatteessa saisin pyöräillä, mikä helpottaisi Lystin liikutuksia. Se vaan olisi pakko pitää irti eikä pyöräilyssä saisi tulla yhtään äkkipysäytystä, kinttu ei sellaisia kestä. Hirvittää ajatuskin jostakin äkkivaraamisesta. Odotan sitä päivää, jolloin pystyn käyttämään koiria hihnalenkillä. Poika sanoi odottavansa samaa. 

Iso Laukkususi

Eilenkin tehtiin jotakin, mutten enää muista mitä. Eikun joo, oikeaa noutoa molemmilla, Lykyllä myös sivulla olemista ja kontaktia sekä seisahtumisia. Tänään belgialaiset susikoirat saivat myös tokoilla.

Lysti The vanhempi belgialainen susikoira

• Ruutu: namikipolle meno + pysähdys x 3, pari kertaa maahanmeno ja kerran sieltä seuraamaan.
• Kaukojen maa-seiso, kolmesta metristä koira ei enää loikkaa eteenpäin, takapalkka on käytössä.
• Tunnaria: Vain yksi kapula oli piiloitettuna ruohikkoon. Käsky on "oma" kuten aina. Hyvin löytyi.

Lykky The nuorempi

• Ruudun esittelin ensimmäisen kerran. Laitoin sinne namialustan ja siellä pentu sai käydä syömässä neljästi. Välimatka oli noin 5 metriä.
• Tunnari, käskykin on "tunnari". Harmittaa, että eri kuin Lystillä, mutta kun Lykky sen selvästi yhdistää nuuskutteluun, joten olkoot niin. Piilotin yhden kapulan nurmikon ja lehtien sekaan, sieltä sai etsiä kolmesti. Nuuskutus kuului muutaman metrin päähän. :) Hyvin löytyi ja pentu toi kapulan perille saakka!
• Sivulla oleminen ja kontakti. Tätä jauhetaan maailman ääriin saakka.
• Seuraaminen ja siinä lihapullan nosto useita kertoja noin 20 sentin korkeudelle kuonosta ja siinä pito pari sekuntia. Toimii paremmin kuin lyhyet namin nostot.
• Leikin yhteydessä satunnaisia maahanmenoja ja istumisia. Vain nopeat ja täydet hyväksyn, siinä kehu, rauhoitus ja palkka.

Kinttu on parempi, kuten yllä olevasta kirjoituksesta voi päätellä. En pysty siihen varaamaan vielä täyttä painoani, mutta muutaman askeleen voin kävellä ilman kauheaa ontumista. Tässähän alkaa tulla ihan toiveikkaaksi.

Otsikosta - erikoisia huomioita elämästä: Jos sanoo monta kertaa peräkkäin Big Bad Wulf, kohta sanookin Big Bag Wulf. Jännää! :}

Kuulolla sittenkin

Ovat sitten muuttaneet tämän  blogisysteemin kuvien katselua. Perjantaisia leikkikuvia on *täällä klik*.

Tänään kävin pojan ja koirien kanssa kentällä. Lykyllä oli ohjelmassa luoksetulon vahvistus ja varasuunnitelma oli sitä varten, että pentu ei tulekaan. Se oli niin kuulolla kuin ikinä voi, kesken mielenkiintoisten haistelujenkin riensi iloisena luo. :) Tottistelussa on jatkettu sivulla olemisen ja kontaktin harjoittelua. Maassa pentu kestää aika hyvin. Istumista on harjoiteltu myös. Lelujen irrotus on hyvä.

Noutokapulaa Lykky kantoi tänään 10 metristä melkein luokseni ennen kuin palkkasin. Kerran se tiputti kapulan ennen palkkasanaa, jatkoi laukkaa pari askelta. Sitten sillä välähti, pyörähti hakemaan kapulan ja kantoi sitä luokseni lisää. Itse luovutusasentoa on opeteltava erikseen.  

Lysti on harjoitellut kaukoja, erityisesti maa-seisossa se loikkaa eteenpäin, jos välimatkaa on yli 2 metriä. Lyhyemmällä välimatkalla tekniikka on kunnossa. Luoksetulon pysäytykset sujuu hyvin. Tänään nouto toimi erinomaisesti. Keppien lähellä se tulee käskyllä "nätisti". Jos ruudun ja metallinoudon jaksaisin opettaa, niin voittajaluokan liikkeet olisi siinä. Sitten vain täysin häiriötön koeympäristö. Niinpä.

Lyksti ja Lysky

Menee välillä nimet sekaisin, samaan soppaan tosin uppoaa pojankin nimi. Koirat kuuntelevat jälkimmäisiä tavuja. Heh, jos loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eipä olla juuri treenitty. Eilen satoi koko päivän, piilotin koirille ruokaa ympäri asuntoa. Lykkykin on oppinut etsimisen taidon. Tänään harjoittelin Lykyn kanssa sivulla olemista ja katsekontaktia siinä. Se ei osaa pysähtyä oikealle paikalle, mikäli ruokaa ei ole vasemmassa kädessäni. Laitoin sen sitten istumaan ja menin viereen. Katsekontaktista tuli palkkaa. Yritin olla suora ja katsoa vain silmäkulmastani. Pentu tuijotti niin tomerana. :)

Tänään Lykky pääsi tapaamaan koiria, kavereina olivat Luksi, Sieni ja Tytti. Tytti ja se ärisivät pariin otteeseen toisilleen, mutta sitten taas tulivat toimeen. Luoksetulokäsky on menettänyt tehonsa ainakin koiraporukassa, pitää vahvistaa sitä piakkoin pitkän liinan kanssa.

Hollantilainen, saksalainen, belgialainen ja unkarilainen

Otetaanko erä?

Kinttu on parempi, mutta ei vielä kestä täyttä varaamista ja kävelyssä kiristää peroneus brevistä (siinä oiva nimiehdotus jollekin ravurille). Jalka turpoaa, jos on alaspäin pidempään kuin tunnin. Sairauslomaa jatkettiin viikolla. Selkäosio: Kelan tuoma hylky elokuun alun osasairauspäivärahasta ei hymyilytä. Päätöksen mukaan sinne ei ole toimitettu lääkärintodistusta ja työnantajan kanssa tehtyä sopimusta. Molemmista paikoista sellainen on kuulemma lähetetty. Posti saa uuden yrityksen ja minä nuolen näppejäni syyttävien silmieni katsoessa neljään eri tahoon.

Dancing in the Dark

Eilen Lysti ja Lykky saivat pitkästä aikaa juosta isommalla alueella keskenään. Lysti oli kiltimpi kuin aiemmin, kovisteli Lykylle vain kerran. Näyttää siltä, että Lystillä on omat Tiukat Leikkisäännöt, joita ei saa ylittää (ja joita kukaan ei tiedä). Pennun kellauttamisen jälkeen leikki jatkui, Lysti vakuutti pennulle hyviä aikeitaan pylly pystyssä.

Tänään pentu sai uutta seuraa. Tavattiin Luksi-mudi ja Sieni-hollantilainen. Lykky sai päästellä ensin Luksin kanssa pahimmat höyryt, sitten otettiin Sieni kaveriksi. Sieni on kerrassaan mainio 16-viikkoinen tyttönen. Ennakkoon pelkäsin, että Lykky pennun jyrää, mutta vielä mitä! Otetaan uusiksi. :)

Lykky hyppi päin Lauraa, tapa on raivostuttava, mutta pomppu niin yllättävä ettei sitä ehdi estämään. Tätä nykyä en voi Lykkyä pitää edes talutushihnassa keppien takia. Luoksetulokin kaipaa hiomista, nyt pentu hakeutui kutsustani kahdesti Lauran autolle. :o

Illemmalla Lykky sai kokeilla kahdelle kujakeppiparille lähetykset molemmilla käsillä ja loivasta avokulmasta. Hyvin ja kivalla vireellä löytyi kuja. Lysti pujotteli 6 keppiä, keppien päässä oli palkka valmiina tai sen heitin. Lähetin Lystin erittäin avoimeen avokulmaan ja niinkin, että se sai pujotella vaikka jäin lähtöön. Ei ongelmia

Kinttu on varovaisesti arveltuna parempi, erityisesti himputin peroneus brevis on tänään ollut myötäävämpi.

Otsikko tulee Bruce Springsteenin kappaleesta monen merkityksen kautta. Ensinnäkin illat alkavat pimentyä. Lykyllä pukkaa mörköikää, koska olohuoneen ikkunasta heijastuva kuvajainen malinoisista oli murinan arvoinen ja haukkuun päästiin kun vieraan koiran viereen ilmestyi ihmishahmo. Toinen syy: tämä elämäni on tällaista pimeässä kulkemista tällä hetkellä (pimeä tunneli, jossa ainut kajastava valo tulee lähestyvästä junasta). Vanha vitsi, tiedetään. Kolmas: pikkusiskoni perheenlisäys syntyy minä päivänä vaan ja juuri siskoni kanssa olen livenä tämän kappaleen kuunnellut Tampereen Ratinalla. Neljäs: hyvä fiilis, mitä ei himmennä edes se, että olen tainnut linkittää saman kappaleen ennenkin.



Kaikenlaista

Olen lykännyt Lykyn punnitusta peläten että siitä tulee brachiosaurus (pituus 25 m, paino 80 tonnia). Jos ei mittaa niin ei tule? Tänään en voinut enää vaimentaa uteliaisuuttani. 28-viikkoinen nti Lykkensdorf painaa 19 kg. Huokaus, ei ole tullut lisää enää kilo viikossa. Lystikki Tikki Tikkinen on 24 kg.



Lykky kesäkuussa pojan käsittelyssä

Kävimme pk-kentällä juoksutus-tottistelemassa, tärkeimpänä tavoitteena energian polttaminen eli palkkaamisessa lelu lensi. Koirat olivat vuorotellen käsittelyssä x 3.

Lykky sai hioa vähän perusasentoa, minun pitää olla tarkka namikäteni kanssa, muuten koiruus on liian edessä. Maahanmenot, istumiset ja seisomiset ok. Pentu kesti makuullaan vaikka loittonin siitä lelu kädessä noin 3 metrin päähän. Eteenmeno oli vauhdikas ja hyvin pentu suunnisti lelulle vaikkei sitä näkynytkään. Eetu sai ottaa luoksetulon, pitää pennun totella häntäkin.

Lystin kaukot ovat hyvin hajahtaneet. Se loikkaa maa-seisossa metrin eteenpäin takapalkasta huolimatta. Sivulletulokin oli summittainen, piti korjuuttaa. Kerran se juoksi heitetyn lelun perään ja tuosta vaan hyppäsi täydessä korkeudessaan olleen pk-esteen yli. Näitä otettiin sitten kaksi lisää ihan tarkoituksella. A:nkin pääsi Lysti kapuamaan. Eteenmenossa se juoksi kentän päädyssä olleen Eetun luokse vaikka lelulle oli aikomus. Luoksetulo tehtiin minun luokseni. Lystissä oli virtaa ja intoa kuten agilitykentällä. Salaisuus lie siinä, että sai katsella autohäkin kaltereiden takaa Lykyn tottistelua.

Kinttukuulumiset: Kävin perjantaina ultraäänessä. Sen mukaan peroneus brevis -jänteeni ei ole revinnyt, toisaalta tutkimus on epävarma, magneetti olisi paras. Ortopedi epäilee, että kyseisen jänteen jännetuppi on tulehtunut linkkaamisesta. En ole ihan vakuuttunut (mistäpä olisin), mutta toivon hänen olevan oikeassa. Oletan myös, että kohoasennon vuoksi kantapään ylle valunut veri ja kudosneste ja ties mikä ärsyttää jänteitä. Kokeillaan vaihteeksi tulehduskipulääkegeeliä paikallisesti. Alla on kuva tuesta, joka on ostettu urheilua varten. Kovamuovisine sivuineen ja kiristettävine liinoineen se on huomattavasti jämäkämpi kuin ilmalasta. Esittelytekstin mukaan se mahtuu hyvin kenkään, öh - lumikenkään? Samanlaisen tuen olisin saanut sahaamalla luisteluhiihtomonosta kärjen pois. :D

Lisäys klo 18.44: Nurmikolla pennulle hyppykoulua, maassa olevilla 3 pötkylällä muutama toisto. Lisäksi 2x2 pujottelusta yhtä paria, mutta kun meni niin hyvin, toista paria. Pentu tarjosi innoissaan monta asiaa (en ollut tajunnut, että 4 keppiä voi mennä niin eri tavalla), mutta ei juuri sitä mitä halusin ja minua säälitti olla palkkaamatta. 4 kepistä tuli käytännössä kuja, kun pennun lopulta lähetin lelun perään.

"Sivu"

Jalka kestää jo paremmin varaamista eli voin seisoa kotona ilman keppejä. Lykky on saanut treenata takaosansa käyttöä. Sen ollessa sivulla olen kääntynyt paikallani vasemmalle ja namilla vääntänyt koiraa kääntymään. Melkoinen honkkeli on pentu ja kellahtaa välillä ristiselälleen, mistä voi päätellä etteivät harjoitukset ole turhia. Pari onnistunutta loikahdusta on saatu, joten eiköhän se siitä.

Jalkaosio: Turvotus on yhä laskenut ja jalka kestää paremmin varaamista. Aikamoinen jäykkyys ja kipu on akilleksen seudussa, minkä jalkaa liikuttaessa huomaa. Ja nyt tajusin, että se taitaa olla se pirun peroneus brevis, mikä siellä kiukkuilee, minkä ortopedi papereihin totesi. Kirjallisuuden mukaan vaiva alidiagnosoidaan ja vaatii yleensä leikkauksen. Miksi sitä ei tarkemmin katsottu? Plääh. Jos on niin, menee päin ***settä koko touhu, kuten on mennyt alusta lähtien. En nyt kirjoita enempää.

Selkenevää

Ensin koirajutut: Lykyn kanssa olen jatkanut noutoharjoittelua. Kriteeri tsapille ja leluleikitykselle on se, että koira kantaa edes metrin kapulaa. Minun on yllättävän vaikeaa pitää kriteeri. Lykky menee selvästi hämilleen, jos kosketuksesta ei palkkaa tipukaan, käy luonani ja käy maahan tuijottamaan silmiini: "Tätäkö sinä haluat?" Tähän sanon "Hae!" ja huitaisen kädelläni kapulaan päin. Tänään saatiin muutama onnistunut toisto, koira höristää korvansa, laukkaa kapulalle ja kantaa sitä jonkin matkaa takaisin. Ei yhtään kapulan jurskutusta. :) Tästä jatkan niin, että pidennän kantomatkaa ennen palkkausta.

Lystille otin luoksetulon pysäytyksiä voittajaluokan mukaisesti. Tämä lähinnä aivojumppana - paitsi Lysti on niin rutinoitunut, että ei se taida liikkeelle enää ajatuksiaan uhrata.

Tokoilu tai tottistelu on vaikeaa. Jalkaa ei vieläkään voi pitää kauan alaspäin ja tarvitsen keppien tuen. Lykky ei varo yhtään, joten sen kanssa olen ollut varovainen, keppi jalan suojana tai nostan sen lähestyessä räpyläni ilmaan turvaan. En voi tehdä perusasentoja, seuraamista tai kapulan luovutusasentoa, mitkä olisivat aika oleellisia. Mielikuvituksen puutetta vain?

Nahka suurten jarrutusvoimien alaisena

Sitten kinttukuulumiset (tähän voi lopettaa lukemisen, jos ei kiinnosta): Turvotus on vähentynyt, väri edelleen komea. Alaspäin voi jalkaa pitää edelleen vain rajotetun ajan. Kipu herättää 100 x yössä. Päänuppini on pureksinut sattuneen todeksi, pahin kapina, viha ja suru on laantunut. Tilalla on Sagin joulu-tammikuun kisakalenterin selaus peläten samalla sitä, että sekin on liian aikaista.

Viimeisin live-lääkärin tapaaminen oli päivystyksessä turmapäivänä. Murtuman varmistuttua sain hoito-ohjeet ortopedilta puhelimessa ja s-postitse. Ajattelin, että vakuutusoikeudellisesti on järkevää käydä samalla lääkärillä livenäkin. Kävin eilen. Hoito-ohjeet eivät muuttuneet, paitsi että ilmalastan sijaan voin kokeilla amerikkalaisen jalkapallon pelaajille tarkoitettua nilkkatukea vakiosuojana, jos se tarjoaa yhtä hyvän tuen. S-lomaa on nyt 3 viikkoa, sitä jatketaan tarvittaessa.

Luusta on irronnut vajaan sentin pala nivelsiteen matkaan ja kunhan hematooma häviää, luupalan ja katkenneiden nivelsiteiden pitäisi asettua suht oikeaan kohtaan. Tämän edellytys on se, että nilkka ei liiku sivuttaissuunnassa - siksi nilkkatuki 2 kk varatessa jatkuvasti. Osumaa on fta-ligamentin lisäksi ottanut myös peroneus brevis -jänne, joka ei käsittääkseni ole katki. Jos olisi, niin olisi enemmän ongelmia. Ortopedin mukaan on ihan hyvä, että nivelside on ottanut luuta matkaansa eikä kokonaan revennyt - tilanteen korjaannuttua ei tule välttämättä niin löysä nilkka. Epäilin korviani siinä kohtaa, kun kuulin, että puolen vuoden kuluttua jalan pitäisi olla suht oireeton. Paperissa luki sama, joten en kuullut väärin. Jos puoli vuotta ei riitä, jokin on mennyt pieleen. Toivon positiivista yllätystä.

Tänään tuntuu tältä

Aamulla Lykky Lykkensdorf sai harjoitella tunnaria. "Tsap" & ruokapalkka tuli yhteen tunnarikapulaan vilkaisusta ja myöhemmin sen kantamisesta. Edistyimme tässä toisella kerralla niin pitkälle, että Lykky kovasti nuuskutellen etsi kapulaa myös piiloista eli maton ja koiratyynyn = nykyisin lepotyynyni alta. Seuraavaksi kippaan viereen miljoona hajutonta kapulaa. Kuinka pidänkään siitä hetkestä, kun näen sillä raksuttavan. :)

Tuohon päättyi koiraosuus, loppu on päiväkirjaa sairastamisesta. Ja se väistämättä tulee olemaan blogin pääpaino seuraavat pari kuukautta. Olen sentäs varoittanut. ;)

Tänään on ollut nyyhky olo, olen rypenyt itsesäälissä. Viikko sitten oli tapaturmapäivä.  Ei huvita olla reipas optimisti. Klikkaan "Mä elän vieläkin" -kappaletta kerta toisensa jälkeen. Topi Sorsakosken kuoleman jälkeen kappaleeseen on tullut vielä kohtalokkaampi tunnelma ja sen kuuntelu ottaa silmiini vielä enemmän.

Päivitän vielä tämän päivän kuvat. Tällainen on ilmalasta, jonka saa ottaa välillä pois jalasta. Idea tuossa on se, että stabiloi jalan sivuttaissuunnassa, mutta sallii jonkinlaisen nilkan koukistuksen ja ojennuksen. Niin siis saa tehdä vaikka murtuma löytyy. (Ohje on kirjallisena, muuten epäilisin vielä enemmän. Olen ollut silti hyvin varovainen osin kivusta johtuen. Varaaminenkaan ei vielä onnistu.) Aivan lastan yläreunassa on venttiili, jonka kautta voi pikkupumpulla säädellä ilman määrää. Pikkupumppu muistuttaa hyvin paljon koiralelujen vinkua. Melkein huvittava on DeRoyal-teksti:

Ja tällainen on kinttu ilman lastaa. Turvotus on vähentynyt ja väri on kaunis. Toivon että jalan väri on tuollainen seuraavan kerran vasta sitten kun olen lähtenyt enkelillisiin ilmavoimiin.

Kävin eilisiltana lapsen kaverina metsässä. Ulkoilutettiin koirat vuorotellen. Sen verran sauvoilla kävely metsäpoluilla otti käsiini ja hartioihini, että sauvakävelyjakson päätteeksi minua tulee katsomaan kateellisina jopa entisen Itä-Saksan uimarit.

Aikataulu tarkentuu

Ensin kiitos kaikille myötätuntoa ja apua tarjonneille. Olette arvokkaita!

Syksyn agilityt ja muut juoksemiset on juostu. Aikataulu:

• Ilmalasta 8 viikkoa (sen saa onneksi heittää pois, kun ei jalkaan varaa, mm. yöksi, paitsi että viime yönä heräsin miljoona kertaa, laitan siksi ensi yöksi kuitenkin) 
• Sauvoista vieroittautumisella ei kiire
• 6 viikkoon saakka kävely, uinti, pyöräily/kuntopyöräily yms.
• 6 viikon kuluttua tasapainolaudalle, hölkän kokeilu
• Vasta kun hölkkä sujuu (siihen voi mennä 3 kk), agilityyn.

3 kuukauden kuluttua on joulukuu. "Älä tule paha talvi, tule hyvä talvi", hoen ja läpsytän seinäalmanakkaa yhdellä jalalla seisoen. Toivon siis, ettei tule epämieluisia yllätyksiä tyyliin "olisi pitänyt heti leikata".

Tämä koko revohka ei ole pelkkä agilitytauko. Koirien ulkoilutukset ovat pojan harteilla, hän käyttää vuffet erikseen. Täytyy alkaa ajaa metsän tai kentän laitaan ja päästää siitä ne vuorotellen menemään. Yhtä aikaa ei isolla alueella leikki suju kuin pätkiä enkä ole siksi Lykkyä altistanut Lystin tosikkuudelle tai saalistamiselle. Lykyn koulutus on jäissä - ehkä sitten jatkuu, kun voin seisoa ilman turvotuksen pakotusta tai kyynärsauvoja. No paikkamakuuta varmaan voisin opettaa/hioa. Tunnaria? Mutta kun nouto-otekin on vielä ihan kysymysmerkki. Kosketusalustaa lisää? Vinkkejä kellään?

Eilen piilotin olohuoneeseen herkkupaloja. Lysti on haka niitä etsimään, mutta nyt oli pennun vuoro. Poika katsoi ja totesi osuvasti: "Lykyllä on hirmu hyvä hajuaisti, mutta se ei vaan osaa käyttää sitä." :D

Itella toi tilaamani koirien kaulapannat. Otin kuvat. Klikatkoot suuremmaksi ja tarkemmaksi ken tahtoo.

Ja seuraava juttu ottaa kupoliin: kun kommentoin omaan blogiini, pitää silti laittaa nimet ja kaikki, painaa "muokkaa", "esikatselu" ja "lähetä" useita kertoja eri järjestyksissä ja lopulta systeemi armahtaa, näen kirjaimet jotka pitää kirjoittaa ja kommentti lähtee. Sitkeyttä vaatii mokoma.

Tämä ei ole kaulapantakuva, vaan Empaattis-Sympaattis-Lysti: