Olin Lystin kanssa yksityisryhmätreeneissä. Lysti kuumui taas radan varrella, joten tiesin sillä olevan sopiva vire kisamaiseen treeniin. Opin uudesta kulmasta takaakierto-persjätön, siirtyy heti käyttövalikoimaan, Lystikin tajusi sen ensikokeilulla. Esteelle nro 19 saakka meni hyvin, oli hyvää etenemistä kuulemma. :)
Sitten tuli kohta, jossa Lysti piti saada irtoamaan putkeen ja pussiin ja minun sen jälkeen päällejuoksulla ottaa Lysti hypyltä vastaan. Harjoiteltiin ensin irtoamista ja jatkettiin. Otin päällejuoksun turhan konkreettisesti. Tuli kiire, epäröin hetken, Lysti osui jalkoihini, horjahdin ja oikea nilkka taittui jalkaterä sisäänpäin. Auuh - ja "Nilkka!" Kaatuessani kuului rusahdus, jonka vetäjä kuuli metrien päähän. Jollakin (en tiedä muiden ryhmäläisten nimiä) oli heti antaa kylmäsumua ja perään tuli kylmäpussi ja side. Lysti härräsi lähellä ja päälläni (koska olin maassa) eikä välittänyt ympärillä pyörineistä ihmisistä. Sitten tuettuna hyppien radan laidalle kinttu koholle. Joku ystävällinen ehdotti, jos saisi Lystin jäähdytellä, juottaa ja viedä autoon. Varoitin että on vähän arka ym., mutta turhaan. Oli kuulemma ollut "niin kiltisti", seurannut kauniisti koko jäähdyttelyn. Avasin paketin ja totesin että aika pullea on jalka, koputin potentiaaliset luut, ei ollut mielestäni luuvikaa.
Olin autoineni kotoa 160 km päässä. Pohdinnan jälkeen päätin ajaa kotiin, koska ei minulle olisi mitään kuitenkaan tehty vieraan paikkakunnan sairaalassa. Ajattelin huilata välillä paketoitu koipi pystyssä. 20 km kohdalla loppui usko varsinkin kun dg oli auki. Soitin ystävättäreni apuun ja hän tuli sopivasti lähteneellä junalla Pieksämäelle vastaan ja ajoi autoni kotiin. Lysti ei suostunut kotipihassa millään hyppäämään autosta ulos - oli jotenkin säikähtänyt. Päivystyksessä meni lopulta yli 3 tuntia, mutta onneksi samainen ystävätär oli seurana. En ole vielä keksinyt miten häntä voin kyllin kiittää.
Murtumaa ei röntgenkuvissa näy, fta-ligamentti eli nilkan ulkosyrjän nivelside on revennyt. Hoidoksi sidos, kohoasentoa, kylmää, sauvat, mielellään vesijuoksua. S-lomaa muutama päivä - olen kohtalon iskusta istumatyöläinen, joka ei voi selän takia istua eikä nyt jalan vuoksi seisoa. Voi olla hyvä nilkka viikon kuluttua tai huono vielä kuukauden kuluttua. Jos ei ala asettua, käyn uudelleenarviossa yksityisellä.
Jos jollakin ei ole lisenssissä Sporttiturvaa, niin suosittelen mitä kohteliaimmin hommaamaan. Minulla on yksityistapaturmavakuutus, mutta se ei korvaa kilpaurheilun harjoittelussa sattuneita vammoja. Onneksi joskus asian selvitin ja otin lisenssini vakuutuksen kera. Samalla toivon, että sitä ei tähän vammaan tarvitse käyttää.
Tällä hetkellä olo on helpottunut. Ehdin jo kuvitella millaista on elämä kipsin kera ja vaikka mitä. Soimasin itseäni tapaturmasta, mutta minkäs sille mahtaa. Jos tässä ei kummempia ongelmia tule, niin kävi hirmuinen säkä.
 |
| Tuo pitäisi saada sulamaan ja kuntoon |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti