keskiviikko 31. elokuuta 2011

Mikään paremmaksi muutu

Tervetuloa vaan masentumaan seuraani synkkyysblogiin. Täällä käsitellään asioita, jotka menevät huonommiksi ja jos joku menee paremmaksi niin tulee joku uusi juttu, joka on aluksi vain vähän ikävä, mutta kohta paljon pahempi.

Murtuma jalassa on sittenkin. Tämä meni vähän takaperoisesti. Sanoin eilen kaupassa pojalleni, että ei tällä jalalla voi varata ohjeiden mukaan, tuntuu ihan murtuneelta. Soitin aamulla tutulle rtg-lääkärille ja pyysin katsomaan kuvat, olisiko murtuma sittenkin. Hän jo puhelimessa murtuman löysi, neuvoi ottamaan ortopediin yhteyttä, kuten teinkin ja sain aika ylimalkaiset ohjeet, hakea jykevämmän lastan jne.

Ligamentti on ottanut matkaansa luuta telaluusta. Nyt on jykevämpi lasta ja voin varata enemmän aikaa kuntoon tulemiseen. S-lomaa on kirjoitettu perjantaihin saakka ja mietin millä ihmeellä töissä taiteilen sitten. Otan retkipatjan työhuoneen lattialle ja siellä jalat pystyssä harottaen hoitelen ihmisten asiat? "Mitäs teille saisi olla?"

Mutta ei ihmisen ainakaan julkisesti kuulu ottaa itseensä tällaisista pienistä vastoinkäymisistä. Sitä on kuulkaas entisaikaan haettu avannosta vesi ja kulkutaudit olleet kuolemaksi. Nyt on vain murtuma ja nivelsiteet. Että tulta päin vaan! Kuin mummo hangessa ja silviisiin. Jos nyt tarkasteltaisi tätä pientä sattumusta kokonaisvaltaisesti, niin oh-hoh, positiiviseksi kääntyy kaikki: Takajalkoihin ei ole pakottanut pariin päivään. Ai miksi? No siksi kun selkä ei ole ärtynyt töissä istumisesta.

Tuli tässä vielä mieleen sanonta: "Terve sielu terveessä ruumiissa." Joskus koulutuksessa väännettiin sitä synonyymikseen: "Terve sielu terveessä vainajassa." Jostakin syystä se tänään tuntui oikein osuvalta. Tarpeeksi hirtehiseltä.

Eilen poika juoksutti pentua, minä otin valokuvia kentän laidalla seisoen, koska jalkaa kuului käyttää, sillä ei se muuten parane ja kuuluu olla kuuliainen itseään kuntouttava potilas eikä sohvan päälle lösähtävä plösö. Tässä on muutama kuva ilokseni surukseni. Riippuu vähän siitä miten kriittisesti tarkastelee kuvien laatua, epäonnistuneita taustoja, tarkennuksia tai värejä. En tajua miten ne noin suheroilta näyttää, klikkaamalla tarkentuvat.

Heihei! Menkää nyt tervejalkaisina koirienne kanssa ulkoilemaan. Oiiikein pitkä lenkki syksyä lähestyvässä metsässä. Nimim. Katkera

Mitä (näin) pahaa minä olen tehnyt? Itku tässä tulee.





5 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Voi sentään! Miten harmi :( Kauanko paranemisen pitäisi kestää? Nämä ovat kyllä viheliäisiä, nimimerkillä kokemusta on.

sarianne kirjoitti...

Mälsää :( Toivottavasti enempi vastoinkäymisiä ei enää tulisi. (Kuvat on hienoja)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

6 viikkoon kevyt rasitus (kävely-pyöräily-uinti ym.), 8 viikkoon ilmalasta. Agilityyn vasta kun perushölkkä onnistuu, mihin voi mennä 3 kk. :(

Rusahdus jalan taittuessa kuului kauas, tulipa nyt sillekin selitys.

Kiitos Sarianne kannustavasta kuvakommentista. Oli varmaan aika vähän mahiksia laittaa, että ne ovat **skoja. :D

Eeva kirjoitti...

Voi ei. :(

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Niinpä. :/ Se on näillä näkymin sitten talvi (nyt pitää sanoa jo toivottavasti), kun aksataan seuraavan kerran.