Mietiskelyä

Huonosti nukutun yön jälkeen voi sekalaisesti miettiä kaikenlaista ja yrittää järjestää ajatukset blogiin. Nyt on jalka koholla jäiden ja kääreen ympäröimänä. Se näytti aamulla tältä:

Perehdyin asiantuntija-artikkeliin nilkan nivelsidevammoista: Konservatiivinen eli veitsetön hoito on nykyisin vallalla. Ennen tällaiset leikattiin, kuten päivystäjä eilen mainitsi. Artikkelin mukaan paraneminen ottaa 2-6 viikkoa. Varsinainen täsmähoito on funktionaalinen nilkkatuki, joka tukee nilkan sivusuunnassa, mutta sallii koukistuksen ja ojennuksen. Se nopeuttaa paranemista ja estää epästabiiliuden syntymistä, mikä saattaa johdattaa kirurgille. Tukea kannattaa pitää ainakin 12 viikkoon saakka. Lonksunilkkaiset urheilijat pitävät senkin jälkeen. Täältä löytyy apuvälineliike. Nettisivujen mukaan sieltä löytyy ainakin 3 erilaista mallia, hintahaitari 40-60 euroa, hintansa väärti mitä ilmeisimmin. Käyn huomenna ostamassa. Tasapainolautaa kehuttiin myös, se löytyy sohvan alta. :)

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen sauvojen varassa. Laskin että seitsemäs. 6/7 urheiluvammoja. On olemassa tapaturma-alttiita ihmisiä ja luulen kuuluvani heihin, varsinkin kun noiden lisäksi on sattunut muuallekin kuin jalkoihin (pesäpallossa virhepomppu mursi nenän ja ratsastaessani hevonen säikähti vappuilmapalloa, ohjat katkesivat, tipuin, minkä jälkeen oli ranne paketissa). Ehkä alttius liittyy jotenkin persoonallisuuteen? Ehkä minulta puuttuu suhteellisuudentaju. Iän myötä elastisuus ja reaktiokyky vielä vähenee - olenko jo liian vanha agilityyn? Pitäisikö luovuttaa? Mikä menee seuraavaksi?

Löysin netistä kuvia, ne ovat Mari Ali-Raatikaisen ottamia. Hänen luvallaan ne julkaisen. Nämä on otettu 14.8.10 Vau:n kisoista, sieltä saatiin toinen nollarata ykkösistä. Ekassa kuvassa Lysti on hirmuinen pörröturkki, mutta siellä oli silloin ukkosta ilmassa ja puuskainen tuuli. Hyppyteknisesti kivan näköinen selän kaari. :)