Tottista ja aksaa

Aamulla Lykyn kanssa taas tottistelin tutut kuviot: jäävät, seuraaminen ja luoksetulo. Illalla teetin erikseen maahanmenoja. Liike vaatii hirmuisesti toistoja ja skarppaan nyt niiden kanssa, jotta joskus pääsen käsiavustani ja kyykistelystäni eroon. Vaikka itse Iso Paha Susi Lysti ryskyttäisi huoneeni ovea kuullessaan pentua sisällä palkattavan. Lykyn malttia olen kasvattanut ja se pysyy kuin pysyykin istuallaan odottaessaan ruokaa ennen vapautusta.

Iltapäivällä kävin taas yksityisryhmässä Lystin kanssa. (Omalle kentälle ei vielä ole asiaa viehkon narttuni kera.) Treeni alkoi huonosti: A:n jälkeisessä persjätössä törmäsin Lystiin, tallasin tassulle, minkä jälkeen se kauhuissaan hyppäsi hypyn tiputtaen riman ja säikähtäen vielä sitäkin. Uusinnalla se pysähtyi jo A:n päälle mulkoillen murhaajakandidaattiaan. Ei sitä huvittanut hypätäkään samaa estettä, minkä rima osui kinttuun. Tämän jälkeen vauhti parani ja rata oli suht sujuva. Opin taas kuinka kropan suunnalla on merkitystä, jos meinaa välttää putken jälkeisen väärän hypyn. Pujottelussa kokeilin persjättöä ja Lysti kesti sen "viiksikarvaansa väräyttämättä".

Toiselle yrittämälle hartioilleni laskettiin leikkimielellä nollaradan tekemisen paineet, joiden alla romahdimme. Laittaisin tähän virnistävän hymiön, muttei virnistytä. Ensinnäkään Lysti ei uskaltanut pysyä istumassa, ehkä sen mieli oli niin järkkynyt. Nyt se ponkaisi A:n alastulokontaktin yli, vaikka siellä oli lihapullaa odottamassa, uusiksi meni. Ei se puomillakaan alastulolle pysähtynyt, meni uusiksi sekin. Ei siitä kontaktivirhettä olisi tullut, mutta ei pysähtynyt kuten on opetettu. Nyt se ei irronnut takaakiertoon, mikä ensi kerralla oli simppeli. Kepit sentään eivät kosahtaneet vaan persjättö toimi edelleen. Keinukin oli radan parhaimmistoa, mikä kertoo aika paljon suorituksestamme. Toisaalta se etten voi jättää Lystiä keinulle edes reilun metrin päähän, vaikeuttaa ohjaamista huomattavasti.

Lysti sai kepeiltä kehut, samoin siitä miten on estehakuinen. Tarkoittaa myös sitä, että minun ei auta paljon vilkuilla ympärilleni. Pehmeyden näkivät nyt muutkin kuin minä.

Opit ja opeteltavat:

• Älä vilkaise sinne minne et koiraa halua. Älä edes pikkuisen, vahingossakaan.
• Treenaa kontakteille persjätöt.
• Persjätöt kepeillä rohkeasti radoille mukaan
• Mieti vähän sitä rintamasuuntaa ansaesteiden kanssa.
• A:n ja putken erottelutreeniä

Pitää kerätä sinikantiseen vihkooni kaikki treenattavat jutut, niitä on kertynyt. Eiköhän kohta päästä kentälle. Seuraavat kisat olisivat reilun parin viikon päästä. Meni taas tänään usko koko touhuun. Siis treeni oli hyvä ja oppia tuli, mutta muistin miten pienestä kaikki on kiinni. Horjahtelu ja anteeksiantamaton kisakaveri on riskaabeli yhdistelmä.