Pujottelukurssilla

Aloitin Lystin kanssa slalom-kurssin, koska meille on keppivirheitä kisoissa sattunut aika usein. Oli 5 koirakkoa ja vuorotellen mentiin yhteensä kolme kierrosta. Tavoitteenani on saada lisää nopeutta ja varmuutta pujotteluun sekä oppia itse miten lähetetään kepeille eri tilanteissa, koska uumoilin olevani koirakkomme The Osaamaton.

Tuli aika erikoinen tilanne: Lysti pujotteli hienosti ja virheettömästi. Kouluttaja oli kysymysmerkkinä, että "mikä on teidän ongelmanne?" Lysti sieti eri kulmista ja kaukaa lähetykset eri esteiltä, vedätykset ja persjätöt molemmin puolin. Yksi virhe saatiin niin, että merkkasin putken jälkeen 90 asteen avokulman ja kun Lysti oli aloittanut pujottelun, erkanin siitä äkkinäisesti. Siis loittonin niin ihan vahingossa ja olen iloinen, että kouluttaja sen huomasi. Kun oma virheeni korjattiin, Lysti pelitti taas. Ehkä en ota ensi kerralle koiraa mukaan ollenkaan, käyn vain yksinäni mallailemassa?

Hyvää on se, että sain liitettyä itseeni muutaman puuttuvan itsetunnon kappaleen. Sitä minuun valoi myös satunnaisesti kisoissa näkemäni ihminen. Hän myös sanoi, että "sulla on hieno koira, luota siihen". Tätä kirjoittaessani tajuan, että ensimmäistä kertaa kukaan vieras Lystiä noin varauksetta kehui. Enhän minäkään kehu. Painotan vain sen heikkouksia. Vaikka oikeasti se tekee parhaansa ja siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, joista yksi on myös sen herkkyys vaikkapa agilityohjaukselleni. Voi rakas Lystikki.

Lykky tapasi tänään isäni ja hänen vaimonsa. Alkutervehtiminen sujui hyvin ja asetuin keittiöön valmistamaan fetasalaattia. Tämän jälkeen Lykky ilahtui niin voimallisesti sohvalle asettuneista pahaa-aavistamattomista vieraistamme, että isältä lensi silmälasit ja olohuoneen ikkuna otti osumaa, muttei onneksi hajonnut (kuten eivät onneksi silmälasitkaan). Ikkuna-episodia en nähnyt, koska olin edelleen salaattikulhon ääressä, mutta pennun on täytynyt ottaa hyppy sohvan selkänojalta ikkunaan. Kääntyessäni isäni vaimo oli haudannut kasvot käsiinsä ja säikähdin häneen sattuneen, mutta hän nauraen hohotti olevansa pentua paossa eikä turhaan, sillä kohta hänellä oli pennun tölväisystä kuhmu huulessaan. Tässä kohtaa voisi olla vaikka kuinka jälkiviisas, mutta tyydyn panostamaan jatkossa vieraiden tervehtimiseen senkin jälkeen, kun ensikohtaaminen on ohi. Että kun Lystin kanssa on pitänyt panostaa siihen, että se uskaltautuisi vieraiden lähelle, Lykyn kanssa pitää panostaa siihen, että pysyisi heistä tarpeeksi loitolla ylitsepursuvan sydämellisyytensä kera. Jospa vaikka istumisia ja siitä palkkaa vierailtakin tai jotakin vastaavaa.

Iloisesti Lykky yllätti maahanmenossa. Vauhdikkaan leikkisästi heittäytyi maa-asentoon ja siihen tarvittiin vain alas osoittava käsi ilman kumarruksia. Tein pari toistoa, koska en uskonut. Pentu vakuutti minut silti. :)