Tänään oli taas kaksi agilityrataa, lämpöä alkuun vain 24 ja pilvistäkin. Myöhemmin lämpötila kipusi tutumpiin lukemiin
Ensimmäisellä radalla Lysti oli ihmeen tyyni ennen starttilinjaa. Videolta näkyy, että hiipii perääni vaikka olisin voinut vannoa että istui lähtöluvan antaessani. Ratasuunnitelmani piti, kerrankin olin osannut ennakoida Lystin juoksuvauhdin. Tuntui siltä kuin kisakaverini olisi ollut kuminauhan päässä, sellainen outo varmuus, että tämä sujuu nyt - upea tunne! Nolla napsahti, voitto samalla, aika -11.57.
Toisella radalla sama tunne jatkui ja ohjaussuunnitelmani piti. Puomin alastulolta luulin tulleen kontaktivirheen: minusta tassu meni rajalle ja sen jälkeen tuomari liikahtikin sen mitä ehdin syrjäsilmällä näkemään, mutta hän oli kuitenkin katsonut Lystin rajalla olleen tassun hyväksemme ja jättänyt kätensä nostamatta. Kolmanneksi viimeisenä esteenä olleella A:lla alastulo kosahti kunnolla. En tiedä olisinko ohjannut tomerammin ilman luuloa "menetetystä suorituksesta"? Mielestäni rekisteröin Lystin luimukorvat, jotka tietävät sitä että mennään eikä meinata ja nimen omaan ajattelin tehdä kontaktin varman päälle. Tämä ajatuskuvio piti varmistaa, koska pikkuisen kismitti menetetty nolla. Radalta tuli siis vain 5 vp, sijoitus 5., aika -17.16.
Alla on ensimmäisen radan video. Lähdössä Lysti nousee seisomaan eikä alastulokontaktit ole 2o2o:t, joten treenattava ei lopu.
Kuuntelin korvalapuilla mielimusiikkiani ennen starttia ja en tiedä auttoiko sen tuoma jonkin sortin mielenrauha myös Lystiin? Toisaalta ennen starttia olin varma, että jännityksen turruttamat alaraajani lysähtävät altani. Jos eilisiltana olin tuominnut itseni ikuiseksi epäonnistujaksi ja olin lopettamassa agilitya, niin tänään nolla tarjosi sellaista euforiaa etteivät jalat maata tavoittaneet.
9 kommenttia:
VAU! Onnittelut nollasta! :D
Kerrassaan mahtavaa! Suuret onnittelut nollasta!
Hurjan paljon onnea!! :)
Kiitos, kiitos, kiitos! :)
Onnittelut! Sulavan näköistä menoa.
Kiitoksia!
Onnittelut! Näin teidän toisen radan kun tulin ilmoittautumaan, harmittelin kuinka lähellä oli nolla, mutta onneksi oli jo ekalla radalla lykästänyt :)
Musiikki on kyllä niin oiva apu, olen jo vuosia kuunnellut sitä rataantutustumisissa, mutta nyt viikonloppuna uskalsin (kuulokkeiden tippumisen pelossa) juosta radatkin musiikit korvilla. Auttaa minua ainakin tosi paljon keskittymään vain koiraan ja rataan.
Ahaa! Olisit käynyt nykäisemässä hihasta! :) Pikkuisen harmittaa nollan menetys vieläkin, toisaalta kontaktit eivät joka tapauksessa ole kunnossa.
Musiikkia en uskaltanut pitää radalla. Jätin mp:n ja kuulokkeet autoon jo Lystin hakiessani. Toisaalta juuri omaa vuoroa odottaessa olisi se tärkein kuunteluaika. Saan musiikilla inhottavan "pyörryn kohta" -tunteen pois ja tilalle letkeän olon.
Ja Emilia vielä. Kävin katsomassa blogiasi - tunnistankin sinut! Samoissa kisoissa on vissiin tullut pörrättyä. Ensi kerralla voikin jo tervehtiä livenä. :)
Lähetä kommentti