Tänään alkoi Lykyn "virallinen" agilityura, babykurssilla. Halliin sisäänmeno oli vauhdikas. Myöhästyin 4 min (en ollut laskenut, että vitostiellä keskinopeuteni on 49 km/h) ja kävin huikkaamassa ovella, että tultu ollaan. Ope käski hakea koiran, joten syöksyin takaisin autolle, otin kopin pennustani, avatun rasian lihakuutioita, pakasterasian target-alustaksi ja lannetreeniliivin. Näin riensimme 4 muun pennun sekaan, Lykky haukkui häntä heiluen saaden muilta pennuilta sanalliset tervehdykset, minä tiputin lattialle ruoka- ja pakasterasian ja aloin solmia lanneliiviä. Lykky hoksasi tilaisuutensa koittaneen ja ahmi ruokaa koko pää rasiassa. Broileria jäi 7 kpl sormenpään kokoista kuutiota jäljelle, joita silppusin pienemmiksi vasemmalla kädelläni pidellen pentua toisella.
Ensin otettiin 3 cm korkea hyppy, ope piti targettia, jossa oli 1/3-tulitikun kokoinen broileripala. Minä houkuttelin pennun toisen samanlaisen kimpaleen kera kierroksen esteen taakse ja koiruus pääsi hypylle. Näitä 2 per puoli. Välissä innosta kiemurtelevan pentu antoi märän pusun open silmälaseihin ja minä pyysin anteeksianteeksi ja olin aidosti pahoillani. Silmälasi-ihmisenä tiedän miltä koiran kuonon jälki linssissä näyttää.
Toinen oli putki. Siltä varalta, että joku ei tiedä, niin Lystin agilityura on alkanut näin: http://lysti.blogit.fi/2009/04/. Jos on lukemisen puutetta, niin sieltä tekstit 21.4. ja 25.4. kertovat aika paljon.
Lykky katsoi putkesta lihapalaa ja aikoi oikaista putken ohi. Samalla toinen pentu haukkui hallissa ja Lykky kiinnostui siitä. Vaihdettiin ruoka leikkipatukaksi, jolloin Lykky meni putken ensimmäisen kerran. Näitä heti perään 2 + 2 eri puolilta ilman houkuttelua. Näinkö koiria yleensä treenataan?
Kotiin sain ohjeet "hyppyjen" ja putkien harjoittelua varten.
Sitten Lysti pääsi jatkamaan pujottelukurssia, oli eri vetäjä kuin viimeksi. Sain sanottua, että Lysti on ensimmäinen agilitykoirani enkä todellakaan tiedä millä kädellä se edes pitää lähettää pujotteluun. Jos joku ei tiennyt, niin koiran puoleisella. Pujotteluja tehtiin kolmessa erässä muutama toisto per kerta. Keskityttiin avokulman treenaamiseen, mistä löytyi heikko kohta ja sainkin siihen harjoitteluvinkin. Lisäksi testasin valssin ja persjätön (taas), niitä voi oikeasti käyttää.
Huomenna on agilitykisat. Itsetuntoni on jälleen romahtanut. Ehkä musiikki sen korjaa? ;) Tarkoitus on joka tapauksessa nauttia yhdessä harrastamisesta. Ei ole itsestään selvää semmoinen vaan voip loppua kuin itikan laulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti