Vitonen ja hylky

Kisoissa tänään. 18 näytti auton mittari mennessä ja perillä 20. Hampaat kalisivat t-paita & polvimittaiset housut -vaatetuksella, koiralle oli varmaan ideaali ilma. Välillä aurinko väläytti potentiaaliaan ja silloin oli hakeuduttava varjoon.

Minusta radoissa oli haastetta monessa kohtaa, vaikka nollia tuli noin viisi per lähtö. Ensimmäisellä radalla Lysti haki hyvin kepit, mutta jätti yllättäen yhden välistä, joten aloitettiin pujottelu alusta uudelleen. En keksi missä mokasin, ehkä Lystikin voi joskus erehtyä? Sitten tein ekan kisapujottelu-persjättöni ilman ongelmia. Muuten oli puhdas rata, siis väistettiin kaikki putkiansatkin. 5 vp ja miinusaikaa nelisen sekuntia. Pikkuisen nyppi. Siis harrastushan tämä vain on ja blaablaablaa, mutta nolla oli liian lähellä.

Ennen toista rataa turnauskestävyyteni petti. Hiipi "mitä järkeä tässä on" -asenne, mikä on vaarallista. Edes musiikkia en virittänyt korvilleni ja juuri niin olisi pitänyt tehdä. Tsemppasin silti itseäni ja päätin rataantutustumisessa ohjata Lystiä optimaalisesti. Lysti nousi lähdössä seisomaan, käskin eka hypyn takaa sen istumaan uudelleen ja niin koira tekikin. Heti ensimmäisessä mutkassa tein kardinaalimokan: Lysti jäi taakseni ja sieltä hyppäsi seuraavan esteen väärin päin. Sen jälkeen mentiinkin aika monta estettä väärään suuntaan, kartalle pääsin ennen keppejä. Ilkikurisesti Lysti otti hankalan kulman upeasti ja pujotteli virheettömästi. Jotenkin olin tajunnut jo alusta alkaen, että tämä on nyt minun mokaani koko rata ja ilahtuneena ohjasin irtoavaa (ja kadoksissa ollutta ohjausta ihmetellyttä ja haukkunutta) Lystiä. Eipä jäänyt jossiteltavaa melkein-nollasta.

Päivän oppi: Älä ikinä jätä sitä koiraa ohjatessasi selkäsi taakse! Jos jo jäisi mieleen?

Hyvää:

• Jännitykseni oli vähäisempää kuin viime viikonloppuna.
• Lysti ei varastanut lähdöissä, toisessa lähdössä istui nätisti uudelleen.
• Eka rata oli oikeasti hyvä keppivirhettä lukuun ottamatta, ja siinä sain koeponnistettua keppi-persjätön kisaolosuhteissa. Toisella radalla kepit olivat hyvät.
• Kontaktit, siis myös vieras keinu sujuivat ripeästi. 2. lähdössä koiruus varasti A:lta, mutta siinä vaiheessa oli koko pakka levällään.
• Ollaan päästy entisen hylkyputken sijaan myös 5 vp:n kategoriaan, minusta se lupaa hyvää jatkoa ajatellen. 
• Lysti on muuttunut. Ennen lähtöä se ei edelleenkään kiihkoa muiden koirien perään, saattaa katsoa edellistä kilpailijaa vain kiinnostuneena, mutta sitten hakeutuu viereeni tai jalkojeni väliin ja on ihan rauhallinen. Lähtöön se istuu nätisti. Kun annan luvan, se on tulta ja tappuraa. :) Kisapaikalla sen käytös oli muutenkin mallikasta, makasi autossa ihan hiljaa (takaluukku oli raollaan) eikä jaloitellessamme provosoitunut riidanhaastajistakaan.

Agihommat jatkuvat nyt vähän turhan kiihkeinä. Lohdutan itseäni sillä, että onhan tässä taukoja ollutkin. Maanantaina olisi ryhmätreeniä, perjantaina molempien koirien kurssit ja viikonloppuna kisat. Sitten meno rauhoittuu. Tänään oli tukiliivi käytössä. Se ei haittaa menoa yhtään, on kyllä "vähän" lämmin. Kuuluu jatkossakin kisa- ja treenivarustukseen. 

Kurssipäivä

Tänään alkoi Lykyn "virallinen" agilityura, babykurssilla. Halliin sisäänmeno oli vauhdikas. Myöhästyin 4 min (en ollut laskenut, että vitostiellä keskinopeuteni on 49 km/h) ja kävin huikkaamassa ovella, että tultu ollaan. Ope käski hakea koiran, joten syöksyin takaisin autolle, otin kopin pennustani, avatun rasian lihakuutioita, pakasterasian target-alustaksi ja lannetreeniliivin. Näin riensimme 4 muun pennun sekaan, Lykky haukkui häntä heiluen saaden muilta pennuilta sanalliset tervehdykset, minä tiputin lattialle ruoka- ja pakasterasian ja aloin solmia lanneliiviä. Lykky hoksasi tilaisuutensa koittaneen ja ahmi ruokaa koko pää rasiassa. Broileria jäi 7 kpl sormenpään kokoista kuutiota jäljelle, joita silppusin pienemmiksi vasemmalla kädelläni pidellen pentua toisella.

Ensin otettiin 3 cm korkea hyppy, ope piti targettia, jossa oli 1/3-tulitikun kokoinen broileripala. Minä houkuttelin pennun toisen samanlaisen kimpaleen kera kierroksen esteen taakse ja koiruus pääsi hypylle. Näitä 2 per puoli. Välissä innosta kiemurtelevan pentu antoi märän pusun open silmälaseihin ja minä pyysin anteeksianteeksi ja olin aidosti pahoillani. Silmälasi-ihmisenä tiedän miltä koiran kuonon jälki linssissä näyttää.

Toinen oli putki. Siltä varalta, että joku ei tiedä, niin Lystin agilityura on alkanut näin: http://lysti.blogit.fi/2009/04/. Jos on lukemisen puutetta, niin sieltä tekstit 21.4. ja 25.4. kertovat aika paljon. 

Lykky katsoi putkesta lihapalaa ja aikoi oikaista putken ohi. Samalla toinen pentu haukkui hallissa ja Lykky kiinnostui siitä. Vaihdettiin ruoka leikkipatukaksi, jolloin Lykky meni putken ensimmäisen kerran. Näitä heti perään 2 + 2 eri puolilta ilman houkuttelua. Näinkö koiria yleensä treenataan?

Kotiin sain ohjeet "hyppyjen" ja putkien harjoittelua varten.

Sitten Lysti pääsi jatkamaan pujottelukurssia, oli eri vetäjä kuin viimeksi. Sain sanottua, että Lysti on ensimmäinen agilitykoirani enkä todellakaan tiedä millä kädellä se edes pitää lähettää pujotteluun. Jos joku ei tiennyt, niin koiran puoleisella. Pujotteluja tehtiin kolmessa erässä muutama toisto per kerta. Keskityttiin avokulman treenaamiseen, mistä löytyi heikko kohta ja sainkin siihen harjoitteluvinkin. Lisäksi testasin valssin ja persjätön (taas), niitä voi oikeasti käyttää.

Huomenna on agilitykisat. Itsetuntoni on jälleen romahtanut. Ehkä musiikki sen korjaa? ;) Tarkoitus on joka tapauksessa nauttia yhdessä harrastamisesta. Ei ole itsestään selvää semmoinen vaan voip loppua kuin itikan laulu.

Rosmo ryökäle

Talossamme asuu ruokarosvo Lykky Lykkensdorf. Tiskipöydältä lähtee tai vähintäänkin nuollaan ruuat, voileivät, voipaketit ja lautaset. Sama kohtalo on ruokapöydälle, sohvapöydälle tai lattialle jätetyillä (asustan edelleen mahallani olohuoneen lattialla) lautasilla ja mukeilla. Kielto auttaa siihen hetkeen, mutta uusintoja on luvassa, onhan puuha ollut erittäin palkitsevaa. Pitänee tehdä joku päälle rymähtävä kevytlaatikkotorni tms. *Jää hautomaan suunnitelmiaan.* (Mutta vain hetkeksi, koska jatkaa kirjoittamistaan.)

Helle jatkuu, mikä tarkoittaa sitä, että treenailu on ollut pihalla lyhyttä pätkää, enimmäkseen ulkoilu on ollut istuskelua paljaat varpaat ruohikossa. Lykky ravaa, laukkaa ja laskee liukumäkeä pehmojalkapallo suussaan. Sitten se tulee täysillä luokse ja kisataan samasta pallosta vähän aikaa. Otan irrotuksen ja heitän pallon uudestaan leikittäväksi tai teetän "istu", "maa" tai keppiparin läpimenon. Teemana on "hauskaa se olla pittää". Lykyn kanssa olen harjoitellut siis ensimmäistä keppiparia 2x2-pujottelumetodista. Neiti on hoksannut idean. Eilen lisäsin jo toisen keppiparin ja siinäkin edistyimme. Tottelevaisuudessa olen panostanut myös eteen- ja sivulletuloon sekä paikoillaan olemisen keston lisäämiseen. Se on nyt noin 4 sekuntia istumisen ja maahanmenon jälkeen.

Lysti on harjoitellut kaukoja, seuratessa peruutuksia ja käännöksiä ja luoksetulon pysäytyksiä.

Lystin kanssa käväisimme agi-kentällä. Ilahduttavasti puomi ja A olivat keskellä kenttää ja molempien alle oli vedetty putket. Lisäsin kombinaatioon kepit. Tein kokonaisuudesta ehkä kahdeksikon mallisen radan, jolla sain treenattua lähdössä istumisen, 2 erilaista keppikulmaa putkien jälkeen, kontaktien alastulot sekä kontaktien ja putkien erottelut.

Tulos:

• Lähdessä koira istuu kuin tatti. Fiksu Lystikki ei nouse seisomaan saati varasta, korkeintaan nytkähtää vaikka yritin huijata liikkeelle vartalolla tai epämääräisillä ynähdyksillä. Palkkasin näistä. Luin jostakin, että treeneissä 60 % lähdöistä pitäisi olla sellaisia joissa palataan palkkaamaan koira. Nyt palkkasin 80 %.
• Kontakteille Lysti pysähtyi 2o2o:lle. Tietenkin. Olihan harjoitus eikä kisatilanne. :D Olen pohtinut syvällisesti mitä järkeä on treenata 2o2o:ta ja tehdä silti suunnittelemattomat juoksukontaktit kisoissa.
• Kontaktiesteiden ja putkien erottelussa pelasi parhaiten vastakkaisen käden taktiikka. Ihan yksi lysti mitä huusin, koira lukee parhaiten vastakkaista kättä ja sillä sipuli. Erittäin hyödyllinen tieto.
• Kepeillä tuli virheitä. Yllättäen putkesta tullessa loiva avokulma oli vaikea (minulle), sain koiran toiseen väliin. Putki veti puoleensa myös keppien lopun lähestyessä, mutta kun pidän napakasti käskytyksen yllä, koiruus pujottelee loppuun saakka.

Selälle ei kuulu kovin hyvää. Vasemmassa pottuvarpaassa ja jalkaterän sisäsivulla pätkii tuntoyhteys ja jännää pistelyä on myös oikealla jalkaterän päällä, takareisiä kihelmöi. Kävin fysioterapiassa, missä varsinaisen vaivan lisäksi auottiin myös ylempänä selässä olevaa lukkoa. Hoitoja jatketaan viikoittain. Neurontineja popsin 2 iltaisin. Ihan kuin olisin hävinnyt pelin, vaikka kokonaisuutena selkä petraa edelleen. Alkukeväästä ei vielä juoksu sujunut ja kävelykin oli niin ja näin. Nyt juoksu ei satu yhtään. Agilityn mielekkyyttä mietin - tietysti. Toisaalta ei näitä iloja elämässä hirveästi ole ja sillä indikaatiolla jatkan harrastusta toistaiseksi, koska edelleen liikuntaa suositaan. Pitää kaivaa se tukiliivi käyttöön.

Nollalla voittoon!

Tänään oli taas kaksi agilityrataa, lämpöä alkuun vain 24 ja pilvistäkin. Myöhemmin lämpötila kipusi tutumpiin lukemiin

Ensimmäisellä radalla Lysti oli ihmeen tyyni ennen starttilinjaa. Videolta näkyy, että hiipii perääni vaikka olisin voinut vannoa että istui lähtöluvan antaessani. Ratasuunnitelmani piti, kerrankin olin osannut ennakoida Lystin juoksuvauhdin. Tuntui siltä kuin kisakaverini olisi ollut kuminauhan päässä, sellainen outo varmuus, että tämä sujuu nyt - upea tunne! Nolla napsahti, voitto samalla, aika -11.57.

Toisella radalla sama tunne jatkui ja ohjaussuunnitelmani piti. Puomin alastulolta luulin tulleen kontaktivirheen: minusta tassu meni rajalle ja sen jälkeen tuomari liikahtikin sen mitä ehdin syrjäsilmällä näkemään, mutta hän oli kuitenkin katsonut Lystin rajalla olleen tassun hyväksemme ja jättänyt kätensä nostamatta. Kolmanneksi viimeisenä esteenä olleella A:lla alastulo kosahti kunnolla. En tiedä olisinko ohjannut tomerammin ilman luuloa "menetetystä suorituksesta"? Mielestäni rekisteröin Lystin luimukorvat, jotka tietävät sitä että mennään eikä meinata ja nimen omaan ajattelin tehdä kontaktin varman päälle. Tämä ajatuskuvio piti varmistaa, koska pikkuisen kismitti menetetty nolla. Radalta tuli siis vain 5 vp, sijoitus 5., aika -17.16.

Alla on ensimmäisen radan video. Lähdössä Lysti nousee seisomaan eikä alastulokontaktit ole 2o2o:t, joten treenattava ei lopu.

Kuuntelin korvalapuilla mielimusiikkiani ennen starttia ja en tiedä auttoiko sen tuoma jonkin sortin mielenrauha myös Lystiin? Toisaalta ennen starttia olin varma, että jännityksen turruttamat alaraajani lysähtävät altani. Jos eilisiltana olin tuominnut itseni ikuiseksi epäonnistujaksi ja olin lopettamassa agilitya, niin tänään nolla tarjosi sellaista euforiaa etteivät jalat maata tavoittaneet.  

Hyllyjä myytävänä

Alkaa kertyä noita hyllyjä niin paljon, jotta myytäväksi asti meinasin. Oikeastaan saa hakea ilmaiseksi. Jos jokaisesta hyllystä viisastuu,  aivoihini ei kohta muuta mahdu.

28 oli lämmintä virallisesti varjossa ja kentälle paistoi aurinko. Auton mittari näytti 32, oletan senkin olevan varjolukeman. Pilviä tähyilin luvatun ukkosen pelossa, mutta ensimmäinen sadepisara tuli vasta poislähdön aikaan. Lystikillä oli makuualustan alla jäädytettyjä litteitä pakastepulloja ja häkin seinämällä pakastevihanneksia, pienellä autoajelulla sain viilennettyä lisää. Silti koiralta oli paras terä poissa, mikä näkyy ensimmäisen lähdön videolla. Ei yhtään reuhtomista edellisen koiran perään tai varastamista. Ehkä se vain on niin hyvin hallinnassa. ;) 2 kk oli kertynyt väliä edellisiin kisoihin ja siinä on liikaa jännittämisen ja jonkinlaisen tuntuman säilyttämisen kannalta.

Ensimmäinen rata oli siisti ja tuntui kivalta. Harmitti keppien jälkeen eteemme putkahtanut "ylimääräinen" hyppyeste, jota en ollut lainkaan vaaralliseksi noteerannut rataantutustumisessa. Ensi kerralla katson tarkemmin minne kepit syöttää.

Toinen rata oli huono, sitä ei ole videollakaan. Suoran putken jälkeinen sivussa ollut este hypättiin väärään suuntaan. En vielä tiedä paljonko milläkin vauhdilla juokseva koirani kääntyy. Sen jälkeen ohjaukseni herpaantui vähän ja toivottavasti sen syytä oli puomin alastulokontaktin yli hyppääminen ja pujottelun viimeisen kepin oikaisu.

Pentu pentulaisesta: Sillä on nykyään suloinen tapa tuoda minulle leluja näytille ja yhdessä leikittäväksi. Lempparit ovat pehmokettu ja baby-konga. Ei se ole aikoihin rei'ittänyt päällä olevia vaatteitakaan. Eniten huumoria voi ehkä repiä "tassun alla" -t-paidasta, jonka helma on miltei isoreikäistä pitsiä. Eipä jää kellekään epäselväksi onko paidan teksti totta vai ei.

Nimim. Noin 4 reiällistä t-paitaa ja kahdet reikäiset housut

P.S. Tämä juhannusvideo on tainnut jäädä virallisesti julkaisemati: Lykky vastoo *klik*.

Ei huoletonta

Tiedän ihmisiä, joille elämä on suhteellisen helppoa ja huoletonta. Sellaisia, joiden takaraivoon on vauvana kirjoitettu kaikki järjestyy. En kuulu heihin. Minulla on pessimistisenä kyynikkona mahtava kyky katastrofiajatteluun. Pärjäisin ammatillisesti parhaiten vakuutusyhtiön riskiarvioijana. Miten tämä liittyy koirablogiin? Valaisen esimerkein.

Ensin kerron tästä aamusta. Pentu herätti normaaliin tapaansa klo 7.30 aamupissalle. Olen silloin vielä unenpöpperössä, osansa on ilta-Neurontinilla, minkä paketti on koristeltu kolmioilla. Yleensä nukahdamme uudelleen ja uusi herätys on 9.30. Eipä tänä aamuna tullut enää uni silmään. Vedin väkisin kahvin naamaani, pakkasin molemmat koirat autoon ja päätin ensin tokoilla vuorotellen ja käydä sitten yhteismetsälenkillä. En antanut niille isoa aamuruokaa vaan päätin ruokkia vasta kotiin palattuamme, jotta ruoka ei painaisi mahassa lenkillä ja saisin innokkaampaa toko-seuraa.

Lysti tokoili innoissaan, seuruutin neliötä, jossa tein kahdessa kulmassa 450 asteen pyörähdykset paikallani vasempaan. Koiruus seurasi, mutta ehkä ihmetteli onko toinen jalkani juuttunut maahan. Se sai myös treenata paikallaan istumista kentällä plus sen aikaa, että otin Lykyn pois autosta tms. Hyvin kestää. Ei mene vipuun vaikka houkuttelen lelupatukalla tai heitän nakkeja viereen.

Sitten otin Lykyn. En tiedä mitä jänispulveria kentälle oli ripoteltu, mutta sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tokoilu kanssani. Tyydyin seisomaan ja annoin sen juosta ympäriinsä nenä maassa. Lopulta se muisti minut, olin siitä hirmu iloinen, ainakin yritin olla, leikin patukalla, teetin kaksi istumista ja kaksi maahanmenoa. En voinut välttyä ajatukselta, että olen pilannut sen. :( 

Sitten käytiin yhteislenkillä. Lysti kulkee vetämättä, Lykylle sain olla tomerampi, kunnes sekin hoksasi mistä on kyse. Kiva oli kulkea koiravaljakon kera. Ihmettelen ettei Lystiä haittaa, vaikka lenkillä pentu voi kulkea ihan kylki kyljessä. Lysti ei kotona siedä pentua ihossaan kiinni (paitsi leikissä). No hyvä näin. 

Luvatut esimerkit:

1. Pennulla kasvupyrähdyksessä takavarpaat sojottavat vähän ulospäin.

Johtopäätökset: Ehkä sittenkin väärä nappula tai väärät herkut treenatessa. Jos syöttää lihaa, tuikitärkeä kalsium-fosfori-suhde vinksahtaa pieleen. E-lonkkaisesta koirasta ei ole agilityyn. Mahdollisesti se pitää lopettaa nuorella iällä kipeiden ja lonksuvien lonkkiensa takia.

2. Alakulmahampaat irtoavat, jolloin katson hampaistoa tarkemmin. Pennulla on tällä hetkellä saksipurenta.

Pohdintaa: Ehkä saksipurenta on liian saksi? Vaikka alakulmurit ovat irronneet oikein, ehkä uudet sittenkin kasvavat liian taakse ja pentu joutuu oikomishoitoon. Tietää miljoonien eurojen menetystä.

3. Uin kirkkaassa ja karussa lammessa Lystin kanssa. Katson kuinka kauniisti sen takajalkojen liike näkyy. Huomioni kiinnittyy pieniin hippusiin, joita on vedessä.

Johtopäätös (jatkossa Jp): Sinilevää, joka juuri tässä lätäkössä lie toksisinta lajia, hyvästi hermot ja maksa, hyvä ettei henkikulta mene molemmilta. Teen ympäristökeskuksen vesitestin ja sen aikana pesen koirani ja itseni. Valitettavasti neuroottinen mieleni on oikeassa: veden pinnalle nousee vihreä kerros. Vaihdan Lystin häkin makuualustan. Svidu. Parhaat kelit ikinä ja mihinkään järveen ei ole enää asiaa, sillä tuo oli puhtain mitä keksin.

4. Kokeilen pennun kanssa pieniä hyppyharjoituksia maassa olevilla uimapötkylöillä. Koira osuu pötkylöihin vailla huolen häivää.

Jp: Siitä ei ikinä tule agilitykoiraa, koska tiputtaisi kaikki rimat radalla. Joudun maksamaan vahingonkorvauksia yleisölle, jotka saavat kallonmurtumia ja sokeutuvat lentävistä rimojen kappaleista.

5. 18-viikkoisena pentu painaa 16 kg.

Jp: Siitä tulee 37-kiloinen jättiläinen. Agilityn kontaktiesteillä tulee koiran etupää olemaan turhan kovilla. Eihän se mahdu edes putkiin.

6. Pentu laskee ruohikon luiskassa vauhdilla liukumäkeä. Sen pää vinksahtaa toiseen suuntaan ja muu kroppa toiseen suuntaan.

Johtopäätös: Siltä puuttuu selkänikamat.

No joo... Onneksi realiteetit osoittavat yleensä eri suuntaan. :D

Tänään on hellettä luvassa, joten ollaan aika hissukseen. Varjoisalla ruohikolla voin tehdä koirien kanssa jotakin kivaa. Yritän muistaa ostaa huomiseksi kylmävaraajia Lystin alustan alle.

Ryhmäaksaa

Oman seuran treeneissä olin pitkästä aikaa. Auton mittari näytti varjossa 32 astetta, joten hullun puuhaa oli touhu.

Hyvää: Lysti ei varastanut lähdöstä. "Paikka" eli sama käsky mitä käytin tokossa tepsi. Se otti kontaktit hyvin, paitsi puomilla persjätöllä ei pysähtynyt oikeaan paikkaan, koska jarrutus valui maahan saakka. Pujotteli varmasti. Se lukee ihan hirmuisen hyvin hartialinjaani eli ns. mersun tähdessä saan sen kiskaistua helposti pois väärästä välistä, jos haluan. Pitää siis olla tarkkana hartioiden kanssa. Kait harjoitusten myötä joskus opin oikea-asteisen vääntelyn.

Huonoa: Oli helle ja koira flegmaattisempi kuin normaalisti, mikä varmasti vaikutti kontaktien ja lähtöjen onnistumiseen. Kisoissa voi tulla yllätyksiä. Toisaalta viikonloppuna on ennusteen mukaan yhtä kuumaa. Ukkosta on povattu lauantaiksi, mikä tekee Lystillä kisaamisen mahdottomaksi.

Ristiriitaista: Opit mitä sovellan yksityiskoulutuksista ovat erilaisia kuin kouluttajalla. Tämä näkyy mm. valssin/persjätön käytössä, hartioiden käytössä, lähdöissä jne. Yhtä oikeaa totuutta ei tietysti ole ja hyvä on kokeilla eri juttuja, muttamutta. Ei ehkä ole ideaalista koiran kannalta vaihtaa ohjaustyyliä tiuhaan. Pitää miettiä jatkoja.

Lykyn kanssa olen varjoisalla ruohikolla lelu- tai namipalkalla teettänyt tyyliin yhden jäävän ja sitten taas antanut sen laskea liukumäkeä. Sivulletulot ovat nyt sisähommina työstämisen alla kuin myös eteen istuminen ja paikoillaan pysyminen istumisessa. Kokeilin tänään jalkojen välistä pujottelua, jatketaan sitäkin. Testasin 2 kepin opetustyyliä pujottelua ajatellen - olen ehkä enemmän kujakeppien kannalla kuitenkin. 

Loppukaneettina todettakoon, että Lykyllä on nyt herkempi vaihe menossa ja on muutenkin ihana kaikessa vilpittömyydessään. :)

Hyppyoppia

"Pikkuisen" jäi eiliset pennun hypyt mieleeni kaivelemaan. Olin vajaa vuosi sitten Vappu Alatalon hyppykoulutuksessa Lystin kanssa ja silloin jo päätin soveltaa niitä oppeja, jos pentu joskus tulee. Tänään tein pihalle "kahden hypyn sarjan" kahdesta rantapötkylästä (viralliselta nimeltään funnoodle, jos joku haluaa guuglata). Lapsi piti pentua, minä näytin sille kosketusalustan ja sitten release the hounds. Lykky koikkelehti jotenkin ensimmäisen yli, toiseen osui tassut. Toisella yrityksellä se hyppäsi kauniisti molempien pötkyjen yli asettelemalla laukka-askeleensa pötkyjen väliin. Kuten myös kolmannella. Siinä oli harjoitus ja minulla hyvä mieli. :} Susan Salon oppien mukaan on tarkoitus jatkaa. Onpa aktivointia pennullekin.

Kyllä huomaa, että makuullemenoja on hinkattu. Kun näytin Lykylle kosketusalustaa, se lakosi maihin. Piti sitten varoa kumartelua, jotta pentu laittoi alustalle vain tassunsa.

Lystille tein neljän hypyn sarjaa. Sen pitäisi tehdä sillekin hyvää. Lisäksi pääsin treenaamaan lähdössä pysymistä, Lystin pylly nimittäin nousi ylös näissäkin treeneissä.

Lykylle oli sisällä vuorossa sivulletulotreeniä. Minusta siihen tuli nopeutta lisää. Yhdistin nyt käskyn "sivu" treeniin. Lystin pääsi tekemään sivulla pieniä siirtymiä.

Illalla käytiin yhteishihnalenkillä metsässä. Lysti kulki ilman käskyä vasemmalla puolellani hihna löysällä käytännössä koko matkan, voi että se näyttikin niin tyyneltä aikuiselta! Pennun hihna oli enemmän ja vähemmän kireällä. Lisää näitä. Ehkä vihdoin pääsen erillislenkityksistä?  

Tottista ja agia

Eilen oli pojan konfirmaatio. Oli aika herkistävää katsoa rippileiriläisten laulavan tämän kappaleen: Jari Kekäle: Laula ihmisille. Tämä versio ei yllä tunnetasolla samaan, mutta halusin nuo sanat nähtäviksi ja talteen, "tee sydämestäsi kaikki se" sopii moneen asiaan.

Illalla Lystikki pääsi pyörälenkille, se on siinä jo aika haka. :)

Tänään tapasin aamulla Maijaa tottiskentällä. Lykyn kanssa näytin jäävät, niissä onkin edistytty. Luoksetulossa on aika paljon hiomista. Hyppyä katsottiin matalalla esteellä. Jos pennulla on päällä yhtään saalisviettiä, se ei nosta jalkojaan. Kun nami oli minulla piilossa, jalatkin nousivat. Tietää joskus agilityssa mielenkiintoisia aikoja. Ällistyshymiö. :/ (Voisin taas verrata Lykkyä Lystiin. Lystihän ei ikinä voisi koskea esteeseen.) Lelun pitämistä ja riehutusta ei voinut kunnolla tehdä, koska pentu vaihtaa edelleen hampaitaan.

Sitten pentu pääsi autoon odottamaan. Otin sen myöhemmin uudelleen leikkikaverikseni, kun Maija oli oman koiransa kanssa kentällä. Häiriö kiinnosti aika paljon, mutta kivasti huomio siirtyi minuunkin. Jatkan kontaktiharjoituksia ilman häiriöitä.

Iltapäivällä pääsi Lysti agiliitämään. Tein niitä juttuja, jotka ovat "harjoiteltava"-listalla. Lysti oli innolla mukana. Treenasin lähdössä pysymistä (istuminen on vaikeaa, nousi seisomaan x monta), käskystä etenemistä, jarrutusta, kontakteilla normaalit (ekalla liukui kovalla vauhdilla pois oikealta alueelta, mutta yritti pysähtyä) & persjätöt, pakkovalssi + jaakotus (tai joku sellainen). Siinä se sitten olikin. Varjossa olleen auton mittari näytti 26, joten auringossa tarkeni.

Pujottelukurssilla

Aloitin Lystin kanssa slalom-kurssin, koska meille on keppivirheitä kisoissa sattunut aika usein. Oli 5 koirakkoa ja vuorotellen mentiin yhteensä kolme kierrosta. Tavoitteenani on saada lisää nopeutta ja varmuutta pujotteluun sekä oppia itse miten lähetetään kepeille eri tilanteissa, koska uumoilin olevani koirakkomme The Osaamaton.

Tuli aika erikoinen tilanne: Lysti pujotteli hienosti ja virheettömästi. Kouluttaja oli kysymysmerkkinä, että "mikä on teidän ongelmanne?" Lysti sieti eri kulmista ja kaukaa lähetykset eri esteiltä, vedätykset ja persjätöt molemmin puolin. Yksi virhe saatiin niin, että merkkasin putken jälkeen 90 asteen avokulman ja kun Lysti oli aloittanut pujottelun, erkanin siitä äkkinäisesti. Siis loittonin niin ihan vahingossa ja olen iloinen, että kouluttaja sen huomasi. Kun oma virheeni korjattiin, Lysti pelitti taas. Ehkä en ota ensi kerralle koiraa mukaan ollenkaan, käyn vain yksinäni mallailemassa?

Hyvää on se, että sain liitettyä itseeni muutaman puuttuvan itsetunnon kappaleen. Sitä minuun valoi myös satunnaisesti kisoissa näkemäni ihminen. Hän myös sanoi, että "sulla on hieno koira, luota siihen". Tätä kirjoittaessani tajuan, että ensimmäistä kertaa kukaan vieras Lystiä noin varauksetta kehui. Enhän minäkään kehu. Painotan vain sen heikkouksia. Vaikka oikeasti se tekee parhaansa ja siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, joista yksi on myös sen herkkyys vaikkapa agilityohjaukselleni. Voi rakas Lystikki.

Lykky tapasi tänään isäni ja hänen vaimonsa. Alkutervehtiminen sujui hyvin ja asetuin keittiöön valmistamaan fetasalaattia. Tämän jälkeen Lykky ilahtui niin voimallisesti sohvalle asettuneista pahaa-aavistamattomista vieraistamme, että isältä lensi silmälasit ja olohuoneen ikkuna otti osumaa, muttei onneksi hajonnut (kuten eivät onneksi silmälasitkaan). Ikkuna-episodia en nähnyt, koska olin edelleen salaattikulhon ääressä, mutta pennun on täytynyt ottaa hyppy sohvan selkänojalta ikkunaan. Kääntyessäni isäni vaimo oli haudannut kasvot käsiinsä ja säikähdin häneen sattuneen, mutta hän nauraen hohotti olevansa pentua paossa eikä turhaan, sillä kohta hänellä oli pennun tölväisystä kuhmu huulessaan. Tässä kohtaa voisi olla vaikka kuinka jälkiviisas, mutta tyydyn panostamaan jatkossa vieraiden tervehtimiseen senkin jälkeen, kun ensikohtaaminen on ohi. Että kun Lystin kanssa on pitänyt panostaa siihen, että se uskaltautuisi vieraiden lähelle, Lykyn kanssa pitää panostaa siihen, että pysyisi heistä tarpeeksi loitolla ylitsepursuvan sydämellisyytensä kera. Jospa vaikka istumisia ja siitä palkkaa vierailtakin tai jotakin vastaavaa.

Iloisesti Lykky yllätti maahanmenossa. Vauhdikkaan leikkisästi heittäytyi maa-asentoon ja siihen tarvittiin vain alas osoittava käsi ilman kumarruksia. Tein pari toistoa, koska en uskonut. Pentu vakuutti minut silti. :)

Passikuvat

Eilen saapui Variocagen kahden koiran häkki isona pakettina. Ohjeissa kerrottiin kokoamiseen menevän 1-2 tuntia ja akkuporakoneen nopeuttavan kokoamista. Akkuporakone löytyy, mutta sopiva hylsy puuttui. Kesken kokoamisen kävi mielissämme rautakaupassa kipaisu kuutioavaimen yhä uudelleen tipahtaessa väsyneistä sormistani, mutta jäi reissu tekemäti. Reilu 4 tuntia askarreltiin pojan kanssa, aika sinänsä meni nopeasti. (Siihen sisältyy vanhan häkin pois ottaminen, takakontin putsaus ja imurointi.) Mainittakoon, että pidän Ikean kokoamistehtäviä helppoina. Pari kertaa piti palata kokoamisessa taaksepäin = purkaa, ja seuraamieni koirablogien ja -foorumeiden kerronta siitä, että saranat ovat tiukat pitivät paikkaansa. Meillä se tarkoitti vasaran käyttöä, jotta ovi saatiin ollenkaan koloseensa. Sinänsä realiteetteihin palauttavaa tuollainen: sitä joskus luulee muiden olevan tumpelokäsiä ja itse alittavansa kokoamisajat noin vaan.

Lysti koeajoi tänään boksia 2 km verran ja paluumatkalla jo makasi, joten hyväksytty on.

Häkin paikalleen asentamisen kunniaksi ajelimme kahvilaan. Vaikka olin varonut selkääni ja nostelemista, niin ilmeisesti työasennot olivat sen verran kimurantteja, että harvinaisen voimakas hermosärky veti vasempaan alaraajaani. En kerta kaikkiaan pystynyt istumaan kahvilassa vaan söin persikkajuustorahkakakkuni ja join kahvini seisaaltaan. Tuplasin Neurontinit yöksi ja pelkäsin pullistuma-arpien hajonneen. Tänään kävelyssäkin oli sen verran asettelemista, joten agility oli jätettävä. Huomenna alkaa Lystillä pujottelukurssi, sinne yritän päästä. - Juuri kun olin ajatellut, että alan kuulua terveselkäisiin.

Tottiksesta mainittakoon, että Lykky on edennyt sen verran, että maahanmenoihin riittää käden ojentaminen alas. Minun ei tarvitse enää kyykistyä. Tänään olisikin muuten jääneet maihinmenot harjoittelemati.

Otin koirista missikuvat:

Lykky Lykkensdorf

Lystikki Lystikkinen

Lykky Lykkensdorf kannattaa maailmanrauhaa, koteja kodittomille koiranpennuille ja pentupäiväkoteja, missä ei ole riehumisrajoituksia.

Lystikki Lystikkinen ajaa parempia oloja koiratarhoihin, kilttejä koirakummeja pennuille, paukuttomia pk-kokeita, Uutta Vuotta ilman ilotulitteita ja agilityratoja, missä kuuluu hyppiä kontaktien yli.

P.S. Lykyn "target" laitetaan seuraavissa kuvauksissa vähän alemmas.

Dynamite

Tänään tein pihalla Lykyn kanssa pelkästään kahdet kontaktiharjoitukset eli aina vilkaisusta "tsap" ja jauhemaksapihviä kuonoon. Ukkonen jyrisi, mitä pentu ei noteerannut lainkaan. Lysti sen sijaan kaivautui lapsen pöydän alle turvaan. Metsälenkille mennessä teetin Lykylle yhdellä kentällä pelkästään 2 x istumisen ja 2 x maahanmenon patukkapalkalla, koko harjoituksen kesto oli 56 sek. Kestipä ainakin vire & kiinnostus ja toivottavasti jäi tekemisen himo. Metsälenkillä se veti kuin hullu ja puutuin siihen kieltämällä. Tepsi. Väliaikaisesti (?).

Mutta edellä mainitut jutut olivat vain tekosyy tähän postaukseen. Sain nimittäin tänään ulkomailta hartaasti odottamaani postia eli Mud:n cd:n. Harmi, että sieltä tuli väärä cd eli ei ihan kaikki odottamani kappaleet. Onneksi tällä väärällä cd:lläkin on Dynamite, joka nostaa mieleeni 70-luvun ja naapurin autotallissa pitämämme discot puhumattakaan LP:n kuuntelusta. Musiikkivideolla näkyvät aurinkolasit ovat edelleen muodissa, mutta tuollaisia hameenhelmalahkeita pitää jo etsiä. Koreografiatkin ovat sittemmin monimutkaistuneet (ja koska olen tuollaisia veivannut lapsuuteni, oletan antavani esim. agilityssa etumatkaa nykyajan imitoijille). Mutta mikäli tuosta ilosta ja asenteesta tarttui edes jotakin, niin siinä on paljon! Sanoituksesta löytyy lisää: "There was a flash in the sky, a light in her eye and the dynamite light burned on."

Mud: Dynamite *KLIK* Nauttikaa!

Taantumista

Otsikko tarkoittaa nyt itseään kahdessakin mielessä:

1. Olen taantunut pissa-kakka-asteelle. Tai ainakin jutut alkavat olla pelkkää sitä. Lysti-parka kyykkäsi eilen juuri sillä hetkellä, kun ukkonen jyrähti. Se ukkosta pelkäävänä säikähti. Hetken päästä yritti uudelleen ja taas jyrähti ja paniikki lisi. Koiraparka alkoi luulla, että sen takapuolessa on on-off-nappula, joka lähestyessään nurmikkoa laukaisee jyrinän. No, on se pantannut joskus miltei vuorokauden (esim. vuodenvaihteessa), joten en hätkähtänyt. Iltapäivällä uusi yritys - ei tulosta. Illalla sama juttu. Yritin myös käskystä pissattaa, sehän on meillä toiminut. Nyt ilmeisesti ääneni oli hivenen kärsimätön tai koiraa pelotti jyrähdykset, mutta sanomalla "pissa" Lysti heilutti häntäänsä lepytellen ja istui kiinni vasempaan jalkaani ja tuijotti eikä irronnut siitä mihinkään.

Kävin illalla nukkumaan mielessäni kohtutulehdus, virtsakivi, munuaisvika ja se, pitäisikö koira kiikuttaa päivystykseen katetroitavaksi. Koska hurtta ei ollut kipeän näköinen, en tehnyt mitään. Aamulla ajelimme metsän laitaan. Koira kiitti ja riensi lähimpään kanervikkoon. Onnea ei ole ääniherkkä ja pehmeä koira. Itselleenhän tuo alkaa olla vaaraksi. :/

2. Toinen taantumisjuttu liittyy Lykyn aktiviteettiin tottistelussa. Se ei siis itse tarjoa kunnolla tekemistä vaan kahden istumisen jälkeen alkaa haistella maata paremman puutteessa. Aion tehdä nyt pelkkää kontaktiharjoitusta nameilla ja leikillä, kunnes pentua ei kiinnosta muu kuin minä. En halua olla jatkossa jatkuvasti se aktiivisempi osapuoli, joka houkuttelee hihnan päässä haistelevaa pentua tekemään jotakin. Haluan koiran, joka innoissaan ja aktiivisuuttaan tuijottaa minua "tehdään jotakin" -ilmeellä.

Tällainen rykäisy.

Pientä päivitystä

Lämmintä on piisannut, tuskin keltään se on mennyt ohi. Tottistelu kentällä on ollut vähäisempää, koska sinne paistuu. Tilalla on ollut uimista ja sisällä lekottelua. Autossa oleva lämpömittari on kätevä, toinen anturi on koirahäkissä takakontissa ja toinen takapenkillä. Lämpötila nousee edelleen molemmissa nopeasti (5 min?) 39 asteeseen ja jäähtyy aika nopeasti noin 23 asteeseen myös takakontissa (Jes!), kun ilmastoinnin säätää 21 asteeseen.  

Lystin juoksuaika on menemässä ohi. Sehän on aina ollut kärtty silloin muille koirille, mikä on näkynyt lenkeillä. Nyt kun on toinen koira kotona, sen huomaa selvemmin. Lystikki pursuaa ärjyenergiaa eikä leikit pennun kanssa maistu. Se haluaa olla yksin ja vetäytyy, ihan pyytää päästä huoneeseeni rauhaan. Sen olen sille suonut. Tänä aamuna alkoi tuttu tassujen tepsutus eli leikkimieli alkaa palata Lystiin. Onneksi. Sterilointi olisi järkevä, mutta pelkään virtsankarkailua, jota tulee pahimmillaan jopa 20 %:lle leikatuista nartuista. Siihen tai siis lääkkeisiin loppuisi Lystikin agilityura, mitä en halua.

Lystistä löytyi eilisaamuna punkki. Illalla laitoin sille punkkiliemet niskaan. Rajasin sen sohvan ja aidan taakse. Hetken päästä kuuntelin sängystäni tassujen rapinaa. Koira oli jotenkin keplotellut itsensä tilapäisaitauksestaan. Laitoin sen sinne takaisin havahtuakseni kohta siihen, että se tuijotti minua huoneeni ovelta. Keksin, että se hyppäsi sohvan kautta pois vankilastaan. Pehmeästi teki operaation, kun mitään ääntä ei kuulunut. Tein vähän lisähökötystä ja ainakin aamulla koira oli siellä missä oli tarkoitus. Lysti on nyt sitten 2 päivää uimatta. Pennulle laitan liemet, kunhan poika tulee avuksi rippileiriltään (huomenna). Onpa yksi koira, jonka kanssa käydä uimassa!

Lykky on ollut vihdoin vähän pehmeämpi ja vastaanottavaisempi. Ei tarvitse kiroilla ja vääntää joka päivä. Kengät jättää rauhaan kiellosta, ei rynni perässä huoneeseen, jos kiellän jne. Nyt se makaa vieressäni ja jäytää purulelua. Hitaasti edistytään, olen kasvattanut edelleen malttia. Otetaan videota, kunhan poika tulee. Lykky jaksaa odottaa ruokakupilla istuen vapautusta noin 5 sek. Makuulla se kestää myös. Seisomiseenkin on tullut kestoa lisää (kesto noin 3 sek?). Odotan kontaktin ennen vapautusta. Jos pentu ei sitä muista, sanon hiljaa ksss, mikä auttaa. Saan siitä samalla kontaktisanan tokoon siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa katsekontakti hetkeksi herpaantuu. ;)

Alla on uimakuva, taaskin vähän ylivalottunut ja käsitelty suhero, mutta pointtina on nuo korvien kärjet. Kääntyvät tuossa vauhdissa. :) Sitä paitsi koirani geeneissä on pakko olla vähän rusakkoa.

Tottista ja aksaa

Aamulla Lykyn kanssa taas tottistelin tutut kuviot: jäävät, seuraaminen ja luoksetulo. Illalla teetin erikseen maahanmenoja. Liike vaatii hirmuisesti toistoja ja skarppaan nyt niiden kanssa, jotta joskus pääsen käsiavustani ja kyykistelystäni eroon. Vaikka itse Iso Paha Susi Lysti ryskyttäisi huoneeni ovea kuullessaan pentua sisällä palkattavan. Lykyn malttia olen kasvattanut ja se pysyy kuin pysyykin istuallaan odottaessaan ruokaa ennen vapautusta.

Iltapäivällä kävin taas yksityisryhmässä Lystin kanssa. (Omalle kentälle ei vielä ole asiaa viehkon narttuni kera.) Treeni alkoi huonosti: A:n jälkeisessä persjätössä törmäsin Lystiin, tallasin tassulle, minkä jälkeen se kauhuissaan hyppäsi hypyn tiputtaen riman ja säikähtäen vielä sitäkin. Uusinnalla se pysähtyi jo A:n päälle mulkoillen murhaajakandidaattiaan. Ei sitä huvittanut hypätäkään samaa estettä, minkä rima osui kinttuun. Tämän jälkeen vauhti parani ja rata oli suht sujuva. Opin taas kuinka kropan suunnalla on merkitystä, jos meinaa välttää putken jälkeisen väärän hypyn. Pujottelussa kokeilin persjättöä ja Lysti kesti sen "viiksikarvaansa väräyttämättä".

Toiselle yrittämälle hartioilleni laskettiin leikkimielellä nollaradan tekemisen paineet, joiden alla romahdimme. Laittaisin tähän virnistävän hymiön, muttei virnistytä. Ensinnäkään Lysti ei uskaltanut pysyä istumassa, ehkä sen mieli oli niin järkkynyt. Nyt se ponkaisi A:n alastulokontaktin yli, vaikka siellä oli lihapullaa odottamassa, uusiksi meni. Ei se puomillakaan alastulolle pysähtynyt, meni uusiksi sekin. Ei siitä kontaktivirhettä olisi tullut, mutta ei pysähtynyt kuten on opetettu. Nyt se ei irronnut takaakiertoon, mikä ensi kerralla oli simppeli. Kepit sentään eivät kosahtaneet vaan persjättö toimi edelleen. Keinukin oli radan parhaimmistoa, mikä kertoo aika paljon suorituksestamme. Toisaalta se etten voi jättää Lystiä keinulle edes reilun metrin päähän, vaikeuttaa ohjaamista huomattavasti.

Lysti sai kepeiltä kehut, samoin siitä miten on estehakuinen. Tarkoittaa myös sitä, että minun ei auta paljon vilkuilla ympärilleni. Pehmeyden näkivät nyt muutkin kuin minä.

Opit ja opeteltavat:

• Älä vilkaise sinne minne et koiraa halua. Älä edes pikkuisen, vahingossakaan.
• Treenaa kontakteille persjätöt.
• Persjätöt kepeillä rohkeasti radoille mukaan
• Mieti vähän sitä rintamasuuntaa ansaesteiden kanssa.
• A:n ja putken erottelutreeniä

Pitää kerätä sinikantiseen vihkooni kaikki treenattavat jutut, niitä on kertynyt. Eiköhän kohta päästä kentälle. Seuraavat kisat olisivat reilun parin viikon päästä. Meni taas tänään usko koko touhuun. Siis treeni oli hyvä ja oppia tuli, mutta muistin miten pienestä kaikki on kiinni. Horjahtelu ja anteeksiantamaton kisakaveri on riskaabeli yhdistelmä.

Rallatus-tottista ja rokotukset

Eilisiltana tokoilin Lystikin kanssa: seuraamista sisältäen kiemuroita, sivuttaisaskelia, peruutuksia, pysähdyksiä juoksusta ym., jäävät ja luoksetulo pysäytyksineen. Lysti teki ihan täpönä ja hyvin muisti jutut vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Tänään kävin sen kanssa aamulla metsälenkillä.

Lykyn kanssa kävin tänään kentällä tottistelemassa riekkuen, teemana siis hyvä vire ja tekemisen into. Istumiset x 3 olivat nopeita, seisomisessa x 3 se kestää jo 2 sek paikoillaan, maahanmenot x 3 sujuvat vähemmällä käsiohjauksella. Seuruussa juostiin ja kiemurreltiin. Tottistelun jälkeen juoksenneltiin yhdessä metsässä, ei repinyt minua saalinaan. ;) Kiva oli. Patukanpitoharjoituksista ei sisällä tullut yhtään mitään. Lykky tarjosi vaihtoehtona joko vimmattua repimistä ja riepottelua tai sitten rauhavaiheessa lupsautti lelun pois suustaan. Jatketaan treeniä.

Rokotusreissulle vein autosta yhden koiran kerrallaan. Lysti sai kennelyskää vastaan tehosteen. Se painoi 23 kg, varmaan on nyt aika lähelle ihannepainoaan. Vyötärö erottuu ja mahalinja nousee, mutta lantioluut eivät tunnu liian luisevina. Aiempi 21 kg on sille liian vähän. Jauhetut broilerinsiivet ovat salaisuus, realistisesti ajateltuna myös vähentynyt liikunta pennun tulon myötä. Lykky sai viimeisimmän penturokotuksen, painoa on nyt 16 kg. Se oli taas villin innokas vastaanotolla. Nuo koirat ovat kuin yö ja päivä.  

Aamulla fysioterapeutti avasi nikamalukkoani varoen visusti repimästä alempana rangassani olevia arpeutuvia pullistumiani. Vähän helpotti, mutta jkv jäi kireyttä vielä. Hermotesteissä on edelleen positiiviset löydökset, pullistumat eivät ole vielä täysin vetäytyneet ja tämähän on näkynyt istumatyön hankaluutena ja ajoittaisena vihlontana. Suuntaus on sentään oikea.

Häiriötottista

Eilen oli vielä iltapäivään saakka lämmintä, virallisesti 26. Kävin Lykyn kanssa kahdestaan uimassa. Sitten lämpötila tippuikin 12 astetta. Tänään olen odotellut kesää takaisin. ;)

Aamulla vein pojan rippileirille vievälle bussille. Tarkoittaa sitä, että pyöritän tätä huushollia viikon yksikseni. Meinaa myös sitä, että kohta koittaa kahden koiran yhtäaikaisulkoilutus. Onneksi Lykyn autojen saalistusongelma on toistaiseksi voitettu, joten ihan hirveää ei touhusta ole tulossa. Kait?!

Tulevaisuuden visioista palaan vielä tähän päivään. Tapasin Maijaa ja häiriötottis oli edelleen teemana. Maija leikki ja tottisteli Vivan kanssa. Minä aluksi leikin Lykyn kanssa, sitten teetin istumiset, maahanmenot, pysähdykset ja seuruutukset. Imutusseuraamisessa L tuntui erityisen hyvältä. 

Väkisinkin pentua kiinnosti toinen koirakko, mutta yllättävän hyvin narupallo veti puoleensa. Ihan lopuksi L vain katsoi heitä kiinnostuneena, mutta ei mitenkään kiihkeästi tuijottanut tai vinkunut perään. Lisäksi se tovin katseltuaan kääntyi oma-aloitteisesti luokseni narupallo suussaan. Näitä lisää vaan. Kotiin tultuaan pentu oli ihan sippi ja nukahti syvään uneen.

Sain vinkkejä myös noudon kehittelyyn. Jätän kapulan sivuun toistaiseksi, koska Lykky vaihtaa edelleen hampaitaan. Samoja harjoituksia voi tehdä pallolla tai patukalla yhtä hyvin.

Huomenna on terveyspäivä. Aamulla menen itse fysioterapiaan, selässä on kiristys pullistumien yläpuolella. Iltapäivällä koirulit rokotetaan.

Ei mustasta valkoista saa

Siis sehän oli ihan fakta, mutta elättelin toiveita viimeiseen saakka. Lystin lemmentaika ei silti rauennut 11 päivässä enkä ollut toiveitteni mukaisesti viikkoa myöhässä havainnoissani. Agi-kisat oli katkerana peruttava (tuli talvi mieleen, "ei päästä ikinä kisaamaan") ja pääsen maksamaan 5 euron käsittelymaksun maksupalautuksesta. Toivottavasti käytäntö ei yleisty: tulisi siinä tapauksessa vaikkapa selkävika ja optimistinen fysioterapeutti tai fysiatri kalliiksi.

Onneksi pääsimme privaattihalliin aksaamaan. Puolueettoman arvioni mukaan koiratarvikeliikkeestä ostetut (välttämätön tarkennus) mustat tangat punaisilla reunuksilla näyttävät edelleen aika rajuilta Lystikin päällä. Mentiin 2 rataa läpi. Teemana oli koiran oikea linjaus. Rataantutustumisen jälkeen minua ilahdutti suunnattomasti se, että suunnittelemani ohjaus oli joko se mitä ope tarjosi tai sitten se vaihtoehto, mitä muutkin olivat tarjonneet ja jossa oli joku vika. Olen oikeasti kehittynyt! :)

Eka radalla oli 17 estettä, mm. 2 U-putkea vierekkäin, joihin 5 lähetystä, joista vain 1 kaipasi hiomista. Ennakoiva valssi, vekkaus, olkapäällä kääntö, A:lle lähetys "takaakiertona" onnistuivat. Sitä yhtä putkeen lähettämistä edelsi pakkovalssi-valssi-kuvio, joka ei ollut minulle helppo, kun piti tehdä aivoilleni "väärään suuntaan". Sekin sujui lopulta. On se vaan jännää, miten vilkaisu väärään putkeen saa koiran menemään juuri sinne. Ja erityisesti se, miten sinne putkeen vilkaisee vaikka sopii itsensä ja kouluttajansa kanssa ettei vilkaise.

Toinen rata oli kulultaan jouhevampi. Siinä oli heti alkuun kolme takaakiertoon törkkäystä ja sitten samojen 2 U-putken kolmen ensimmäisen suun ohitus, kepeille lähetys, A:lle etäisyyden otto ja käytännössä leieröinti hypyn takaa, putkihässäkkä ja pakkovalssi-jaakotus kuviona, jottei koira mennyt putkeen. Otin kuiviltaan pakkovalssi-jaakotuksen 5 kertaa, koska sekin oli motoriikalleni ja aivoilleni just väärään suuntaan. Sitten Lysti kehiin ja nollarata! Voi riemujen riemu! Iloa lisäsi kouluttajan toteamus, että tein kaikki kuten oli sovittu. Ok, vähän hiottiin vielä radan loppua. Lysti otti 2o2o:n kunnolla, kunhan itse suoralinjaisesti irtosin A:lta. Lisäksi yhden hypyn suunta saatiin paremmaksi, kun rytmitin kulkuani. Ja pakkovalssi-jaakotukselta kannattaa lähteä litomaan heti, kun näkee että koira hyppää.

Kaiken kaikkiaan jäi taas niin selkeä ja kiva olo kuin vain voi jäädä. Ja yhä enemmän kismitti se ettei päästy kisaamaan. Mutta on kait sekin puoli voittoa, jos olo alkaa varmistua kisaamisen suhteen ja erityisesti voi alkaa luottaa omaan ratasuunnitteluunsa, itseensä ja koiraansa eikä ole pelkästään luuseriolo?

Ulkona oli varjossa 32 auton mittarin mukaan ja Lystiin vaikutti kuumuus kuten viime kesänä: nopeus oli 70 % normaalista. Ostamani mittari näyttää 20-21 astetta takakontissakin, kun ilmastointi on päällä. 10 min auton seisomisen jälkeen on 38 astetta. Eivät ole turhia puheet auton lämpenemisestä.

En muista olenko laittanut tätä kappaletta ennen - ainakin olen meinannut. Olisi oiva sanoineenkin vaikka agi-kilpailuihin. :) Klikkaa tästä: Glenn Frey: The Heat is On.

Sitten laitan vielä pari kuvaa aloittelevasta uimarista. Ensimmäinen kuva ei ole valokuvauksellisesti arvokas, mutta siinä tiivistyy jotakin tunnelmasta (minulla on saalisviettinen hurjapää). Päivitän kuvakansiota jahka kerkiän.