Kuulumisia

Sunnuntaina olin Lykyn kanssa jälleen ystäväni mökillä. Siellä leikittäjänä toimi tuttuun tapaan hyvähermoinen sheltti-herra. Lykky ui kolmesti, vahingossa joka kerta. Se mm. hyppäsi rantatöyräältä betonitason päälle, joka oli reilun metrin päässä rannasta. Ponnistus ei ollut optimaalinen, joten hyppyä seurasi sukellus. Pienistä kommelluksista huolimatta päivä oli onnistunut ja illalla oli ilo katsoa päivän touhuista väsynyttä pentua. :)

Kotonakin se on ihan vahdittava: Se haaveili/haaveilee hypystä sohvalta sohvapöydälle, nappasin sen kiinni kesken aikeiden. Lisäksi se tasapainoilee sohvan selkänojan 4 cm paksulla kovalla osalla, kun silmä välttää. Sieltä se täräyttää haamuhypyn minne vaan motolla "tärkeintä ei ole suunta vaan vauhti". Takapihalle rientäessään se on välillä unohtanut yhden porrasaskelman ja jarruttaa vauhdit pois soralla leuallaan ja rintakehällään. Tänä aamuna sillä oli kiire takapihalle, osui seinää vasten olleeseen silityslautaan, joka kaatui sen päälle onneksi pehmustepuoli edellä. Hyvä, että on vakuutus - vielä mukavampi olisi, jos sitä ei tarvitsisi käyttää.

Tällä viikolla sen maha meni sekaisin, ripuloi pari päivää ja yhden yön. Kaikki se teki sanomalehdelle tai ulos. Onneksi maha on normalisoitunut, kasvava honkkeli ei pitkää laihdutuskuuria kestä.

Kuvattiin Lykyn seuraamista ja voi hirvitys. Homma näyttää kuukauden jälkeen yhä siltä kuin tehtäisiin eka kertaa. Imutustottista pitäisi olla, mutta mutta... Olen koukistanut polviani, jotta selkää ei tarvitsisi kumartaa. Videolla kyyhöttäminen näytti hirveältä, joten olen yrittänyt nyt pitää polvet suorempina ja selän köyryssä. Sellaisesta yhtäkkisestä asennonmuutoksesta menee tasapaino (veikkaan, että yhä syömilläni Neurontineilla on osansa). Pentu hoipertelee sivullani ja istuu pysähtyessäni jos istuu. Pidän ruokaa ehkä vähän liian korkealla, pennun etujalat yltävät kyllä maahan, mutta touhu on valtavan epätasapainoisen näköistä. Onneksi Maija on käytettävissä, on kiire tehokuurille.

Lystin kanssa innostuin eilen tokoilemaan voittajaluokan liikkeitä nurmikolla. Tokoilu sen kanssa on hiipunut entisestään. Kun se vielä 3-vuotiaana pelkää narulla kuivuvia pyykkejä ja Suomen lippua, on ehkä pikkuisen kohtuutonta vaatia tokoilua vieraassa ympäristössä.

Loppuun tuore kuva kaksikosta:



"Katso Lykky, tee perässä."