Polskis

Ensin superärsytyksen purkaus: Täällä hävitetään koko kaupungin (!) kiveysten (mm. liikenteenjakajissa, bussipysäkkien vieressä) rikkaruohot ajamalla myrkkyä traktorilla keskikesäisin iltayöstä. Eilisiltana ajoi traktori myrkkypöntön ja ruiskuttimien kera muutaman metrin päästä takapihastamme. Eikä se sellaisella hehtaaripyssyllä mitään täsmäruiskutusta ole vaan ainetta suihkutetaan reilu metri kohteen ulkopuolellekin. Suihkutetusta glyfosaatista on ristiriitaisia tutkimustuloksia ja varoaika esim. rypsiviljelmillä 10 vrk eikä ruiskutettuja korsia saa käyttään eläinten rehuna. Täällä sitä kuitenkin lapsiperhealueilla ruiskutetaan eikä varoituskylttejä missään. Vuorokauteen ei saisi alueella kulkea, jottei aine kulkeudu muualle. No mistäs ihmiset tietäisivät varoa? Kiihkeä kansanliikkeen perustaja nostaa minussa päätään. Ei huvittanut tänään pennun kanssa kävellä kadulla, pestä tassuja ja varoa ettei naukkaile ruohoa tai lahmoa pidemmässä heinässä. :( Myönnän, olen neuroottinen ja vaikka mitä, mutta ärsyttää tällainen joukkojen altistaminen.

Palopuheen jälkeen iloisempaa juttua. Tänään alkoi kesäloma ja ajoimme uiskentelemaan. (Koska ei huvittanut täällä katsoa kuinka kasvit ruskistuvat myrkyn voimasta.) Poika kuvasi, kiitos! Lystikki polski entiseen malliin innoissaan. Lykky katsoi hetken ja hyvin kevyellä houkuttelulla loikkasi hirmuhypyn järveen.



Ja nousi onneksi pintaan



Tässä osasuurennos



Aluksi kokeilussa oli tällainen korkeampi prinsessatyyli



Sitten uima-asento laskeutui



Lystiä sieppasi ehkä myös hormonihuurujen vuoksi pennun tulo uimapaikalle. Lystille olisi sen omasta mielestä kuulunut kaikki kepit ja poika hyräilikin tappajahain tunnaria, kun Lysti tuimailmeisenä uiden saavutti keppiä hakemassa ollutta pentua. Kepit vaihdettiin sandaaleihin, koska en kestänyt katsoa (eikä siinä olisi mitään järkeä ollutkaan) pennun säntäilyä juurakkoisessa maassa kepin toinen pää syvällä suussa. Kahdesti sandaali pääsi karkaamaan, kun kumpikaan koira ei sitä hakenut. Poikani uhrautui ja teki pitkät uimareissut. Pidin kiinni rannalla kiljuvaa Lykkyä, jottei se olisi itseään uuvuttanut hukuksiin. Lysti vahti pojan uintia kiertämällä häntä ympäri.

Huomenna pääsen ystäväni mökille. Kyllä sitä veden ääressä on tällaisilla ilmoilla oltava. Niin, ja ostin lämpömittarin, jossa on kaksi anturia. Laitoin sen autoon, toisen pään autohäkkiin. Uimareissulta palatessani ihmettelin miten takakontissa voi ilmastoinnista huolimatta olla 37 astetta lämmintä. Lystihän sitä vasten loikoili. :) Nostin anturin ylemmäs, jotta saan jatkossa varmemmat lukemat.

Näytön etsimisestä huolimatta tottistelua

Lykyn kanssa mennään entisin kuvioin. Eilen kävin kentällä:

• Istuminen alkaa olla nopeampaa
• Maahanmeno varmempaa (ei tarvitse kättä viedä ihan niin lähelle maata kuin aiemmin)
• Seisahtuminen kestää pidempään (jo lähemmäs 2 sekuntia)
• Seuruu tuntuu varmemmalta (pentu kasvaa, oma asentoni on luonnollisempi). Juostessa alkoi välittömästi pomppiminen, ehkä johtuu minusta.
• Luoksetulossa pitää kiinnittää huomio asennon suoruuteen.
• Lelun irrotus OK

Tänään näytin Lykylle ensimmäistä kertaa kapulaa. Heti, kun se sen näki, haukkasi kiinni keskeltä ja piti purematta. Otin siitä irrotuksia ja palkkasin. Piti kokeilla sitä ulkonakin. Hauva nappasi kapulasta kiinni ja läksi leikkimään sen kanssa, tiputti ja saalisti ym. kivaa. Tyhmä minä. Houkuttelulla sain pennun luokseni, vaihdoin kapulan purupatukkaan. Sisällä otin myöhemmin pari kiinnipitämisen harjoitusta. Aika nopeasti pentu keksisi kapulalle jotakin parempaa tekemistä. Pitää vähän selvittää miten tässä nyt kuuluukaan menetellä. No kapula herätti innostusta ja pennun ote oli rauhallinen, joten ihan positiivinen fiilis onpi.

Lystin kanssa on käyty uimassa. Sisällä teetin kaukokäskyjä, ulkona malttamisharjoituksia. Jännään, loppuuko juoksu kunnolla ennen lauantain agi-kisoja. Jos ei lopu, yritän päästä privaatisti housutreeniin.

Sain ostettua uuden tietokoneen näytön. Ihmettelen nykysuuntauksessa useaa eri ilmiötä: Näytöstä jätetään pois kaiuttimet. Jos haluaa kaiuttimet, littanan nimi on televisio ja hinta vain muutaman kympin kalliimpi. Toisaalta sillä logiikalla päätyy vaikka mihin sfääreihin ja kukkaron tyhjään pohjaan sukeltelemaan. Television kaltevuuskulmaa ei voi säätää, ainakaan 21-23 tuuman koossa. Tähän myyjä: tuolin korkeuttahan sitä säädetään. Olisin voinut kertoa hänelle vähän ergonomiasta, mutta annoin hänen pitää viisautensa. 21-23 tuuman näyttö on vähän iso, johon myyjien ratkaisu on se, että sen voi laittaa pöydän takalaitaan, koska se on litteämpi kuin kuvaputkinäyttö. Tähän oli ihan pakko kommentoida, että ei se meidän edellinenkään kuvaputkinen ollut vaikka itse näyttäisin kuinka antiikinaikaiselta. Sitten nämä näytöt ovat 16:9-suhteella, joka levittää sivustot niin, että niskat kipeytyy lukiessa. Kuin katsoisi Wimbledonin tennistä liian läheltä. Toisaalta, jos löytää tietokoneelta sen jutun, mistä suhde normalisoituu ja saa mustat palkit näytön laitaan, niin näyttö alkaa olla pieni. "Valmiita" 4:3-suhteen näyttöjä ei enää käytännössä saa. Paitsi alennuksesta, jolloin niiden kontrasti ja resoluutio eivät riitä valokuviin. Pitää siis ostaa isotuumainen 16:9 näyttö, jotta siitä erottaa jotakin sittenkin, kun se on pöydän takalaidassa mustine sivupalkkeineen. Oli lopulta otettava liikkeisiin mukaan poika, jotta sain vähän katu-uskottavuutta. Hän kiteytti: "Kehitys ei ole mennyt toivomaamme suuntaan."

Maitorahkakuonoista pentua vähän mietityttää, Lysti lupaa vain vähän leipoa

Häiriö-tottista

Tavattiin jälleen Maijan kanssa. Hällä oli suunnitellusti mukanaan oma koiransa häiriökoirana. Ideana tässä on se, että muiden koirien ja ihmisten perään oleva pentuni oppisi että kanssani on hauskaa eikä muista tartte välittää, varsinkaan treeneissä. Tämän opettelu on toistaiseksi mielekkäintä näin.

Ensin ihan leikin. Sitten istumisia lelupalkalla. Seuruutusta imuttamalla, tässä välillä huomio katosi. Maahanmenoihin lisää viettiä! Seisomiset sujuivat jo paremmin, kesto se 1.5 sek. Lelusta irrotukset ok, paitsi silloin kun itse innostuin vetämään. Lykky oli välillä kiinnostunut toisesta koirasta, mutta yllättävän hyvin huomio pysyi minussa.

Opit: Viettiä lisää koiraan, kunnolla leikkiä! Koiran omaehtoisesta kontaktin tarjoamisesta leikkituokio. Seuruutuksiin tempon vaihteluja, käännöksiä.

Autojen kanssa sujuu paremmin, Lykky syöksähtää perään enää satunnaisesti, katsoo vain. Sisälle ei tänään ole tehnyt yhtään lirua tai jäykempää tavaraa. Nämä muutokset yhdessä ovat muokanneet arkielämästä huomattavasti helpompaa. Lisäksi "ei" ja "odota" alkavat toimia, pentu ei esim. säntää enää makuu- tai kylpyhuoneeseen karmit kaulassaan vaan jää ulkopuolelle odottamaan.

Lystikin kanssa on pujoteltu välikössä, harjoiteltu paikallaan pysymistä (heitän lelun ja perään saa lähteä vasta vapautuksesta tms.) ja pyöräilty. 

Ensi viikolla alkaa kesäloma. Odotan sitä yllättävän paljon, jos huomioin miten vähän töitä on tänä vuonna tullut tehtyä. Oikealla lomalla sentään pystyy oikeasti tekemään jotakin.

Juhannusta

Kait juhlapyhien tarkoitus olisi saada joku erottelu normaalipyhään varsinaisen juhla-aiheen lisäksi? No ei tullut erottelua. Tällä kokoonpanolla en uskaliaasta ja lämpimästä kutsusta huolimatta lähtenyt sotkemaan isäni asujaimistoa, joten nysvättiin kotona. Noh, juhannuslaulun esitti tutuksi käynyt duo:

Ja tänään korkattiin pk-kenttä. Ei ollut muita. :D Sitä samaa perus-tottista jauhetaan. Seuruuta, luoksetuloa, pysähdykset (nyt kotona jo 1.5 sek, ollut juhannuksen projekti), istumiset, maahanmenot, takaakierto sivulletulossa, palkan rauha ja irrotus. En muista olenko aiemmin kommentoinut - mutta jos Lysti oppi jutut kerrasta, niin tämä Lykke-Lii ei opi. Toivottavasti opittu jää muistiin ja koira toimii joskus kuten junan vessa? Mutta tänään taas tällaista perusjuttua ja huomio vireessä. Ikävä huomata, että toistan omia virheitäni - en ole kunnolla iloinen, kun koira pelittää. Tässä poikani ottamia kuvia tältä päivältä:

Aloitetaanko? (Tämä taitaa oikeasti olla istumisesta. Kyttään, että koira istuu ennen palkkaamista.)

  



Luoksetulo kiinnipitäjän näkökulmasta (Kuva suurenee klikkaamalla.)



Luokse



Imutusseuraamista

Kontakti (poika tuli kuvaamaan käteni yläpuolelta, pentu ei välittänyt)

Rauha ja jotakin kiinnostavaa

Hitto, että tuo pentu on rasittava. Mutta sitten kun se on kuten tuossa rauha-kuvassa, niin se saa kaiken anteeksi. (Lisäys seuraavana aamuna: ja nukkuessaan.)

Muutama ajatus

pissaamisesta:

1. Kun pieni koiranpentu tulee kotiin, ihminen on kotona ja laskee pennun ulos aina syömisen, nukkumisen ja leikkimisen jälkeen eli 2 x tunnissa. Pentua kehutaan aina kun se tekee asiansa ulos.
2. Sisällä on sanomalehtiä yhdessä kohtaa, minne tekemisestä pentua kehutaan.
3. Pentu alkaa pissiä minne sattuu. Keittiön matto on paras, mutta myös muut matot käyvät eikä parkettikaan ole huono vaihtoehto. Sanomalehdet lisätään toiseksi suosituimman paikan päälle.
4. Ihmiset eivät näitä vahinkoja noteeraa, koska niin on neuvottu. Pyyhkivät jäljet pois huomaamattomasti ja jatkavat kehumista, kun pentu toimittaa asiansa sinne minne kuuluu.
5. Keittiön matto alkaa haista, joten se viedään pesulaan. Pesulasta tultua pentu tervehtii siniraitaista ystäväänsä pissimällä.
6. Mattojen poistamista harkitaan, mutta ei toteuteta, jotta pennun nivelet eivät kärsisi liukkaalla lattialla.
7. Pennun kasvaessa sisälle pissimiset lisivät ja ulos pissimiset vähenevät. Teoria: Pentu luulee, että itse pissimisestä kehutaan. Se ei ole yhdistänyt kehua paikkaan.
8. Kuluu pari viikkoa ja keittiön matto alkaa taas haista. Se viedään uudelleen pesulaan. Pesulan omistaja sanoo hymyillen: "Onko koira tehnyt taas tepposet?"
9. Poika hakee maton pesulasta, pesulan omistaja puhuu kännykkään koko noutoprosessin ajan, nimeä kysymättä ojentaa oikean maton. Koiranpentu tervehtii sen jo tutuksi käyneellä tavallaan.
10. Ihmisiltä alkaa savu nousta korvista ja pentua ei enää katsota hyvällä sen kakkiessa tai valuttaessa puolen desin lätäkköjä vääriin paikkoihin. Aktiivisin aika on klo 17-21 välillä.
11. Eläinlääkäriin viedään kahdesti pissaa, jossa ei kasva yhtään bakteeria. Siinä on kaikki muutkin arvot kohdallaan eli elimistö toimii normaalisti. Pentu pidättää työpäivän ajan eli 5 tuntia ja lenkkeilee lähes pissimättä - odottaen kotiin pääsemistä ja liruhetkeään. Sillä siis on myös pidätyskykyä.
12. Pentu ei ole kuullut sääntöä, että omaan petiin ei pissata eikä syödä pissaiselta alustalta: Yhtenä aamuna omistaja herää sen raapiessa ja repiessä nukkumapaikkansa vierestä kuivaa ja puhdasta sanomalehteä. Itse se loikoilee makuupaikkansa pississä. Ihminen nostaa pissiä valuvan pennun suihkuun kantaen sitä mahdollisimman kaukana yöpaidastaan.
13. Ihminen miettii mikä menee pieleen ja miten ei osaa yhtä pentua opastaa sisäsiistiksi. Hän murehtii myös kaikkia muita asioita mitkä ovat ikinä menneet tai menevät nyt tai tulevaisuudessa pieleen.
14. Ihminen alkaa miettiä vaihtoehtoja ja kysyy neuvoja. Hän harkitsee pennulle housuja siihen ilta-aikaan, jolloin sitä pissittää eniten. Hän myös rajoittaa veden juomista, jossa selvästi on saalistava ja huvitteleva komponentti tassulla läiskyttelyineen. Pennun rajaamista johonkin tilaan iltaisin ehdotetaan parilta taholta.
15. Pentua torutaan sen lirittäessä väärään paikkaan ja siirretään jatkamaan toimitustaan takapihalle. Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei ole mennyt perille.
16. Omistaja ostaa kloriittia, jotta sisällä leijuva pissin ja kakan haju saataisiin vaihdettua toisenlaiseksi.
17. Omistaja toivoo ihmettä tai pennun kypsymistä ymmärtäen samalla että se on pentu. Hän tuumailee miten paljon koiranpennun pitäminen voikaan kertoa ihmisen omasta hermorakenteesta. Ja yrittää ajatella positiivisesti, samalla pyrkii liittämään mukavia mielikuvia pentuunsa.
18. Tehdään neljä muutosta: 1. Pennun öistä tilaa rajataan lisää ja ihminen herää laskemaan levottoman pennun pihalle. 2. Ulkoilun jälkeen pentu viedään takapihalle pissille. 3. Levottomimpaan ilta-aikaan tehdään lenkki, jossa pennulla on aktiviteettia ja miettimistä. 4. Pentu rauhoitetaan levottoman höseltämisen sijaan välillä unille. 
19. Tulos: Kolmena päivänä vain 1 siivottava jälki per päivä. Viime yönä sattui vahinko ihmisten vuoksi. Pentu heräsi tepastelemaan, aikuinen havahtui ja nousi laskemaan sitä pihalle. Pojan kanssa oli sovittu, että hän on sen kanssa takapihalla, koska nukahtaa paremmin uudelleen ja nukkuu aamulla pidempään. Aikuinen herätti pojan, että nyt olisi h-hetki. Poika tulee huoneestaan täkin kanssa ja haluaa tunkea sen pennun nukkumapaikkaan. Aikuinen sanoo pojalle, että älä sitä täkkiäsi sinne tunge. Poika on sitkeä. Lopulta aikuinen tajuaa, että poika on ihan unessa. Tämän "taistelun" tuoksinassa pentu on ehtinyt laskea matolle. Aamulla poika nauraa täkkiajatuksilleen ja harmittelee ettei muista mikä oli pointti.
20. Perhe toivoo, että sisäsiisteyden kehitys jatkuu.

P.S. Tämä teksti on kirjoitettu olohuoneen televion toimiessa näyttönä. Tietokoneen näyttö hävisi taistelun pienen malinoisin kanssa.

Agilitya

Oman seuran treeneihin ei ollut asiaa. Mutta kun housut oli sekä ohjaajalla että koiralla, päästiin sisähalliin ryhmätreeneihin. Normaalisti olen tällaiset ajat pitänyt vapaata, mutta koska tämä vuosi on ollut taukoa ja sairauslomaa niin treenataan nyt. Päivän opit:

• Valssia voi ajatella kohtaan, johon ei muuten ajattelisi. Kääntää tehokkaasti pois ansaesteeltä (-putkelta).
• Jos ei tartte hartioilla kääntää koiraa, voi törkätä kädellä takaakiertoon. Toimii tietyissä tilanteissa.
• Putkijarrutus- tai jarruttamattomuus treenattava. Pelkkä kääntökikka ei riitä.
• Leieröinti kepeille ei vielä onnistu. Treenaa!
• Tee kunnolla pakkovalssi, myös jos yhdistät siihen jaakotuksen. (Treenaa!) Tässä kohtaa mietin, missä kohtaa aivoni ovat olleet kun olen käynyt agilityn peruskurssia. Ehkä kaikki ajatusenergia on mennyt Lystin siedätykseen? Pelkästään perustasolla on monta puutetta.
• Lysti kääntyy kuulemma isoksi koiraksi yllättävän pienestä välistä ja tulee lähelleni. Tämän tapaisessa kohdassa radalla koira tuli neliön yläreunasta pakkovalssilla sisään. Tuossa toisen ja kolmannen esteen välistä kääntyi pienellä hartiakäännöllä. Tuollaisissa kohdissa voi pyytää kiertämään takaa.

• Ihmisnuoli kannattaa treenata.
• Pyörityksessä voi liikkua itse, jotta ehtii.
• Päällejuoksuissa odota hetki.
• Kontakteissa Lysti loisti, wau! Ylösmenot hienot (maltoin itse odottaa), alastulot kuin nakutetut oikein ja lähtö käskystä vaikka oli putket houkuttimina joka välissä. Heh! Rata päättyi keinuun, jonka Lysti meni reippaasti vaikka oli taas erilainen kuin omalla hallilla. Siihenkin oikeaoppinen 2o2o. :)
• Pakkovalssi-valssi myös ohjaa (=opettele ohjaamaan) kunnolla. Tuo varmuutta koiralle.
• Lähdössä istuminen tuotti Lystille ongelmia. Ehkä siihen vaikutti housut ja takana olleet koirat. Ei se varastanut, mutta epävarmana nousi seisomaan.

Rokotuksia

Tänään sai Lykky toisen nelosrokotteensa. Se käyttäytyi eläinlääkärissä ystävällisen villin innokkaasti. Painoa on reilu 13 kg. Lysti sai rabies-tehosteen ja otti sen vastaan varovaisen ystävällisenä. Lihotuskuurimme on tepsinyt, se painoi vähän päälle 24 kg. 

Lykyn kanssa ollaan käyty katukävelyillä, tullessa pysähdyttiin vähän tottistelemaan. Pentu istahti heti, kun kaivoin narupallon taskustani. :) Nopeita istumisia teetin ensin. Sitten oli vähän seuruutusta ja lopuksi pysäytyksiä. Pentulainen kesti paikoillaan nyt jo 1 sekunnin verran. Olohuoneen matolla treenittiin maahanmenoja, olivat teknisesti mallikkaita.

Niin joo, Lystin sisäinen kello käy hormoniaikaa. Saas nähdä ehtiikö laantua ennen seuraavia agilitykisoja, joihin ehdin meidät ilmoittaa.

Rapsraps ja tömpötitömpöti

Koirilla on ihan erilaiset tassut. Lystillä on pitkulaiset ja sen liikkuessa kuuluu kynsien rapse. Pennulla on korkeat anturat eikä kynsien ääntä kuulu, kuuluu vain tömpötitöm.

Lykyn kanssa kävin tänään metsässä. Kävelin sinne mennessäni tottistelupaikan ohi ja koska pentu oli niin liekeissä, siis tarjosi tekemistä (!!!), teetin pari nopeusistumista ja maahanmenoa. Sitten jatkettiin ihan vaan kävelylle.

Lystin kanssa matkattiin agi-kentälle. On kertynyt sellaisia juttuja, mitä pitää päivittää.

Ensinnäkin lähdöissä yritin vetää Lystin vipuun ja onnistuinkin pari kertaa, mistä palautin maltillisesti oikeaan lähtöpaikkaan. Mutta vire lähdössä oli juuri oikea ja koiruus kesti lähes joka kerta paikoillaan, nytkähti vaan.

Puomilla ja A:lla tehtiin kontakteja kovalla vauhdilla, jatkoin juoksua koirasta välittämättä ja niin vaan nökötti alastulolla 2o2o:ssa. Kerran haki paikkaa, muut toistot olivat erinomaisia.

Hypyllä erotutin oikeaa ja vasenta + tein jaakotukset suhinakäännöksillä. Putkelta ripeämpää kääntymistä treenattiin myös. Kyllä se kääntyy, jos ohjaan!

Kepeille mennessä laitoin hypyn samaan kulmaan kuin oli eilen SM-maxi-radalla. Koira joutui siltä kääntymään takaviistoon avokulmaan keppien aloitukseen. Ekalla tuli erhe, sitten ei enää. Persjättösin kepeillä kahdesti, molemmat suunnat, Lysti nakutti perässä hienosti. Sen vire oli muutenkin jotenkin ihan huippua, joten jäi hirmu kiva olo. :)

Olin tosiaan eilen katsomassa agilityn SM-kisojen finaaliradat. On se vaan niin upeaa menoa, että vesi kihosi silmiin monta kertaa.

Tottis lyhykäisyydessään ja pyöräilyä

Lykyn kanssa lyhyt tottistuokio kentällä:

• Lelua (solmittu, venyvä fleece, ehkä hampaita vaihtavalle mukavampi) vilautettuani kirmasin pennun kanssa kentälle
• Istumaanmenoja noin 3, vapautus lelulle, sain syynätä että koiruus istui eikä vain kyykännyt
• Maahanmenoja lelu kourassa noin 4 - helposti Lykky alkaa mennäkin takapää edellä. Näiden hiomista myös matalammassa vietissä vielä, jotta oikea tekniikka pysyy.
• Seisahtumisia nakkipalkalla, kyllä se ehkä sen 0.5 sek kestää paikoillaan. Sitä pidennellään hiljalleen.
• 2 luoksetuloa eteen, pidin jopa jalat yhdessä
• Sen jälkeen lelupalkka ja yhdessä laukkaaminen autolle, pentu näytti iloiselta

Sisälle kuseminen alkaa viedä hermot. Koska positiivinen vahvistaminen ei tuota tulosta, on aloitettu kieltää ja kiikuttaa hurtta takapihalle. Saas nähdä miten tämä alkaa purra.

Lystin kanssa kävin tänään pyöräilemässä. Se meni kuin unelma, ravasi vierellä tyytyväisen näköisenä ja vilkaisi välillä, että "onko tässä hyvä?" - kaikki ohituksetkin tosi nätisti. Jänis oli paluumatkalla tien varressa. Siksi aikaa hyppäsin polkimilta pois, että metsään loikkinut jänö ohitettiin. Otin pojan polkupyörän, jotten joutunut ajamaan kovin etukumarassa, silti tuli hermosärky jalkoihin. Plääh.

Lykyn tottistelua

Maija taas ystävällisesti valaisi minua pienen malinoisin koulutuksessa. Kiitos näin julkisestikin!

• Seuraaminen: Helposti aukesi Lykyn takalisto ulos, oman käden imutusasento on tärkeä. Täyskäännöksillä voi vedättää koiraan lisää potkua.
• Istuminen: Tähän voi ottaa narupallon palkaksi, jotta suorituksista tulisi yhä nopeampia.
• Pysähtyminen: Namilla edelleen, hiljalleen namin loitonnus kuonosta, josko tassut kestäisivät paikoillaan. Nyt kesti kerran 0.5 sekuntia.
• Maahanmeno: Tähänkin pallo mukaan.
• Irrotukset ovat hyvällä mallilla. Jes!
• Luoksetulo: Olen pikkuisen fuskannut = pitänyt jalat harallaan, jotta pikkuisen etutassut eivät satu kenkieni päälle. Nyt vasta tajusin pienen vilppini. Eipä muu auta, kun jalat yhteen ja ongelmien kohtaaminen silmästä silmään. Oikeasti Lykyn asento ei ole vielä ongelma. Olen vain halunnut tiiviin luoksetuloasennon ja se on aika vaikeaa, jos on kengänkoko 42. "Hiit" on kutsusana, ihan siksi, jotta joskus muiden tänne-huudot eivät häiritsisi. Tulee tässä väkisinkin lusmut luonteenpiirteeni esiin. Mutta ollaan edistytty, ihan hyviä luoksetuloja tuli. Pidän kädet vielä edessäni, mutta kun varmuutta tulee lisää, kädet sivulle ja siitä vasta eteen.
• Vauhtiluoksetulo: Eka kerralla koira törmäsi polviini, vaikka narupallo lensi kauemmas. Toisella kerralla oli parempi. (Lysti olisi tällaisen törmäyksen jälkeen tehnyt hirmuisen kaarroksen. Ei Lykky.) Siitä juoksutin iloisen koiran autohäkkiin.

Yleistä: Oli n. 22 lämmintä, aurinkoista. Lykky namitottiksen aikana haisteli + häiriintyi Maijastakin. Viettiä ja narupallon hyväksikäyttöä lisää (niissä liikkeissä joissa sitä pystyy käyttämään)! Leikin palo syttyi heti pennun silmiin ja seurasi ihan eri tavalla touhujani, kun leikkiä oli tarjolla. Nyt tosin leikkiriekutusta häiritsi se, että pentu vaihtaa hampaitaan. Tapaaminen teki monessa mielessä hyvää. Pienen malinoisin kanssa live-vertaistuki on arvokasta.

P.S. Lisäys: takaakiertoja lisää seuraavaksi niin että loppuasento on suora.

Agilitya ryhmässä

Yhtäkkiä agilityyn on tullut miltei pari viikkoa taukoa. Tänään olin oman seuran treeneissä. Muutaman viileän sateisen päivän jälkeen kesä palasi, oli 20 astetta ja aurinkoista.

Radalla oli puomi, A, keinu, hypyt ja kepit. Kontaktit olivat hyvät. Ulkopuolisten silmään reipas keinu sai kehut. Kepeillä ei tullut yhtään virhettä, keskityin antamaan tilaa Lystille hakea ne itse. Lähdössä se nousi seisomaan ja hiipi lähemmäs, palautin istumaan. Onkohan koirilla joku henkilökohtainen ideaalietäisyys ensimmäiseen esteeseen? ;) Ehkä pitäisi tokon paikka-käskyä käyttää lähdöissä. Pimeä putkikulma sujui. Leieröintiä sain kokeilla muutamassa kohdassa ja Lystihän "kerrosti". Vauhtia piisasi.

Ohjeina tuli samat kuin ennenkin: Takaaleikkauksissa anna koiran mennä edellä ja omaa turhaa kiemurtelua voi siinä välttää. Ohjata pitää tarkasti eikä huitoa sinne päin. Kerran Lysti teki ylösmenolle kontaktivirheen, edellisestä kerrasta on aikaa rutkasti. Tämä tuli siitä, että rynnin itse puomille. Jos annan Lystin rauhassa kiivetä, ongelmaa ei tule. Kivaa oli.

Lykyn kanssa on jatkettu samoja tottisteluja. Kotielämässä vaikuttaa siltä, että pikkulikka on aika kovapäinen. Verrokki eli Lysti on pehmo, mikä voi vääristää arvosteluani. Kun korotan pennulle ääntäni, Lysti hyvittelee jo siinä vaiheessa, missä pentu on vielä haist sinä vit. Lystiä on sitten lepyteltävä erikseen. (Siinä ne päivät sitten meneekin vuorotellen ulkoilutusten lisäksi.) Luin tokokirjoista viisauksia ja siellä todettiin, että kova koira ei välitä kehuista tai rankaisuista. Siinä olisi selitystä sille miksi pennusta on tullut niin itsenäinen vaikutelma. Onneksi ruoka ja leikki kelpaa, joten on konsteja motivoida sitä kaverikseni.

Nujuvideo ynnä muuta

Tällaista ähellystä on meillä takapihalla useita kertoja päivässä. Kannattaa huomioida pennun harhautusliike Lystin mahan ali kaulaan. :)

Sitten laitan kuvan, jota ei kannattaisi laittaa todistamaan huonouttani pennun koulutuksessa. Tältä näytti kuitenkin sohvan selkänoja, kun silmä vältti. Oli pakko (!) ottaa valokuva ennen kuin annoin Lykyn ymmärtää, että tämä oli viimeinen kerta tätä lajia. Selkäpehmusteiden takana näkyy kapea selkäosa, jonka päällä pentu taiteili pennumpana. Niin tai näin - Lykky näyttää minusta kauniilta tässä kuvassa.

Ruokajuttuja vielä. Lystihän ei suostu nappuloita syömään, rapsuttaa itseään naudasta, kalasta, ohrasta, ja on ollut varsinainen nälkäkurki. Yrjölän puuro broilerin siivillä höystettynä on maistunut pidempään ja koira näyttää saavan vähän massaa. En uskalla syöttää hyvillä mielin kokonaisia siipiä, vaan jauhan ne rakkaan äitivainaani 30 vuotta vanhalla yleiskoneella mössöksi. Lihamyllyn kokoaminen ei ollut aivan simppeliä ilman ohjekirjaa, onneksi netistä löytyi toisen merkin ohjeet, jotka näyttivät soveltuvan. Tulos on aika houkuttelevan näköinen!

Pentukin saa maistiaisia. Pääosa sen ruuasta koostuu kuitenkin nappuloista, jotten onnistu kasvattamaan siitä vinkuraluista. Aluksihan pentu toi ystäväni mieleen rusakon, nyt se muistuttaa enemmän hirvenvasaa honteloine kinttuineen. Pakkoneuroottisella luonteella varustettu ihminen ei sellaista otusta pysty silmillään mittailemaan, jollei voi vakuuttaa itselleen kalkki-fosfori-suhteen olevan sapuskassa varmasti oikein.

Kuulumattomissa

Perjantaina nirskahti kaapelista virtaava nettiyhteys, joten tipahdimme "kaiken" ulkopuolelle. Enpä luurannut feisbuukissa, blogannut, ajanut juutuubiin videoita tai katsonut pojalle juna-aikatauluja. Äsken yhteys palasi.

Helle jatkui eilisiltapäivään saakka.  Auton mittari näytti 32, ilmatieteen laitoksen sivuilta en päässyt katsomaan virallisia lukemia.

Perjantaina matkattiin Lykyn kanssa ystäväni mökille, se oli Lykylle uusi paikka. Ajettaessa myhkyräistä hiekkatietä pakettiauton takaosa rämisi, mitä Lykky aluksi kuulosteli, sitten jatkoi loikoiluaan. Mökin oven hyttysverkkoa se tutki hetken, ei ehkä ollut varma pääseekö siitä läpi. Sitten kulku oli tottunutta. Sellaista houkuttelua ei tarvittu, mitä Lystin kanssa on harrastettu. Uimaan pentu ei oma-aloitteisesti suostunut, vaan haukkui pallon ja minun perääni rannalta. Kannoin sen sitten syvälle, mistä ui rantaan. Luontaiselta näytti uimatyyli, selkä oli veden tasalla, ei mitään paniikkia tai päälleni kipuamista. Muutama tällainen uimapätkä otettiin. Koska pentu ei sittenkään halunnut oma-aloitteisesti järveen, jätin projektin hautumaan. Luulen, että leikkitäti Lysti on hauskuuden valottamisessa oiva apu, kunhan pentu vielä vähän kasvaa.

Perjantaina saatiin kokoerosta taas hyvä näyttö. Lähdin pennun kanssa ulos ja Lysti karkasi peräämme. Se ei jarruttanut yhtään leikkimielellä kirmatessaan - hivotellessaan miltei pennun päältä ja hyppiessään ympäriinsä. Nappasin pennun syliini turvaan. Takapihalla leikki pysyy pienellä alalla maltillisena nujuamisena. (Video tulee perässä, kunhan saan ladattua.) Eli ei näitä molempia voi vieläkään laskea irti isommalle alueelle yhtä aikaa.

Lauantaina tallasin makkararuudun tuohon välikköön. Ei olisi pitänyt, autot kiinnostaa pentua, siis suomeksi ovat aivan liian suuri häiriö ja homma keskeytyi. Kun pentu kaiken kukkuraksi pissi ruutuun, kannoin sen sisälle. Siinä mielentilassa ei minusta ole pennun kouluttajaksi.

Tänään käytiin kentällä tokoilemassa. Kuumuus oli kohtalainen ja Lykkyä kiinnosti enemmän hajut kuin nakkimakkarani. Helkutti. Itseni tsemppaamalla, lirkuttamalla ja heiluteltuani saalismaista liikettä nakkeihin sain pennun aktiiviseksi ja teetettyä istumisia x 3 (käsky + namikäsi ylempänä koira istuu), maahanmenoja x 3 (namikäsi maassa + käsky, menee) ja pysähtymisiä x 3 (pysähtyy vain siksi, että namikäsi pysähtyy), samoin luoksetuloja eteen x 3. Seuraamista tepsuteltiin kaksi lyhyttä (4 m) pätkää. Sessio kesti 2 min, mihin oli järkevintä lopettaa. Olisi pitänyt olla lelu mukana, mutta lyhyihin sortseihin en sellaista tunge. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä mitään, mutten viitsinyt jättää väliinkään, kun kerta kentällä oltiin. Sisällä tai etupihalla ollaan harjoiteltu jääviä tyyliin 2 x 5 namia. Irrotusta ja rauhaa on treenitty myös.

Lysti on päässyt uimaan päivittäin. Kelluva pallo on oiva lelu ja Lystin uimishimo kyltymätön. 

Eilisiltapäivänä oli kunnon ukkonen, sähkötkin poissa melkein puoli tuntia. Lysti läähätti ja tepsutti pojan tai minun huoneessa, haki turvaa rahin ja pöydän alta. Lykky oli tarkoituksella minun kanssani olohuoneessa, jottei Lystistä ota mallia reagointiin. Lykky söi, leikki, harjoitteli maahanmenoja ja nukkui. Yritin olla normaali ja samalla katsoin pentua sivusilmällä "eikö se todellakaan reagoi?"

Mitäs vielä. Molemmat on madotettu ennen seuraavia rokotuksia. Lisäksi saivat punkkilitkut niskaansa eilisiltana. Inhoan sitä puuhaa, hanskat kädessä välttelen altistumistani ja yritän pitää jakauksia lapaluiden välissä. Pennulla karvat ovat tuollaiset sentin mittaiset, ei pysy ihan paikoillaankaan, joten vaikeaksi menee. Mutta onpa taas operaatio suoritettu.

Tottista lämmössä

Aurinkoista on ja virallinen lämpötila varjossa kipuaa 25-26 asteeseen iltapäivisin.

Olen skarpannut Lykyn tottelevaisuuden kanssa, opetellut ja opettanut 2-3 kertaa päivässä.

• Seuraaminen tuntuu varmemmalta. Ehkä pentu kasvaa, oppii, ja itse totun seuruutukseen. Sekin tuo varmuutta, että pennun seuraamispaikka ja suoruus on hyväksytty. :) Lystihän oli aikoinaan puolivuotias, kun aloin sitä oikeasti seuruuttaa. Siksi kait Lykky tuntuu niin pieneltä?
• Perusasentoon kiertämiset ovat nopeutuneet, mutta harjoiteltavaa riittää.
• Istuminen irrallisena nopeutuu. Käskysanan olen tähän liittänyt, mutta pentu ei sitä vielä osaa.
• Seisahtumiset - pysähtyyhän se, kun namilla seisautan.
• Maahanmenot eivät enää ala kaivamalla tassulla naminyrkkiä. Äsken tuli jo nopeita lakoamisia. Yritän lisätä kestoa hiljalleen, nyt makuun kesto on 0.08 sekuntia.
• Lelusta irrottamisessa tuntui äsken olevan jo leikin makua, Lykky irrottaa, koska sillä pääsee kohta saalistamaan.
• Rauhavaiheessa voi lelu tipahtaa itsestään. 
• Makkararuutu välikön nurmikolla oli huono idea. Lykky kuulosteli autoja ja unohti mitä oli tekemässä, vaikkakin auton kuuntelusta sain sen huomion nopeasti takaisin.

Tänään kävi meillä Lykylle tuntematon mies (ooooh). Lykky oli aluksi niin viehättävä kuin osaa ja kohteen valloitettuaan alkoi testata tähän naskalihampaitaan. Vieraita ei ihan niin kohdella, joten vieras sai kättä pidempää = pehmojalkapallon. Kivasti sujui sitten, myös ilman palloa. 

Lystin kanssa olen tasapuolisuuden vuoksi tokoillut myös, lisäksi peruutellaan liuskan ylämäkeen. En ole saanut vielä hommattua 0.3 x 1 m vaneria tai vastaavaa, millä voisin treenata 2o2o:ta. Kaikki muut meidän ryhmätreeneissä osaavat peruututtaa koiransa kontaktin alaosalle. Minäkin tahdon.

Selässä on rimpsu luomenpoistotikkejä, mitkä ovat jarruttaneet agitreenausta ja kisailmoittautumisia. Lisäksi kisahinku on kadoksissa vaikka nyt olisi otollinen aika. Saa kait sitä rauhoittua? Annan itselleni armoa, myös selän alkuperäinen vika on ennallaan. Toissailtana en siksi saanut unta. Jos yritän taas poimia hyvät asiat, niin 4 tunnin työpäivä osasairauspäivärahan turvin on aika ideaali kestoltaan. :)

P.S. Koska pentuliukumäki selvästi ilahdutti ihmisiä ja sitä kautta myös minua toiseen kertaan, laitan tähän vielä yhden leikatun pätkän liukumista: *tässä*.

Videoita

Laitan ensin videon, joka on otettu 31.5. Käteni saisi olla ehkä vähän alempana ja kiire vähäisempää. Mielestäni Lykky imuttelee innokkaasti hyvällä ruokahalulla. *Klikkaa tästä*

Tänään poika otti videolle lähtötilanteen mm. jäävistä liikkeistä, onpa sitten joskus mihin verrata. Pentu haikailee löytämänsä talven sulostuttaman hanskan perään. Video on koostettu useasta pätkästä. Metsä ei ole noin vinossa, kamera on. 

Tokoilin tämän jälkeen Lystikin kanssa välikössä. Nimim. Huono omatunto

Myös Lykyn kanssa oltiin välikössä. Onhan se ennenkin luiskasta liukumäen tehnyt, nyt yksi lasku ikuistettiin: *Klikkaa tästä*. Pentu laski varmaan 15 kertaa peräkkäin. Ote pehmojalkapallosta pysyi koko ajan samana. :)

Tottistelua

Tuli tästäkin koirapäivä. Aamulla olin katsomassa hakukokeen tottelevaisuusosiot. Päivällä tapasin Maijaa Lykyn tottistelun merkeissä.

• Seuraaminen: Lykky on suorassa, ihan hyvältä näyttää. Itse voin mennä lyhyemmällä askeleella. Lykky istahti mukavasti perusasentoon pysähdyttyäni.
• Perusasentoon tulo: Tähän leikkimäistä treeniä, jotta koira oppii kiertämään tiiviisti ja nopeasti.
• Maahanmeno: Onneksi olen pari päivää näitä treenannut, olisin voinut aloittaa aiemmin. Makupala nyrkissä -systeemillä koiruus menee maihin. Paljon toistoja lisää.
• Liikkeestä istuminen: toistoja.
• Liikkeestä seisominen: toistoja vaan, tätä en ole harjoitellut yhtään.
• Luoksetulo: Eipä tätäkään olla paljon opeteltu. Miten olen ehtinyt jo näin jymähtää paikoilleni? Nyt Lykky tuli mukavasti eteen - katso ettei törmää. Palkka molempiin käsiin. Myös vauhtiluoksetuloja patukkaan, älä kumarru.
• Lelusta irrottaminen: Tämänkin keksin vasta muutama päivä sitten ja tarjosin vaihdokiksi nakkia. Oma veto pois, vaihtokaupan sijaan tilalle lelu uudelleen. Koiran ote on hyvä.
• Pitämisen rauhavaihe katsottiin myös. Lisää tätäkin.
• Makkararuutu tehtiin metsään. Siitä koira pois, jotta jää "nälkä". Kun alkaa sujua, pentu ruualla kuorrutetulle tiheille askelille.
• Vire - innosta namilla ennen liikkeitä tarvittaessa.
• Jatkossa voin aloittaa myös noutokapulan pitoharjoitukset.

Lykky oli kivasti yhteistyössä. Nyt on roppakaupalla treenattavaa. Hyvää teki nähdä Maijaa, tuli tsemppiä, uusia ideoita ja lisää motivaatiota.

Kotona vaihdoin koiraa ja Lysti pääsi vuorostaan matkaan. Sen oli aika heittää talviturkki. Innolla paineli veteen heti kun sitä näki, selvästi nautti polskuttelusta!

Agi-koulutuksessa

N-L Linna tuli seuraamme kouluttajaksi, joten pääsin Lystin kanssa laadukkaaseen oppiin:

• Lysti erottaa putken ja puomin, kun on ohjaus kunnossa. Valintaan vaikuttaa myös lähetystyyli ja rytmitys. Tänään ei ongelmia eli myös ohjaus pelasi. Heh.
• Valssi pitää tehdä ajoissa eikä se saa valua. Ja vaikka kuinka vannon että teen sen just niin kuin aivot sanoo, niin jalat ovat eri mieltä. Tulee idioottiolo, kun löytää itsensä maahan piirretyn viivan väärältä puolelta kerta toisensa jälkeen.
• Varsinkin ennakoiva valssi pitää tehdä ajoissa eikä sekään saa valua.
• Rintamasuuntaa kannattaa käyttää. Aina tämä sama oppi!
• Hankalan keppikulman kanssa katso oikea ohjaussuunta ja vie tarpeeksi pitkälle.
• Rytmitys. Huoh. Jos olen käsittänyt oikein, tarkoittaa sitä, että hidastan itse esim. varoittaakseni Lystiä etukäteen käännöksestä. Jos näin tein, Lysti kääntyi. Oppinen tämän joskus, kun kuulen rynnimiskiellon tarpeeksi monesta suusta.
• Kontaktit olivat varsinkin aluksi hakusessa, Lysti ohitti ne kiihdyksissään. Toisella pätkällä oli kuulo palautunut.

Linna muisti Lystin talvelta. Nyt hän hämmästeli kuinka koiran nopeus oli lisinyt (silloin kyllä ääniherkkyys hidasti selvästi) ja kiitteli miten innoissaan nyt Lysti teki töitä. Kivalta kuulosti! Videota ei ole. Mukaan ottamani poika nukahti etupenkille enkä hennonnut herättää.

Lykky on suisidaalinen. Ku***si tänään tietokoneen näppikselle, joka on olohuoneen matolla selkäni vuoksi. Irrotettiin nappulat ja kuivattiin näppiksen pohja. Välilyönti on tahmea edelleen.

Maahanmeno ei ole ollut pennulle helppoa. Jalan alle viemisellä liike onnistuu, mutta tuntuu kömpelöltä. Eilen vein nyrkissä olleen makupalan maahan ja vasta maahanmenolla pentu sai syötävää. Aika hakusessa oli onnistuneidenkin syömishetkien jälkeen. Äsken teetin samaa ja nyt maahanmeno onnistui huomattavasti nopeammin. Ehkä se siitä!

Yöt alkaa mennä paremmin. Pentu nukahtaa illalla ja 5-6 maissa herää, vinkaisee ja haluaa viereeni. Siihen pääseekin, nukahtaa uudelleen ja klo 8 maissa herää aamupuuhiin. Keittiön räsymatto on menetetty pissamatoksi. Toivottavasti näppis ei saa samaa roolia.

Kuulumisia

Sunnuntaina olin Lykyn kanssa jälleen ystäväni mökillä. Siellä leikittäjänä toimi tuttuun tapaan hyvähermoinen sheltti-herra. Lykky ui kolmesti, vahingossa joka kerta. Se mm. hyppäsi rantatöyräältä betonitason päälle, joka oli reilun metrin päässä rannasta. Ponnistus ei ollut optimaalinen, joten hyppyä seurasi sukellus. Pienistä kommelluksista huolimatta päivä oli onnistunut ja illalla oli ilo katsoa päivän touhuista väsynyttä pentua. :)

Kotonakin se on ihan vahdittava: Se haaveili/haaveilee hypystä sohvalta sohvapöydälle, nappasin sen kiinni kesken aikeiden. Lisäksi se tasapainoilee sohvan selkänojan 4 cm paksulla kovalla osalla, kun silmä välttää. Sieltä se täräyttää haamuhypyn minne vaan motolla "tärkeintä ei ole suunta vaan vauhti". Takapihalle rientäessään se on välillä unohtanut yhden porrasaskelman ja jarruttaa vauhdit pois soralla leuallaan ja rintakehällään. Tänä aamuna sillä oli kiire takapihalle, osui seinää vasten olleeseen silityslautaan, joka kaatui sen päälle onneksi pehmustepuoli edellä. Hyvä, että on vakuutus - vielä mukavampi olisi, jos sitä ei tarvitsisi käyttää.

Tällä viikolla sen maha meni sekaisin, ripuloi pari päivää ja yhden yön. Kaikki se teki sanomalehdelle tai ulos. Onneksi maha on normalisoitunut, kasvava honkkeli ei pitkää laihdutuskuuria kestä.

Kuvattiin Lykyn seuraamista ja voi hirvitys. Homma näyttää kuukauden jälkeen yhä siltä kuin tehtäisiin eka kertaa. Imutustottista pitäisi olla, mutta mutta... Olen koukistanut polviani, jotta selkää ei tarvitsisi kumartaa. Videolla kyyhöttäminen näytti hirveältä, joten olen yrittänyt nyt pitää polvet suorempina ja selän köyryssä. Sellaisesta yhtäkkisestä asennonmuutoksesta menee tasapaino (veikkaan, että yhä syömilläni Neurontineilla on osansa). Pentu hoipertelee sivullani ja istuu pysähtyessäni jos istuu. Pidän ruokaa ehkä vähän liian korkealla, pennun etujalat yltävät kyllä maahan, mutta touhu on valtavan epätasapainoisen näköistä. Onneksi Maija on käytettävissä, on kiire tehokuurille.

Lystin kanssa innostuin eilen tokoilemaan voittajaluokan liikkeitä nurmikolla. Tokoilu sen kanssa on hiipunut entisestään. Kun se vielä 3-vuotiaana pelkää narulla kuivuvia pyykkejä ja Suomen lippua, on ehkä pikkuisen kohtuutonta vaatia tokoilua vieraassa ympäristössä.

Loppuun tuore kuva kaksikosta:



"Katso Lykky, tee perässä."