Tuskastuttavaa

No nyt tultiin ryminällä alas harhasta, että jotakin agilityssa osataan kuten olin ennakkoon uumoillutkin. Oli omat ryhmätreenit ja fiilis tipahti jo siinä, kun olimme Lystin kanssa asettumassa vuoroani suorittamaan: joku myöhässä tullut alkoi tutustua rataan, ihan alusta loppuun. Siis ei minulla riittäisi pokka moiseen! Palasin takaisin parkkialueelle lämmittelemään ja otin keinua pari kertaa. Ei pitäisi varmaan antaa tuollaisen vaikuttaa, mutta vaikutti kuitenkin.

Radan alkuun oli välistäveto eli meidän varma ohjaus - ei onnistunut, joten uusittiin pari kertaa. Myöhemmin keinulle tultiin putkesta ja siinä oli monta estettä tyrkyllä, en osannut Lystiä hakea kunnolla ja siinä tuli sille harha-askelia. Sitten tuli juoksusuoran ja takaaleikkauksen jälkeen välistäveto ja tätä piti hinkata, kun valuin aina liian pitkälle enkä saanut Lystiä käännettyä. Lopussa oli taas putken suulta haku, koska oli vääriä esteitä tyrkyllä.

Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, etten osaa yhtään ja kirosin muutamaan kertaan. Sanoin kouluttajallekin etten kerta kaikkiaan osaa ja ajattelin lähteä kotiin, hauskuus oli niin kaukana kuin voi olla. Palkkasin tietysti Lystiä, mutta kyllä se varmasti mietti missä mättää. Kouluttaja on teräshermo, jaksaa opastaa yhä uudelleen ja opin häneltä uutta, mutta ei ehkä ole oikea ryhmä meille.

No nyt ratapiirustusta katsoessani huomaan, että olihan siellä paljon hyvää: Kontaktit onnistuivat, vääriin putkensuihin en saanut Lystiä ohjattua, takaperoinen nurja kulma onnistui kepeille ja vaikka pujottelun jälkeen siinsi putki, Lysti kepitti loppuun saakka. Keinukaan ei tuottanut ongelmia. Muita katsoessani sain vähän helpotusta omaan tuskaani, samoissa paikoissa ottivat toistoja muutkin.

Kohta tehtiin sama rata toiseen suuntaan kepeille eli 13. esteelle saakka. Sain Lystin ohjattua nyt hyvin. Keinun jälkeen otettiin väärä putken suu, rintamasuuntani sinne osoitti. Kerran Lysti livahti keinulta ennen aikojaan, mutta muuten kontaktit olivat ok. Kepeille lähetys toimi taas, nyt tultiin putkesta suoraan linjaan. Siihen olikin hyvä lopettaa. Ja miettiä mitä tehdä jatkossa ryhmätreenien kanssa, jos niistä jää aina tällainen olo. Loppuun vielä huhtikuun kisoista tunnelmaan sopiva kuva, jonka on ottanut Mika Virtala.




Ja tässä saman kuvaajan ottama vähän iloisempi kuva, jottei jää niin huono mieli.