Lykyn tottistelun kanssa jatketaan imutuslinjaa, seuraamista ja perusasentoa. Autojen kanssa on edistytty. Lykky reagoi noin 2:lle autolle kymmenestä, silloin kun auto ehtii yllättää minut. Jos olen vain vähän myöhässä, saan käännytettyä pennun huomion puoleeni auton havaitsemisen jälkeenkin. Loput eli suurin osa ohituksista sujuu niin, että pentu muljauttaa silmiään autoon päin, mutta pitää silti huomionsa minussa (tai lelussa).
Lystin kanssa on vähän tokoiltu, mutta kokeeseen ei tällaisella treenillä tai motivaatiolla ole asiaa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Lysti ei voi nauttia kokeista, jos sen pitää pelätä kaikkea. Tänään pujoteltiin kepit neljästi, lähetin eri kulmista. Varmasti Lysti haki aloituksen ja pujotteli.
Lykky ja Lysti eroavat aika paljon toisistaan: Sunnuntaina kohta 3-vuotias Lysti puhisi ja ihmetteli tuulessa hulmuavaa Suomen lippua, joka ohitettiin päivän mittaan kuudesti. Liputuksia se on nähnyt paljon, asutaan aktiivisesti liputtavassa taloyhtiössä ja lippuja näkyy muuallakin. Lykyn kanssa oikein pysähdyin lipputangon juurelle, että "huomaatkos mitään?" Ei huomannut. Tänään naapurustossa kolisi kaivinkone, Lysti jätätti ja kauhisteli. Lykky katsoi innostuneena, että "mikäs se tuo on?" ja se siitä. Lisäksi Lykyllä on hinku tervehtiä vastaan tulevat koirat ja ihmiset, sitä on pitänyt jo rajoittaa. Käytän koiria edelleen erikseen ulkona. Niin, ja saan leikkiä Lykyn suojelusenkeliä, ei sillä ole mitään ajatusta siitä minne voi hypätä tai kiivetä tai yrittää kiivetä tai juosta.
Aloitin taas työt osa-aikaisesti. Kahden päivän jälkeen sirittää takareisiä. Toivottavasti se johtuu vain tottumattomuudesta istumiseen. Alkaa vaan tuntua samalta kuin tammikuun yrityksessä eikä hymyilytä yhtään. Muutenhan selkä on edistynyt, siis sietänyt mm. agilitya ja autoilua. Ehkä se tästä. Vielä en luovuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti